Thursday, October 23, 2014

Senkin metsästystä

Meidän keittiössä, niinkuin varmaan monen muunkin, ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Tähän olen jo keksinyt ratkaisun, joka on senkki "tyhjälle" seinälle. Enää ei tarvitse kun löytää se sopivan kokoinen, värinen, materiaalinen ja hintainen.. Lähiviikkoina olen seurannut norjan suosituinta (ja ainoaa?) nettimyyntisivustoa, kun ensin olin selannut huonekaluliikkeiden mallit ja hinnat läpi. Meillä on tarkoituksena jollain aikavälillä (5-15 vuotta..? :) ) rempata hieman keittiötä(kin), ja sitä silmälläpitäen ei oikein huvittaisi maksaa montaa kymmentätuhatta kruunua senkistä. Keittiön nykyinen ruskea väri nimittäin tulee remontissa vaihtumaan..

Nettisivuille tulee huonekaluja myyntiin tasaiseen tahtiin, ja olen yhtä jopa ehtinyt käydä katsomassa. Ensimmäinen yksilö ei kuitenkaan lähemmän tarkastelun jälkeen kelvannut, koska laatikoissa ei ollut mitää mekanismia ja olivat tyhjänäkin hieman takertelevat avata. Senkin täytön jälkeen se tulee olemaan täynnä, eikä kauheasti kiinnosta tempoa painavia laatikoita puoliväkisin auki.. (Mikseivät ihmiset ota kuvia yksityiskohdista??)

Tänään koitan käydä katsomassa taas yhtä, jospa tällä kertaa tärppäisi. Meillä molemmilla alkaa mennä hermot tupaten täysiin keittiön kaappeihin ja tavaroita pursuilevaan keittiötasoon..
Tähän väliin voisin taas valittaa norjalaisesta suunnittelusta, mutta en jaksa. Kun ei se mitään auta :)

Se mitä menen katsomaan, on muuten tämä. Ei ihan täysin sellainen mitä etsin, mutta helpottaa varmaankin pahinta ryysistä kaapeissa.

Monday, October 20, 2014

I will never be a star

Muistanette varmaan norjalaisen maailmallakin hitiksi nousseen "What does the fox say" -kappaleen. Musiikkivideon tekijät, Ylvisåkerin veljekset Bård ja Vegard, ovat norjassa julkkiksia joilla on mm. oma tv-show. Lisäksi he ovat (niinkuin fox-musiikkivideokin kertoo) musiikillisesti lahjakkaita ja he täyttävät stadioneita konserteillaan.

Minulle tuli yllätyksenä että löytyy vielä kolmaskin Ylvisåker, nimittäin pikkuveli Bjarte. Eikä ole musiikkigeenit (saatika huumori) jakautuneet pelkästään isoveljille. Vai mitä sanotte tästä:



Sunday, October 19, 2014

Projektihommia

Taisin tuossa vähän lupailla kuvaa projektista, ja sitten muistui mieleeni etten vuosi sitten laittanut kuvaa kutomastani tunikasta. Parempi tänään kuin myöhään, joten täältä pesee:


 Tämä on siis perinorjalainen Marius-kuvio. Tunikasta tuli niin pitkä että se käy mekosta, ja lämminkin se on.

Seuraava projekti oli samaa sarjaa, mutta vähän pienemmälle tytölle tarkoitettu. 


Tämän sain vihdoin valmiiksi tänään, juuri ajoissa ettei tyttö kasva liian isoksi pukuun. Pitänee lähettää joululahja etuajassa :)

Viimeisen projektin innostuin aloittamaan pari viikkoa sitten korjattuani T:n työhousut. Kun vihdoin olin saanut kaivettua ompelukoneen esiin, niin pitihän sitä käyttää..


Tämäkin sai viimeisen silauksen tänä sunnuntaina.

Tämä maalla asuminen aiheuttaa näköjään neuloosin lisäksi muutakin käsityöllistymistä. Johtunee siitä että täällä pitää keksiä itselleen virikkeitä ettei mene pelkäksi telkkarin katseluksi. 

