Kytevä raivo

Tällä viikolla olen ollut töissä joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta. Nautiskelin siis eilen illalla jo valmiiksi pitkistä yöunista ja rauhallisesta heräämisestä sunnuntaiaamuun ilman herätyskelloa. Valvoin tietenkin normaalia myöhempään elokuvaa katsellen.

Tänä aamuna herään siihen kun T:n puhelin pärähtää hälytykselle klo 9. Ensin en ymmärrä mikä meteli on vallannut kämpän, ennenkuin syy ulinaan uppoaa tajuntaani. Nousen ylös ja siirryn olohuoneeseen etsimään puhelinta, ja sammuttaessani sitä huomaan että puhelin on asetettu herätykselle. Sunnuntaiaamuna klo 9!! MITVIT? T luonnollisesti ei edes käännä kylkeä ja meikäläinen diagnosoi itsellään tarpeen käydä vessassa. Sen jälkeen olenkin täysin hereillä ja itseni tuntien tiedän että on aivan turha enää yrittää mennä takaisin nukkumaan. Olen hereillä ja that's it. Käyn ärähtämässä makuuhuoneessa T:lle joka unissaan mutisee jotain puhelimessaan olevista kummallisista hälytyksistä jotka ovat siellä "itsestään". Jep jep. Tutkin puhelimen herätysasetukset ja totean että siellä tosiaan on asetettuna herätys sekä lauantaille että sunnuntaille klo 9, eikä tietenkään tehdasasetuksena vaan ihan jonkun asettamana... Poistan herätyksen ja avaan telkkarin. Ei mitään katsottavaa. Ulkona ripsii vettä ja tuulee ihan kunnolla, kävelylle siis mahdollisesti myöhemmin mikäli keli paranee. Havaitsen orastavan päänsäryn joten hörppään kupillisen kahvia ja siirryn tietokoneen ääreen.

Facebook ja seuraamani blogit on äkkiä luettu läpi, samaten sähköposti tarkistettu. Tsekkaan missä tilassa muutama öljypuolelle lähettämäni hakemus on (edelleen "odottaa käsittelyä") ja siirryn tutkailemaan avoimia paikkoja. Ihmetyksekseni ja kummastuksekseni huomaan Statoililla avoimen paikan Pohjanmerelle (näitä ei ihan jatkuvalla syötöllä ole ollut)! Lähetän samantien hakemuksen kunhan ensin taistelen skannerin ja tietokoneen ohjelmien kanssa että saan liitettyä hakemukseeni tarvittavat todistukset skannattuina ja oikean kokoisina tiedostoina...

Ensi viikolla taidan ottaa taas sellaisen soittokierroksen ja kysellä hakemusteni perään. Harmittavasti monessa paikassa työpaikkailmoituksiin liitetty puhelinnumero ei oikeasti ole ihmisen joka hakemuksia käsittelee. Ainakaan sillä perusteella miten hyvin kysymyksiin osataan vastata. Se perinteinen "jos hakemuksesi on meitä kiinnostava, otamme yhteyttä" toistuu hieman turhan usein, eivätkä juurikaan osaa vastata mikä tekee hakemuksesta kiinnostavan... Olen yrittänyt kysellä mahdollisien lisäkurssien tarvetta, kysellä suomalaisen koulutukseni yhteensopivuutta heidän tarpeisiinsa, aiemman työkokemukseni hyödyllisyyttä, mutta ei. Jos hakemukseni on kiinnostava niin minuun otetaan yhteyttä... Ärrinpurri...

Joulun ihme

Nyt näyttää toistaiseksi siltä että joululoma Suomessa toteutuu, SASin sähläilyistä huolimatta. Meidän paluulentomme päivä on muuttunut yhdellä myöhäisemmäksi, ja kotiinpaluu lykkääntyy kahdella päivällä. Yön vietämme Oslossa hotellissa, SASin laskuun :)
Nämä muutokset tulivat jo ennen noita konkurssikuvioita, mutta olin jo lähes varma että hotellivoucheria ei koskaan lupauksista huolimatta sähköpostiin tipahda. Vielä jos alkavat temppuilemaan niin voidaan sitten käydä Oslossa hotellissa juhlistamassa joulua..

Osloon on tarkoitus suunnata myös ensi viikonloppuna, kun saimme vihdoin sovittua kyläilyviikonlopun ystävien luokse. Tästä on puhuttu jo kauan, mutta jotenkin se on vain aina venynyt. Nyt kuitenkin menemme isännän kipsatusta jalasta huolimatta, päinvastoin vierailu on kuulemma entistä toivotumpi. Onhan se varmasti tylsää kotona konkkailla monta viikkoa joten vierailumme toivottavasti piristää. Samaan syssyyn vietämme pienehköt pikkujoulut, eli luvassa hyvää ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa! Maltan tuskin odottaa!

