Paluu normaaliin

Surun murtama maa alkaa pikku hiljaa elää normaalia arkea. Viimeviikkoisen murhenäytelmän seurauksena koko Norja on ollut sekaisin. Muistokulkueita ja muistojumalanpalveluksia on järjestetty, hiljainen hetki oli koko maassa muistaakseni sunnuntaina. Suruliputus valtakunnallisesti jo lauantaina. Koko viikonlopun ja alkuviikon radiosta soi pelkästään hitaita ja surullisia kappaleita, tv:stä ei tullut ainuttakaan rikossarjaa tai sotaelokuvaa. Vain loputtomasti uutisia ja lieväksi kevennykseksi romanttisia komedioita tai amerikkalaisia valmiiksinaurettuja.

Tapahtuma oli tietysti hirveä, kamala, järkyttävä ja ennen kaikkea tuomittava, mutta normaalin työssäkäyvän arkea alkoi jo hieman ahdistaa. En tuntenut ketään uhreista, eikä tietääkseni kukaan tuttunikaan joten kovin henkilökohtaista suru ei kohdallani ollut. Kieltämättä siis alkoi hieman vanne puristaa päätä kun työmaalla kuuli radiosta noin kuudennenkymmenennen kerran Peter Gabrielin ja Kate Bushin dueton "Don't give up" tai John Lennonin hoilaamassa Imagine:a. Soittolistalle oli päässyt lipsahtamaan myös hienoinen moka (jota en kyllä kuullut kun sen yhden kerran): Lionel Richien "Hello". Sanat kun jatkuvat notta "is it me you're looking for?" Samaan aikaan sukeltajat etsivät viimeisiä uhreja merenpohjasta..

Järkyttävää luettavaa

Eilen iltapäivällä huomasin netistä että Oslossa oli räjähtänyt pommi. Jonkin ajan päästä tv:ssä alettiin puhumaan lisäksi jostain ampumisista. Hieman ymmällään katselin telkkaria, ja netistä välillä kävin lukemassa mitä dagbladet.no kirjoitteli asioiden tilasta.

Kyllä ihmisellä saa heittää pahasti korvien välissä, jos pitää lähteä ammuskelemaan kakaroiden kesäleirille. Leiriläisten ikähaitaria en tiedä, mutta käsittääkseni porukkaa on ollut leirillä teini-ikäisestä vähän parinkympin paremmalle puolelle.
Nyt kun lehdistä lukee selvinneiden kertomuksia, niin tyyppi on jahdannut niitä siellä ympäri saarta. Piiloutuneet eivät ole uskaltaneet tehdä mitään muuta kun pysyä hiljaa sekä kuunnella ja/tai katsella kun kavereita lahdataan ympärillä. Juippi oli vielä pukeutunut poliisiksi ja alkanut ammuskelemaan siinä vaiheessa kun porukkaa oli alkanut kerääntyä ympärille kuulemaan mitä poliisisedällä on asiaa. Jösses.

Tromssalaisia nuoria leirillä oli 40, viiden olinpaikasta ei tällä hetkellä ole tietoa, sairaalassa on useita. Silminnäkijät kertovat että osa ammutuista putosi veteen, joten uhrien määrä saattaa vielä nousta. Tällä hetkellä yhteensä pommin ja ammuskelujen seurauksena on kuollut 91 ihmistä.

Mikäli oikein ymmärsin lehdestä lukemaani, on maksimituomio 21 vuotta vankilaa. Varmaksi en osaa sanoa onko täällä elinkautista, mutta näin olin käsittävinäni että ei ole. Saatan hyvinkin olla väärässä, mutta mikäli tuo pitää paikkansa, juippi istuu kunkin ihmisen murhasta alle kolme kuukautta.. Mun on täytynyt käsittää väärin.. Mä toivon että olen käsittänyt väärin.

