Eilispäivän uutisia

Töissä tulee kuunneltua kohtalaisen paljon (koko päivä) radiota. Eilen kuulin kaksikin mielestäni hieman kummallista uutista, tosin paikkakuntien nimet tuntuvat aina vilahtavan korvieni ohi huomaamatta. Molemmat näistä koskivat kuitenkin mielestäni Norjaa.

Eilen oli erään paikkakunnan päiväkerhosta päätetty tehdä retki rannalle. Jonkin ajan kuluttua olivat havainneet että porukasta puuttuu 3-vuotias poika. Tietysti ensimmäiseksi ajatellaan sitä pahinta vaihtoehtoa, ja paikalle tulivat sukeltajat etsimään mahdollisesti veteen tipahtanutta poikaa. Aikansa etsittyään totesivat että se tenava ainakaan pohjassa ole. Koko ajan oli käsittääkseni etsitty myös ympäristöstä, ja muutaman tunnin kuluttua katoamisesta poika löytyikin (onneksi) hyvässä kunnossa lähistöltä. Uutinen herätti meikäläisessä lähinnä suuttumusta: Miksi hiivatissa pitää lähteä noinkin pienien ihmisten kanssa retkelle RANNALLE jos valvovia silmiä ei ole tarpeeksi. Ja kyllä, minä tiedän että natiaiset osaavat olla vilkkaita liikkeissään ja niiden kanssa pitää olla silmät selässäkin. Sehän se meikäläistä kummastutti entistä enemmän. Jos nimittäin minä, lapseton, tiedän tuon niin miksei sitten päiväkodin henkilökunta. Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu.

Toinen uutinen olikin vähän erikoisempi. Eräällä norjalaisella paikkakunnalla on ihmetelty joutsenten vähyyttä. Päivänä eräänä joku sattui näkemään kun joutsenta raahattiin autoon, oli ilmeisesti päätymässä illallispöytään. Epäilys oli, että jotkut maahanmuuttajat ovat tuoneet kotimaastaan joutsenreseptin ja nyt sitten toteuttavat sitä täällä. Ja joutsenethan ovat siis myös Norjassa rauhoitettuja ihan kuin Suomessakin.. Saahan siitä yhdestä linnusta ihan reilusti tietysti soppaa :)

Statistiikkaa

Joskus on hauska katsella että mitä kautta ja millä hakusanoilla blogiini tullaan. Valtaosa hauista liittyy jäämereen, prätkiin tai niiden yhdistelmiin. Välillä löytyy hauskoja hakusanoja tai niiden yhdistelmiä millä joku on löytänyt perille. Vai mitä sanotte hausta "haba naulakko". Melkein niinkun mä täällä treenaisin hauistani naulakossa leukaa vetämällä :)

Suurin osa käytetyistä linkeistä on muista blogeista, lähinnä tietysti muista norjansuomalaisista. Moni kun on tehnyt saman kuin minä, eli linkittänyt kohtalotoverinsa tuohon sivupalkkiin. Muutama omituisuuskin tuolta linkkilistalta löytyy. Tänään kun nimittäin testasin yhtä niin päädyin jollekin seuranhakusivustolle. Miten ihmeessä meikäläisen blogiin pääsee deittisivuilta? Osoite näytti olevan venäläinen, ja varmaan siitä johtuen mulla on jonkin verran käyntejä Venäjältä lukijoiden joukossa. Paitsi että jos ovat venäläisiä niin eivät varmaankaan juurikaan suomea lueskele. Eniten lukijoita on ymmärrettävästi Suomesta, Norja tulee hyvänä kakkosena. Sitten onkin kovasti vaihtelua, käyty on mm. Nigeriasta ja Ukrainasta. Lienevätkö niitä treffisivuston "uhreja"?

Tänään tv:tä toisella silmällä katsellessani näin mainoksen tulevasta ohjelmasta, Alt for Norge alkaa taas! Kyseessä on paikallinen tosi-tv-ohjelma, jossa kisailee lauma norjalaiset sukujuuret omaavia jenkkejä. Luonnollisesti he joutuvat tekemään kaikkea perinorjalaista, kuten hiihtämään ja syömään perinneruokia. Viime vuonna sarja pyöri käsittääkseni ensimmäistä kertaa, ja lopussa voittaja tapasi elossa olevat norjalaiset sukulaisensa. Tosin kaikki muutkin saivat pudotessaan sukulaistensa yhteystiedot, joten varsinaisia häviäjiä ohjelmassa ei tainnut olla. (Viime vuoden voittajan nimi oli muuten Matti..) Sarja oli kuitenkin todella mukavaa katsottavaa, kuvitelkaapa itse miten jenkkineidot suhtautuvat joutuessaan lapioimaan lehmänpaskaa. *Tirsk* Tänä vuonna porukassa on mukana nainen, joka on tatuoinut käsivarteensa norjalaisen sanan "trøste" (lohduttaa) luullen sen olevan norjalainen vastine sanalle "trust" (luottamus). Tästä tulee vielä hauskaa :)