Nyt kun on saatu keskeneräiset projektit päätökseen, voinee keittää itselleen kupillisen kahvia ja istua hetkeksi sohvalle. (Samalla voikin kaivaa laukusta työkaverilta saadun virkkausohjeen. En ole virkannut noin kolmeenkymmeneen vuoteen joten mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee.. :) )

Wednesday, October 15, 2014

Joskus mä oon..

.. ja toisinaan taas en. Nimittäin energinen. Viime viikonlopun kummallinen energiapiikki hävisi kuin taikaiskusta maanantaina, ja tämä viikko on aloitettu normaalin nuutuneessa tilassa.

Lauantaina aloitin innostuksen huumassa uuden projektin, joka toppasi kuin seinään sunnuntaina johtuen materiaalien vähyydestä. Maanantaina kävin hakemassa täydennystä mutta innostus oli hävinnyt. Jatkan ehkä ensi viikonloppuna, ja laitan teille vaikka kuvaakin tästä salaperäisestä projektistani :)

Pari viikkoa sitten koin totaalisen selkä/hartiajumin. Pää ei kääntynyt ja hartioita jomotti. Pikaisesti aika kiropraktikolle joka aikansa väänneltyään, paineltuaan, rutisteltuaan ja ruksauteltuaan totesi (niinkuin jo itse kyllä tiesin) yläselkäni lihasten olevan täysin jumissa. Jo ensimmäinen käynti vei pahimmat oireet, ja nyt olen käynyt jo kahdesti sen jälkeen. Tuli ukaasi että pitäisi liikkua enemmän, töissäkin pitäisi välillä venytellä ja kävellä ympyrää.. Osan ongelmista ratkaisee sillä että nostaa pc-pöydän ylös ja työskentelee seisaaltaan. Tavoitteena on seistä joka aamupäivä lounaaseen asti, iltapäivällä voi sitten istahtaa. Tavoite on tähän mennessä saavutettu päivittäin.

Laiskuuden karkoittamiseksi olen suunnitellut myös toista keinoa, nimittäin activity trackeriä. (Onko se suomeksi aktiivisuusranneke vai mikä lie?) Ranneke on siis jatkuvasti ranteessa pidettävä "sykemittari", joka mittaa koko päivän aktiivisuustasoa. Siihen voi asettaa liikuntatavoitteen/päivä, ja se muistuttaa jos tavoite on jäänyt saanuttamatta. Ranneke tietää kuinka paljon istut päivän aikana, se tunnistaa kun kävelet, se laskee askelmäärän, kulutetut kalorit ja seuraa unen laatua. Kaikki nämä tiedot saa rannekkeesta esim. iPadille, josta voi seurata tilanteen kehittymistä.  Nyt olen yrittänyt etsiä tietoa netistä, kysellä käyttökokemuksia sellaisen jo ostaneilta jne. Vielä en ole päättänyt minkä noista lukuisista malleista ostaisin. Parhaat ovat ilmeisesti Polar Loop, Garmin Vivo sekä Fitbit. Tuo Fitbit oli saanut norjalaisessa testissä parhaat pisteet, mutta siinä ei ole näyttöä/kelloa samassa. Näytöllinen versio on kyllä tulossa mutta en tiedä jaksanko odottaa..

Jos jollakulla on hyviä/huonoja kokemuksia näistä malleista, kuulisin mielelläni.

(Edit: Tietääkö kukaan miksei blogi näy blogilistalla päivittyneenä, tarkistus väittää että ei ole päivitetty. Mielestäni kyllä tämän tekstin hetki sitten julkaisin..?)

Saturday, October 11, 2014

Ihan tavallinen lauantai

Tänne ei tänään(kään) kuulu mitään ihmeellistä, mutta ajattelin silti jakaa kanssanne muutaman hetken tavallisesta lauantai-aamupäivästä.

Kuten nykyään usein vapaapäivänä, heräsin jo puoli kahdeksan maissa. Aloitin aamun hitaasti kahvin ja Facebookin kera. En tiedä mistä johtui, mutta sain kummallisen energiapuuskan. Niitä ei nykyään kovin usein ole, joten se piti hyödyntää nopeasti. Aloitin korjaamalla T:n polvesta revenneet työhousut. Onko teillä tällaiset ompelumaisemat? :)


Päivä jatkui lainakoiran ulkoiluttamisella, omistajansa on sairaana eikä ole viime päivinä pystynyt lenkittämään koiraansa. Kävin siis hakemassa energiaa täynnä olevan hurtan ja suuntasimme kävelylle.