Kompe

Viime kesänä pääsin jälleen maistamaan yhtä perinorjalaista ruokaa nimeltään kompe. (Tai raspeballe, klubb, komle, komla, potetball, ball, kløbb. Rakkaalla lapsella tosiaan on monta nimeä) Olin jo unohtanut koko homman, kunnes näin erään kaupan edustalla mainoksen vain 15 kruunun hintaisesta kompesta. Kompe on perunasta ja lihasta tehty pallo, joka mielestäni ei maistunut juuri miltään muulta kuin jauhoilta. Samanlaista suosikkia kuin pinnekjøttistä kompesta ei tullut.

Kompe tehdään siis raastetusta raa'asta perunasta, sekaan hieman keitettyä perunaa sekä jauhoja. Pallon sisälle laitetaan suolattua (lampaan?) lihaa jonka jälkeen pallo kypsennetään keittämällä. Ei todellakaan mikään suuri makunautinto vaikka paikalliset päästelivät syödessään ihastelevia voihkauksia. :)

Linkki reseptiin (norjaksi)

Joululomalle ja SASsiin!

Tänä vuonna aloitin joulun suunnittelun hyvissä ajoin. T meni kesällä lupaamaan että koska asumme Norjassa, voimme hänen puolestaan viettää jokaisen joulun Suomessa. Varasin siis jo syyskuussa lentoliput Kristiansandista Tampereelle, ja halvimmat liput löytyivät SASilta. Tarkoituksena viettää melkein viikko Suomessa, tavata tietysti ystäviä ja viettää joulu perheeni kanssa. Olin kovasti tyytyväinen hyvään tuuriimme, sillä SASilla saa ottaa ilmaiseksi ruumaan laukun ja tarjoavat vielä kaupan päälle kahvia koneessa. Ei siis ekstramaksuja kuten halpayhtiöillä.

Tällä hetkellä jännittää kovasti, kuten varmasti olette kuulleet niin SAS on konkurssin partaalla. Mikäli koko firma menee nurin niin lennot tietysti perutaan. Rahatkin luulisi saavan takaisin. Tässä epätietoisessa vaiheessa ei kuitenkaan kannata alkaa varaamaan uusia lippuja toiselta lentoyhtioltä (mikäli jollain nyt edes joulun ajaksi  on vapaita paikkoja), sillä voihan se olla että Norjan valtio pelastaa SASin taas.

Voi kuitenkin olla niin että joudumme viettämään joulun täällä, Tromssaan ei varmasti ole yhtään sen paremmin vapaita lentoja konkurssin sattuessa kun Suomeenkaan. Yksi vaihtoehto on tietysti ajaa autolla Tukholmaan ja sieltä laivalla yli, mutta jotenkin ei kauheasti innostaisi 1800 kilometriä autossa joulunpyhinä... Huonoimman vaihtoehdon käydessä toteen taidan ostaa täältä rullakinkun ja pyytää äidiltä imelletyn perunalaatikon ohjeen :)

Haista kukkanen

Nyt käsi pystyyn kaikki kenellä vielä kukkii kesäkukat. Mulla vielä kehäkukka sinnittelee muutamista yöpakkasista huolimatta ;)

Herätys!

Tänä aamuna heräsin puhelimeni ulvovaan herätykseen hieman yli neljän. Tokkuraisena lähdin raahautumaan kohti vessaa kun tajuan kuulevani vaimeaa tuuttausta. Hetken pälyiltyäni tajuan äänen kuuluvan käteeni jääneestä puhelimesta, ja kauhukseni huomaan soittavani kaverille! Neljältä aamulla! Puhelu äkkiä poikki, ja toivoin vain ettei toinen ehtinyt heräämään...

Kymmenen minuutin päästä ystäväni soittaa kauhistuneena takaisin; Mitä on tapahtunut? Hänellä oli puhelin ollut äänettömällä, mutta oli silti havahtunut ja huomannut minun soittaneen. Pelästyi tietysti kun tuollaiseen aikaan ystävä soittaa. Anteeksi J säikäyttämistä, yritän olla vastaisuudessa hieman tarkempi!

(Niinkuin vanha sanonta kuuluu: jos en minä nuku niin ei nuku kukaan muukaan :))

Diili

Meidän vuokraisännillämme on talon metsän puolella komposti johon he toivovat myös meidän ruoanjätteidemme päätyvän. Luonnollisesti olemme toimineet toiveen mukaisesti, ja yllättävän usein keittiössä olevaa kompostiastiaa pitääkin käydä tyhjentämässä. Tämä on aiheuttanut perheessämme ajoittain lievää kinastelua.