Eilen kaveri pisti linkin ampujan facebook sivuille (joita ei enää näe). Kiinnostuksen kohteita en juurikaan katsonut, varsinkaan kun en ollut varma että onko ne oikeasti saman tyypin sivut. Järkyttävämpää oli katsoa mitä se oli seinälleen pistänyt; linkkejä youtuben musiikkivideoihin. Kaikki biisit joita sieltä löytyi olivat nimeltään jotain tyyliin: Sound of goodbye, Out of the sky, Fireworks... Hullu mikä hullu.

Nyt on muuten herännyt epäilys että se ei sittenkään toiminut yksin, saarella leirillä olleet ovat kertoneet nähneensä myös toisen ampujan. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa.

Tänään on kuitenkin koko Norjassa valtakunnallinen surupäivä, joten liput ovat puolitangossa. Osloon johtavia teitä suljettiin eilen, en tiedä joko ovat aukaisseet. Rajoilla alettiin tehdä tarkastuksia, ilmeisesti kaikki maasta lähtevät on syynätty.

Ei tätä vain pysty käsittämään. Ei pysty.

25h / vrk

Tai siis jos olis sitä aikaa, niin sitä vois käyttää niin kovin moneen asiaan. Nyt tuntuu olevan koko ajan kiire tekemään jotakin, niinkun nyt töissä ei olis tarpeeksi tekemistä. T huhkii rempatessaan anopille uutta kylppäriä, sen kun olisi suotavaa olla valmis ennenkuin muutetaan. Lisäksi olis tässä kotonakin tekemistä, esimerkiksi tuo pihatie odottaa edelleen tekijäänsä. Traktorista kun on jotain rikki, ei hajuakaan mitä, mutta sillä ei voi ajaa. Tuota murskattua asfalttia olisi huomattavasti kivempi siirrellä kauhallisella traktorilla kun kottikärryillä... Aidan laudat olis melkein maalattuna odottamassa pääsyä aitaan, ja lisäksi pihasta autotalliin kulkee metrin levyinen ja syvyinen oja. (Onko syvyinen oikea suomenkielinen sana?) Sitä pitkin kun pitäisi kuulemma vetäistä sähköt ja vesi autotalliin, mutta sähkäri ei ole joutanut tulla käymään.

Ja jos siinä ei ollut tarpeeksi, niin pitäisi talokin maalata ennen muuttoa. "Pakko" ei ole maalata kun vähintään ikkunoiden karmit jotka on aika heikossa hapessa, mutta koska koko höskän on tarkoitus muuttaa väriä niin parasta olisi jos sen ehtisi maalaamaan kokonaan. Niin ja pakatakin pitäisi. Omakotitalollinen tavaraa. Vielä ei olla oikeastaan aloitettu eikä muuttoon ole kun noin kuukausi..

Miten niin siis ei ole aikaa :)

Tosin meillä ei ole vieläkään siellä etelässä asuntoa, joten sillä pakkaamisella ei sinällään ole kiire. Se saattaa olla että T menee edeltä opiskelujen alkaessa, ja meitsi muuttokuorman kanssa perässä kun lukaali on löytynyt. Töihin en ole ilmoittanut viimeisen työpäiväni päivämäärää, tällä hetkellä siellä on ainakin niin kiire että luulen saavani olla töissä tasan niin pitkään kun haluan.

Uusia töitäkin olen jo hakenut, vielä ei ole kuulunut mitään, mutta ei niiden hakuajatkaan taida olla vielä päättyneet. Nämä haetut työt on vähän lähempänä omaa alaa, mutta ei ihan tarkalleen kuitenkaan. Grimstadissa tahi lähistöllä kun ei ole sitä tasan oman alan puljua..