Täällä oikeasti paistaa aurinko, tuossa kuvassa mäentöppyrä luo varjoa.

Kotona meillä on uusi pätkä terassia valmis (ei, tätä en tehnyt tänään...), puuttuu vain päätyjen tasaus. Kevätaurinko voisi jo tulla, eteläpuolen "solvegg" odottaa auringosta nauttijoita.


Kesäkukat on vaihdettu hieman talvisempiin, callunat löysivät paikkansa ovenpielen amppeleista.


Nyt pitäisi vielä kehitellä lisää tekemistä, energiaa olisi vielä. Ja kuten sanoin, ulkona paistaa aurinko!




Wednesday, October 8, 2014

Paperihommia

Kesällä tapahtuneen nimenmuutoksen takia oli edessä nimenmuutosrumba -uusi nimi piti saada vaihdettua kaikkiin lompakossa sijainneisiin kortteihin, puhumattakaan passista. Ajattelin hieman jakaa kokemuksia miten tämä kaikki sujui...

Hyvissä ajoin keväällä varasin ajan Suomeen poliisilaitokselle uuden passin hakua varten. Sinne kun on nykyään suotavaa varata aika ettei joudu tuntitolkulla odottamaan. Luonnollisesti merkkasin ajan iLuurini kalenteriin, ettei homma pääse unohtumaan kaiken häähumun keskellä.

Ennen passin hakemista piti varmistaa että uusi nimi on kirjattuna väestörekisteriin, mikä oli itse asiassa hyvinkin nopea suoritus. Häiden jälkeen kävelin täällä lippulappusten kanssa verotoimistoon (Jossa täällä hoidetaan väestörekisteriasiat), he ottivat kopiot ja kertoivat hommassa kuluvan noin pari-kolme viikkoa. Laput takaisin saatuani lähetin tarpeelliset dokumentit myös Suomen maistraattiin. Suomessa nimi oli rekisterissä kuudessa päivässä papereiden lähettämisestä, norjassa sain vahvistuskirjeen nimenmuutoksesta noin kolme ja puoli viikkoa asiointipäivän jälkeen...

Passianomuspäivän saapuessa olin poliisilaitoksella hyvissä ajoin, ja koska ovella vastaantulevassa lapussa neuvottiin ajan varanneita vain istumaan odottamaan, lösähdin penkille ja keskityin angry birdsiin. Varatun ajankohdan lähestyessä aloin keskittämään huomiotani asiakaspalvelijoiden kutsuhuutoihin ja odottamaan oman nimeni vuoroa. Ei tullut ensimmäisessä viidessä minuutissa, eikä seuraavassakaan. Kun varaamani aika oli mennyt ohi noin viidellätoista minuutilla, siirryin infotiskille tiedustelemaan aikavarausten mahdollista viivästystä. Kyseisellä tiskillä selvisi että aikani oli ollut noin tunti sitten.. Ihanainen omenapuhelimeni oli siirtänyt kalenterivarausta tunnilla eteenpäin aikavyöhykkeen vaihtuessa norjasta suomeen! Hillitsin haluni nakata mokoman keksinnön seinään, otin vuoronumeron ja jatkoin odottelua. Noin puolentoista-kahden tunnin päästä pääsin vihdoin tiskille ja sain hoidettua passiasian. Seuraava pettymys olikin kuulla että ajokortin haku pitää suorittaa vakituisessa asuinmaassa. :( Passi kuitenkin tuli luvatussa ajassa ja sain sen haettua vielä Suomessa ollessamme.

