Torstaiaamuna vuokralainen sitten häipyi viimeisine tavaroineen, ja me pääsimme siirtymään täysihoidosta kotiin. Siitä se urakointi sitten alkoi... Talo kun oli vuokrattuna osittain kalustettuna, mikä tarkoittaa sitä että kaikki minun tavarani (ja okei, osa T:n tavaroista myös) oli pakattuna yläkerran kahteen huoneeseen, ja vuokralaisilla oli käytössä vain kaksi makuuhuonetta. Torstaiaamusta lähtien olen siis kantanut yläkerrasta tavaroita alas, purkanut laatikoita ja saman tien pakannut niitä uudestaan. Vuokralaisilla käytössä olleet T:n poikamiesajan astiat siirtyivät saman tien ullakolle, seuranaan noin puolet keittiön muista tarvikkeista. Grimstadissa sitä huomasi ettei keittiössä tarvitse välttämättä olla seitsemää kattilaa ja viittä paistinpannua... Kaapit kokivat siis melkoisen tyhjennyksen. Pakattuina olleet astiat piti tietysti myös pestä, samaten kun esiin kaivamani pyyhkeet ja liinavaatteet. Pesukoneet ovat siis laulaneet yhtä soittoa lähes koko ajan.
Miinuspuolena vuokralaisista sanottakoon se, etteivät olleet pitäneet minkäänlaista huolta puutarhasta. En minä nyt tietenkään odottanutkaan että parikymppiset sällit nyppisivät rikkaruohoja kukkapenkeistäni, mutta olisi tuon nurmikon voinut edes joskus ajaa. Tänään saatuani keittiön edes siedettävään järjestykseen päätin tarttua toimeen ja kaivaa ruohonleikkurin esiin. En tullut katsoneeksi montako tuntia siihen meni, mutta lopulta tuo villiintynyt heinikko on päihitetty.
Nyt siis vihdoin, ensimmäistä kertaa paluun jälkeen otin lasillisen viiniä ja istahdin ikkunan ääreen nauttimaan maisemista. Nautiskelua kestänee huomiseen, jolloin saapuu muuttoauto ja pääsen purkamaan seuraavia laatikoita...