Leikitään leluilla

No nyt kun on uutuuttaan kiiltelevä puhelin, niin pitäähän sitä tietysti testata blogin päivittämistä puhelimella :) Ja saa nähdä miten onnistuu kun yritetään laittaa pari kuvaakin.

Eli kuvatarina viime viikonlopusta:

Ensin ajoin moponi metsään.

Sitten päätin lähteä rannalle.

Rannalla oli pelkkiä idiootteja.

Ja vanhuksia.

Pakenin siis vuorille.

Sijaistoimintoja

Olin jo opiskeluaikana äärettömän hyvä keksimään muuta ajankulua silloin kun olisi pitänyt tehdä jotain hyödyllistä. Esimerkiksi kirjoituspöydän laatikoiden paperit sekä vaatekaappi kaipasivat yleensä kipeimmin järjestämistä juurikin silloin kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän tenttiin. Jos taas olisi pitänyt siivota saapuvia vieraita ajatellen, tuli tv:stä todennäköisesti kuukauden mielenkiintoisin jakso Kauniista ja Rohkeista. Ja sitä rataa.. Tällä hetkellä istun koneella ja kirjoitan uutta blogipäivitystä vaikka pitäisi pakata viikonlopun moporeissua varten. Huomenna lähdetään heti kun vain olen päässyt töistä ja ehtinyt suihkussa käymään. Siis jos olen siihen mennessä pakannut. Itseäni potkiakseni sovin jo kellonajan mukaan lähtevän kaverin kanssa milloin lähdetään tästä meidän pihasta, eli minulla on huomenna noin tunti aikaa saada itseni lähtökuntoon. Silti on persus pultattuna sohvaan.. *huoh*

Koska tässä nyt välttelen sitä pakkaamista, niin tein teille myös pienen kuvakollaasin Suomen reissulla käydystä Hakkapeliittatapahtumasta. Tapahtumassahan myydään jos jonkinnäköisiä käsitöitä, oli kyse sitten villasukista, saippuasta tai rautanaulakosta. Lisäksi sieltä löytyy ihmisiä jotka vanhanajan asuihin pukeutuneina näyttävät miten asiat ennenvanhaan tehtiin. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä katsomassa, ja kieltämättä mielenkiintoinen tapahtuma. Ensi kerralla pitää maistaa tuota varrassikaa, nyt jäi testaamatta.

Ihan eksyksissä

Palataanpas vielä meidän lomareissun kotimatkan tunnelmiin. Sehän on kaikille tuttua että kun on reissussa ollut hiemankin pidempään ja kotimatka alkaa, niin ainoa toive on päästä nopeasti kotiin. Sitä suorinta reittiä ja ilman ylimääräisiä turistipysähdyksiä. Näin se oli meilläkin tarkoitus, eli Tukholmasta heti pitkin E18-valtatietä melkein Osloon asti, Mossista lautalla Oslonvuonon yli ja loppumatka taas E18:a ajellen.

Aiemmin jo mainitsinkin että mulla alkoi juurikin tuon kotimatkan aikana flunssa painamaan päälle, aamulla oli hieman kurkku karhea ja päivän mittaan olo vain paheni. Koska tuo E18 on "hieman" tylsä ajettava niin alkoi välillä jo hieman väsyttämään. T totesi että voin hänen ajovuorollaan ihan hyvin ottaa takapenkillä pieniä torkkuja, mitä en ollut oikeastaan koskaan pyörän kyydissä testannut. Päätin testata, ja hyvinhän siinä kyydissä sellaisia minitirsoja ottikin. Välillä vain raotteli hieman silmiä ja tarkisteli kellonaikaa. Yhdessä vaiheessa T sitten alkoi kyselemään että miksiköhän tuo tien numero on vaihtunut numeroksi E20. No mistäs minä sen tiesin kun olin nukkunut siellä takana. No, mopo toppiin ja sillä uutukaisella iPhonella kartasta katsomaan että missä ollaan. (GPS kun oli edelleen kotona pöydällä odottamassa mukaan pakkaamistaan...) Oltiin tosiaan menossa kohti Göteborgia.