Tuo aiemmin mainitsemani vahvistuskirje nimenmuutoksesta oli kovasti paljon tärkeämpi paperi kuin aluksi luulin. Suomessa olevalle pankkitilille nimi oli muuttunut parissa viikossa väestörekisterin päivityksen jälkeen. Täällä piti mennä henkilökohtaisesti pankkiin (leimattu vahvistuskirje kainalossa) näyttämään pankin tädille että mikä se nimi nykyään on. Uuden pankkikortin sai tilattua samalla reissulle, ottivat uuden kuvan sekä allekirjoituksen. Ne kun on täällä pankkikortissa ihan vakiokamaa. Muuten ihan ok, mutta olivat onnistuneet jotenkin kämmäämään sen korttihaun. uudessa kortissa lukee nimittäin etupuolella uusi nimi, mutta allekirjoitus on se vanha.. Ja jotta sen saisi vaihdettua, pitäisi ottaa palkatonta vapaata että voi käydä henk.koht taas siellä pankissa. Taitaa jäädä käymättä..

Ajokortin hakemista varten lueskelin netistä vinkkejä, ja löysin maininnan että pitää pyytää Trafilta tiedot suomalaisesta ajokortista ennen norjalaisen hakemista. Tällöin voisi vain kävellä papereiden kanssa Statens Vegvesenille ja pistää anomuksen sisään. Ei toiminut kuin elokuvissa, oletettavasti koska saamistani papereista puuttui leimat. (Norjalaiset byrokraatit rakastavat leimoja!) Ottivat siis kyllä kopiot kaikista papereista, veivät suomalaisen ajokortin, antoivat väliaikaisen ajokortin tilalle ja käskivät odotella "noin kolme viikkoa" postissa tulevaa kirjettä. Tällöin olisivat saaneet Suomesta tiedot ajokortista (mitkä siis heillä oli jo, ilman leimoja), ja voisin mennä uudestaan paikan päälle. Tällä kertaa anomaan korttia. Näitä kahta asiaa ei siis voinut suorittaa samalla vierailulla, vaan piti mennä erikseen ottamaan koppivalokuva ja antamaan nimikirjoitus. Näin toimittuani sain ajokortin kotiin lähetettynä jo saman viikon aikana. (!)

Siinä se nyt on, uusi ajokortti. Uusia pitää 15 vuoden päästä.

Vakuutusyhtiöön, töihin, ja muutamaan bonuskorttipaikkaan riitti pelkkä sähköposti-ilmoitus. Tosin silloinkin piti olla mukana vahvistuskirje liitteenä.

Summa summarum:
-Norjassa ei tieto kulje eri viranomaisten tai laitosten välillä.
-Leimoja pitää olla, mielummin enemmän kuin vähemmän.
-Seuraava puhelimeni ei ole omena.
-En enää ikinä vaihda sukunimeä, sen verran ärsyttävää virastoramppaamista ja odotushuoneissa istuskelua oli... :)

Friday, October 3, 2014

Winter is coming

Täällä on illat alkaneet pimentyä, ja aamullakin ylösnoustessa on vielä pimeää. Auringonnousua pääsee ihastelemaan niihin aikoihin kun on lähdössä ajelemaan töitä kohti. Kohta on taas pitkä ja pimeä talvi, ja tuikkuvarastot on jo täydennetty. Pian voikin taas viettää illat takkatulen loisteessa.

Auringonnousu 3.10.

Töissäkin on alkanut hiljenemään, enää ei hosuta tukka putkella hommia valmiiksi, vaan nyt on aikaa ottaa välillä kupillinen kahvia kollegoiden kanssa ja selata aamulehdestä päivän uutiset.
Viimepäivien kahvikeskusteluissa on ollut aika hyvin esillä Norjan olympiaisännyyden hakeminen vuodelle 2022. Tai, kuten suurimpien huojennukseksi kävi, hakematta jättäminen. Lehdet ovat pullistelleet kisojen hinta-arvioita ja olympiakomitean etuvaatimuksia kisojen ajaksi.

Olivat nimittäin vaatineet esimerkiksi omaa ajokaistaa kaikille kisapaikoille, joita muilla ei ole lupa käyttää. Aika huvittava oli myös vaatimus brunssista kuninkaan kanssa, jonka kuninkaan olisi tietysti pitänyt kustantaa. Jopa minä suomalaisena - ei niin hyvin kuninkaallisista asioista perillä olevana - ymmärrän ettei kuninkaan luokse voi itseään kutsua. Kutsu tulee jos on tullakseen, ja kuningas tarjoaa alkoholipitoista juotavaa mikäli niin tahtoo.