Itse en mielelläni kompostilla käy, useastakin syystä.. Ensimmäinen yökötys on pytyssä asuvat siirat. Ällöttävät kuoriaiset joita pinkaisee juoksuun kompostin sisemmän kannen kahvan alta kun kahvaan tarttuu. Toinen epämieluisuus on suoraan verrannollinen siihen miten täynnä komposti on. Komposti on kaksiosainen, eli toinen täysinäinen puoli muhii sillä välin kun toista täytetään. Mikäli komposti on tyhjähkö, laskeutuu sisempi kansi syvälle jätteiden päälle. Niin syvälle, että minä lyhyempänä joudun "makaamaan" kompostin reunojen päällä kanteen ylettyäkseni. Seurauksena tietysti se, että takki/paita on haisevissa jätteissä.
T:n haluttomuus kompostiastian tyhjentämiseen ei johdu lainkaan yhtä "tyttömäisistä" syistä, käsittääkseni syinä ovat lähinnä kompostin epämieluisa ominaistuoksu ja yksinkertaisesti laiskuus..

Tänään T kertoi jotain sellaista tullessaan jäteastiaa tyhjentämästä että minä kertakaikkiaan kieltäydyin vakaasti ja päättäväisesti enää ikinä koskaan milloinkaan tyhjentämästä kompostiastiaamme. T:n kolistellessa kompostilla oli kompostin alta nimittäin livahtanut karkuun kohtalaisen suuri rotta!

Siis ei TODELLAKAAN ole minun hommani. Ikinä.

Luontoilua

Tänään tuli vastaan enemmän metsäneläimiä kun yleensä monessa viikossa. Ensin aamulla vilisti kettu tien ylitse. Myöhemmin päivällä singahti kauris tien reunasta (onneksi) takaisin kohti metsää. Iltapäivällä näkyi vielä joutsenpariskunta lipumassa järvellä.

Elukoiden innoittamana aloin oikein pistämään merkille että missä vaiheessa se syksy täällä oikein onkaan menossa. Lehtipuut alkavat pikkuhiljaa olla kaljuja, melkein ainoastaan tammet yrittävät vielä pitää kiinni jo ruskeista lehdistään. Nurmikoilla vielä vihertää, väri on tosin jo hieman kellastunutta. Tälle syksylle olen aamulla raaputtanut lasin jäästä peräti kahdesti, tosin meidän parkkipaikka on aika suojassa metsän reunassa puiden alla. Naapureiden menopeleissä on jäätä ollut laseissa monen monta kertaa.

Tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa kiropraktikolla. Syynä tähän jäykät niskat ja häntäluun kipeytyminen. Aikoinani olen häntäluuni murtanut, mutta siitä on jo vuosia eikä se ole juurikaan oireillut murtuman parantumisen jälkeen. Kiropraktikko väänteli ja käänteli, niksautteli ja naksautteli. Löysi istumalihaksistani tiukalla olevan jänteen jonka toinen pää kiinnittyy juurikin häntäluuhun. Sitä sitten painamalla venytti, samalla kun meikäläinen yritti kivusta huolimatta pidätellä naurua. Mielessä kun oli vain ajatus että tässä sitä maataan sormi per***ssä. :)

( Toim. huom. Oikeasti siis pakarassa. )

Lammasta ja salmiakkia

Rikotaanpas hieman blogihiljaisuutta, kun edellisestä päivityksestä on näköjään jo pitkä aika. Syys/talvimasennus taitaa olla pukkaamassa päälle kun ei millään jaksaisi kirjoitella tänne mitään :)

Viime viikonloppuna oltiin yhdellä moottoripyöräkerholla syömässä pinnekjøttiä, eräänlaiset joulujuhlat siis. Tällä kertaa juhlat olivat huomattavasti mukavammat kuin viime vuonna, johtuen todennäköisesti siitä että kesän aikana ehti tutustumaan jonkin verran eteläisen Norjan motoristeihin. Tuttuja oli siis reilusti enemmän kuin vuosi sitten. Ruokakin oli hyvää eikä tänä vuonna tarvinnut jännittää sitä että miltä se maistuu. Vuosi sitten oli minulle ensimmäinen kerta kun "tikkulihaa" maistoin, ja onnekseni se oli oikein suuhun sopivaa.

Meidän molempien mopot on jo talvisäilössä vaikka täällä näyttäisi vielä ajokelejä olevankin. Jotenkin kylmällä kelillä ei enää syksyllä innosta ajaa samalla tavalla kuten keväisin. Pitkän mopottoman kauden jälkeen voi maaliskuussa ajella into piukassa kunhan vain tiet on sulat ja lämpötila plussan puolella, syksyllä vastaavaa hinkua tielle ei enää jostain kumman syystä ole...

Katsokaapas mitä löysin paikalliselta huoltoasemalta! Ja ihan suomalaisilla teksteillä kaiken lisäksi! Vaikuttaisi siltä ettei Norjassa vaadita tuotepaketteihin norjankielisiä tekstejä, Suomessahan käsittääkseni pitää olla tuoteselosteet molemmilla kotimaisilla. Pahin salmiakinhimo jokatapauksessa korjaantui näillä kun pakkohan pussi oli ostaa. Noh, myydään täällä turkinpippureitakin eli ei täällä ihan "väärälle ruokavaliolle" ole aiemminkaan joutunut.