Hieman kieltämättä ärsytti kun matka-aika piteni suunnitellusta noin tunnilla, mutta olin sen verran väsynyt etten jaksanut alkaa kiukuttelemaan. Eikä se siinä tilanteessa olisi edes auttanut. Tuota meikäläisen miestä ei ole siunattu kovin hyvällä suuntavaistolla ja/tai havainnointikyvyllä. Viimeksi eilen se meinasi Kristiansandista kotiin lähdettäessä lähteä moottoritietä kohti Stavangeria. :)

Parin viikon Suomen reissu aiheutti muuten myös sen, että totuin ihan kunnolla puhumaan taas suomea. Ainoat Suomessa tapaamani norjalaiset olivat pohjoisesta kotoisin, eli sekin vähä norjankieli mitä kuulin oli sitä pohjoisen murretta. Töihin palatessani minulla oli ihan oikeasti vaikeuksia ymmärtää esimieheni puhetta, samaten kuin täältä etelästä kotoisin olevan ystäväni Sørlandetin murretta. MamaE kyseli edellisen postauksen kommenteissa, että tiedänkö tunteen kun suomi kangertaa. En kovin hyvin tiedä, minulla kun se menee yleensä toisin päin :)

Viestitellään

Olen parin viime viikon aikana saanut pari viestiä suomalaiseen puhelinliittymääni oudosta numerosta. Kielenkäytostä päätellen lähettäjä on teini joka yrittää piirittää uutta ihastustaan, sukupuolesta ei ole tietoa sillä viestit ovat olleet aika neutraaleja. Tänään illalla tuli taas yksi, jossa kysyttiin vain ytimekkäästi että: Mis oot?? Tällä kertaa päätin vastata viestiin, ja tein sen norjaksi. Hetken kuluttua tuli uusi viesti jossa oli pelkkä kysymysmerkki. Vastasin uudelleen, ja tällä kertaa suomeksi. Viestini kuului kutakuinkin näin: "Ihan kuule olen mieheni kanssa kotona. Tuu käymään niin keitän vaikka kahvit. Käänny Oslon kohdalta etelään ja jatka reilu kolmesataa kilsaa niin alat olla perillä."

Se taisi suuttua kun ei enää vastannut. :)

My phone, I phone

                                             

Äipän marjapiirakka, NAM!

Tästäpä saatte ihasteltavaksenne yhden ensimmäisistä uudella puhelimellani ottamistani kuvista. Suomeen saavuttuamme totesin monta vuotta palvelleen nokialaiseni olevan astetta heikommassa hapessa. Se ei nimittäin löytänyt kenttää huolimatta sammuttamisista ja uudelleen päälle laittamisista. Kokeilin jopa T:n SIM-kortilla mutta tulos oli aina sama: kentät saattoivat löytyä hetkeksi, mutta katosivat sitten taas. Oma korttini toimi kyllä äidin puhelimessa joten siinäkään ei vika voinut olla. (Soitin jopa entisen puhelinfirmani asiakaspalveluun varmistaakseni ettei luuri ole jostain syystä joutunut sulkulistalle..)

Mikään ei auttanut, joten töppöstä toisen eteen ja luurikauppaan. Kaverin tuntema Herra Kodinkonejumala sattui juuri olemaan töissä, ja niinpä päätimme käyttää hyväksi hänen asiantuntemustaan. Aikamme pohdiskeltuamme ja vaihtoehtoja tutkittuamme päädyin (ihan järkyttävän kalliiseen) iPhoneen. Samalla piti tietysti ottaa suomalainen sim-kortti, kyseiseen kapulaan kun pitää olla se uusi mikro-sim. Kotiin Norjaan palattuamme huomasin, että vanhassa norjalaisessa sim-kortissani onkin valmiina se uusi systeemi, eli taittamalla sim-korttia siitä irtosi pienempi pala jota juurikin tuoksi mikroksi kutsutaan. Uuteen luuriin siis "vanha" kortti sisään, ja testaamaan miten se pelittää. Toimi aivan hienosti, mutta hieman alkoi ihmetyttämään kun operaattorin nimeksi tupsahti jokin aivan outo firma. Netistä yritin katsoa mahdollisia yhteistyökumppaneita, mutta ei löytynyt. Päätin siis pienessä mielessäni soittaa lähipäivinä asiakaspalveluun ja kysäistä asiaa.