Sen verran piti ottaa hengähdystaukoa tästä ruljanssista, että käytiin tsekkaamassa kaverin talo noin sadan kilsan päässä. Joku vuosi sitten oli mennyt ostamaan vanhan omakotitalon eikä T ollut vieläkään siellä käynyt. Lauantai-iltana ajeltiin sinne, juotiin pari kaljaa sekä grillattiin, ja aamusta takaisin. Kun T:n piti päästä jatkamaan sitä kylppäriremonttia..

Tässä kuitenkin kuva kaverin keittiön ikkunasta räpsäistynä. Ei kurjemmat näkymät..


Oli jostain löytänyt myös vanhan hauskan maustehyllyn keittiön seinälle.


Eikä ne maisemat matkan varrellakaan paskemmat olleet :)



(Ai niin, vähän pitää retostella: Söin tänään ekat herneet omasta maasta!)

Kesän rientoja

Täällä meillä on kesä, ja kesällähän kukaan ei istu tietokoneen ääressä joten päivityksiä ei ole blogiin tippunut edes sillä vauhdilla kun keväällä. Puutarha kukoistaa, tai kukoistaisi jos joku muistaisi kastella niitä istuttamiaan rehuja.. Voikukat näyttää kyllä pärjäävän ihan hyvin ilman kasteluakin.

Haastetta istutuksille lisää tämä meidän pohjoistuuli. Se kun laskee lämpötilaa toisella puolella taloa huomattavasti, eli lähes kaikki pitää survoa sille lämpimämmälle puolelle. Toisella puolella siis ei ole juurikaan mitään :)
Maahan on kuitenkin päätynyt kukkien lisäksi rivi porkkanaa, hernettä ja jokunen mansikantaimi. Saapa nähdä saadaanko satoa. Varsinkaan kun meillä on edessä muutto loppukesästä.

T sai opiskelupaikan Etelä-Norjasta, joten tässä pitää pikkuhiljaa alkaa pakkailemaan muuttolaatikoita. Uusi kotipaikka seuraavat kaksi vuotta on noin parisataa kilometriä Oslon eteläpuolella, kaupungissa nimeltä Grimstad. Tällä hetkellä on kiivas asunnon haku käynnissä, ja meikäläisen pitäisi alkaa etsimään uutta työpaikkaa.. Taas pääsee asioimaan paikallisen työkkärin kanssa (jee).

Juhannusta täällä vietettiin kauniissa, joskin hieman viileässä säässä. Paikallisethan ei vietä juhannusta kuten suomalaiset vaan "oikeana" juhannuspäivänä, joka sattui tänä vuonna torstaille, polttavat kokkoja. Mekin suomalaisen juhannusvieraan kanssa istuttiin hetki naapurin kokolla, joka siis kooltaan vastasi nuotiota.


Perjantaina valloitettiin yksi meidän lähimmistä töppyröistä, ja illalla suunnattiin kaupungin yöhön. Joka ei ole yö sanan varsinaisessa merkityksessä, kun täällä paistaa aurinko.

Lauantaina suuntasimme mökille, sillä eihän suomalainen voi juhannusta viettää ilman saunaa :) Saunan jälkeen grillailimme T:n serkun luona, ja tulihan siinä muutama olutkin otettua.


Väsymyksen iskettyä päätimme lähteä takaisin mökille, mutta matkan varrelta (n. 400 metriä) löytyikin seuraavat grillibileet! Ei muuta kun sekaan, ja väsymyskin unohtui hetkeksi. Tarjoilu oli talon puolesta, itsepalveluperiaatteella.


Seuraavana päivänä, väsymyksestä huolimatta, käytiin paistamassa makkarat T:n äidin kotipaikan pihassa. Vanhan talon paikalla on nykyään pikkuinen mökki, ja se sijaitsee T:n mökiltä hieman "ylemmäs". Paikkaan ei johda autolla ajettavaa tietä, joten taas oli kiivettävä. Paikka oli suomalaisen silmään kotoisempi, mökki on nimittäin lähes järven rannalla. Järvestä johtaa piskuinen puro mereen, josta tuli näpättyä kuvakin.