Ihan mielenkiinnosta kaiken tämän jälkeen kokeilin vanhaa suomalaista sim-korttiani siihen rikki menneeseen puhelimeeni. TADAA! Sehän toimi! Ei pienintäkään vikaa. Olin siis tuhlannut pienen omaisuuden uuteen puhelimeen rikkinäisen tilalle, joka siis ei ollut rikki. Tämän jälkeen olin varma että sinne asiakaspalveluun on asiaa.

Eilen töissä ollessani asia tuli mieleeni juurikin kun sattui olemaan sopivasti aikaa. Siispä uusi hieno puhelin kauniiseen käteen ja soittamaan. Perinteiseen tapaan automaattivastaaja alkoi kyselemään mitä asiaa tarkemmin ottaen halusin selvittää. Tiedättehän: Jos haluatte palvelua englanniksi, painakaa 1. (En tietenkään halunnut, melkein täysin jo norja hallussa) Jos asianne koskee laskua, painakaa 2. jne jne.. Jos haluatte kysyä liittymästänne, painakaa 5. (Kysyä = spørre) Siinähän se siis tuli, ja meitsi täräyttää vitosen ruutuun. Kysymyssarja jatkui, seuraavaksi piti painella puhelinnumero. Tätä ihmettelin hieman, mutta ajattelin sen asiakaspalvelijan näkevän valmiiksi millainen liittymä on kyseessä. Sitten kysyttiinkin jo syntymäpäivää. Tätä ihmettelin vielä hieman enemmän, mutta ajattelin sen varmistavan että tosiaan minä itse olen omasta liittymästäni kyselemässä ja mahdollisesti jotain muutoksia tekemässä. Tämän jälkeen automaatti kiitti yhteydenotosta, ilmoitti lähettäneensä minulle sähköpostia, ja lukinneensa liittymäni. (Lukita = sperre)

Jee. Mä ja mun kielipääni...

Lomatunnelmissa

Eilen palasimme Suomesta kotiin. Mopo laitettiin parkkiin hieman seitsemän jälkeen illalla, reilun 13 tunnin ajopäivän jälkeen. Takamus oli hellänä ja koko kroppaa pakotti. Silti huulilla oli (väsynyt) hymy.

Reilun parin viikon reissulla tuli tietysti nautittua sukulaisten ja ystävien seurasta, syötyä äidin ruokia, ja ajeltua suomalaisia teitä sinne sun tänne. Muuta ei voi todeta kuin että loma oli liian lyhyt. Ja että ikäpäivänä en enää yhdellä pyörällä noin pitkään reissuun lähde.

T:n mopokuumeen johdosta hänen kulkupelinsä seisoi lähtöpäivänä edelleen liikkeessä myynnissä, joten päätimme startata vain yhdellä (sillä meikäläisen) mopolla. Haastetta oli ensinnäkin pakkaamisessa, ennenhän olen saanut pakata oman pyöräni kyytiin omat tavarani, nyt puolet tilasta piti tietenkin jättää T:lle. Ja noin tarkemmin ajatellen, T taitaa yleensä kuskata esim. makuupussit omissa kamoissaan, eli mulla on normaalisti vielä enemmän tilaa..

Lisäksi ajomukavuutta heikensi se, että tuon uuden silmäteräni jousitus oli erittäin löysä. Tässä kyseisessä 4 senttiä madalletussa vermeessä se tahtoi sanoa sitä että 2 päällä täydessä lastissa siinä otti keskiseisontatuki asfalttiin jo yllättävän pienessä töyssyssä. Jatkuvasti piti siis olla silmä tarkkana ja tiirailla edessä olevan tien pomppupaikkoja.

Jos jotain positiivista pitää yhden pyörän reissusta sanoa, niin tietysti se oli se että oli vaihtokuski. Juurikaan kuskia ei TARVINNUT vaihtaa, mutta kilttinä ihmisenä tietysti annoin T:nkin ajaa, lopulta taidettiin mennä aika lailla 50-50.

Oikeasti tarpeeseen tuo vaihto tuli vasta aivan loppureissusta. Meikäläinen kun sai jonkun lenssupöpön joko laivalta tai aiemmin joltakulta tapaamaltamme henkilöltä. (Kiitokset siskolle ja sen miehelle..?) Eilen aamulla herätessä oli hieman kurkku karhea, ja päivän mittaan olo vain paheni. Lopulta tilanne meni siihen että yskin ja aivastelin lähes koko ajan, eikä ajamisesta oikein meinannut tulla mitään. Se kun hieman heikentää näkyvyyttä kun pärskäyttää alkulimat visiirin sisäpuolelle..