Mitä enemmän ja isompaa, sitä parempi

Tässä vastikään ruokakaupassa tuli vastaan vanhasta tutusta tuotteesta uusi pakkaus. Joka ajan henkeen on tietysti ekstra-XL-kokoa. Piti oikein näpätä kännykällä kuva, kun jotenkin ei meinannut uskoa silmiään. Kyseinen tuotehan ei ole ollut kovinkaan montaa vuotta markkinoilla ja aika pian myynnin aloittamisen jälkeen firma lanseerasi XL-kokoisen tuotepaketin. Nyt, ehkä pari vuotta on kulunut ja tulee uusi, entistä suurempi säkki.

Aletaanpas hieman ajattelemaan lähemmin tätä asiaa. Eli suuntaus näissä jättipaketeissa ovat tietysti perheet, kun on monta syöjää niin on oltava reilusti namia. Eikö vain? Pienempi määrä aiheuttaa kinaa, itkua ja hammasten kiristystä. Lisäksi valmistajalle tämä on tietysti halvempi keino saada tuotetta markkinoille, sama määrä tuotetta saadaan kaupan hyllylle pienemmillä pakkauskustannuksilla. Mutta mutta. Mitäs jos onkin yksin asuva? Itse en ole, mutta koska useamman vuoden olen asunut yhden hengen kotitaloudessa niin kykenen edelleen samaistuvaan sinkkuihmiseen. Ainakin taloudelliselta kantilta :) Sekä Suomessa että Norjassa ovat yksihenkiset kotitaloudet lisääntymään päin. Suomessa luku on jossain 20 prosentin suuremmalla puolella, Norjassa tällä hetkellä hieman alle. Pitääkö siis sinkun alkaa ostamaan noita jättipakkauksia ihan vain sen takia että ei pienemmässä paketissa myydä? No joo, pakastinhan on tietysti keksitty, mutta ei sekään ole mukavaa syödä "jatkuvasti" pakastettua ruokaa, oli se sitten lihaa taikka leipää. Eikä yksineläjän taloudessa välttämättä ole sitä arkkupakastinta jonne voisi kaikki ylijäämät survoa.

Entäs sitten nämä herkut joita myydään nykyään melkein ainoastaan suurpusseissa? Sinkku päättää herkutella ja tahtoo ostaa jotain jolla herkutella illalla tv:n äärellä. Ostetaanpa se suurtalouspaketti ja voidaan loppuilta huonosti. Kun ei herkkuja voi jättää syömättä jos niitä on. Ei voi, mission impossible. Älkää edes yrittäkö väittää että loput voi jättää seuraavalle illalle, kokeiltu on mutta ei toimi.

Jos asuisin edelleen yksin, nousisin varmaan kohta asian vuoksi barrikaadeille. Mutta kun on tuo yksi sokerihirmu nurkissa, niin ennemmin pitää pitää huoli siitä että jää itsellekin jotain silloin kun sitä mussutettavaa ostetaan :)

Kukkaa pukkaa

Se taitaa olla kevät tulossa. Tänne etelään. :) Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina täällä oli ensimmäinen todella lämmin ja keväisen aurinkoinen päivä. Ihmiset viettivät tuota äitienpäivää ulkoillen, ja niinpä mekin käytiin hieman reippailemassa. Niinkuin kuvasta näkyy niin oli jo hieman tiessäkin sulaa asfalttia näkösällä.

Nyt, vajaat kaksi viikkoa noiden kuvien ottamisen jälkeen pukkaa kukkapenkistä jonkun sortin rehua ylös. Vielä en tiedä mitä sieltä paljastuu, mutta voisiko olla helmililja? Mielestäni tulppaaniksi hieman liian siroa, ainakin toistaiseksi. Jäämme jännityksellä odottamaan. Terassillakaan ei muuten ole kun vajaat parikymmentä senttiä lunta, ja tiet ovat jo sulat. Sillälailla kunnolla, että kohta voisi alkaa harkita moottoripyörän laittoa :)

Ja se pukkaa tänään muutenkin kukkaa, T toi koulusta tullessaan puskan ruusuja. Ihan tosta vaan :) Ja pystyin kuin pystyinkin pitämään sisälläni sen perinteisen kysymyksen: "Mitä pahaa sä nyt olet tehnyt?" Kiitin vain kauniisti ja totesin että hänellä taisi olla hyvä päivä tänään. En siis valita, tällaisesta luksuksesta pitää nauttia!

Ihme hiihtäjiä

Viikonloppuna tuli käytyä hieman viihtymässä kylillä, ensin ystävän luona syömässä illallista ja juomassa hiukan viiniä. Illallisen (ja muutaman viinilasillisen) jälkeen siirryimme kaupungille jatkamaan illanviettoa. Lauantaina täällä oli Skifestival, eli hiihtojuhlat joiden takia keskustan kävelykatu oli muuttunut hiihtoladuksi. Siis oikeasti kaduille oli tuotu puolen metrin korkuiset lumivallit joihin oli tehty ladut.. Yhdistelmänä ei toiminut kovinkaan hyvin, nimittäin viini + korkokengät + liukas esterata. Itsehän olen tetsannut mitä kummallisemmissa maastoissa, mutta näistä paikallisista alkuasukkaista ei voi sanoa samaa. Toinen vaihtoehto saattoi olla että heidän kohdallaan nestetankkaus ei osunut ihan kohdilleen. Illan saldona kaikilla sunnuntaiaamun heikko olo, yksi turvonnut ja mustelmainen käsi, ja yksi ambulanssikuljetus sairaalaan käden kipsaukseen. Itse siis selvisin sillä huonolla ololla mutta kavereilla oli vähän kehnompi tuuri..

Ei muuten näin "vanhoilla päivillä" tuo toipuminen käy ihan yhtä helposti kun nuorina ja villeinä päivinä. Koko maanantainkin on nimittäin ollut vähän hontelohko olotila. *Puuh*

Minä soitan sulle illalla

Vihdoinkin näyttää siltä että meikäläinen saa tässäkin maassa normaalin puhelinliittymän. Tähän asti olen mennyt prepaid-puhelimella, jossa siis pitää olla aina ladattuna rahaa jotta voi soittaa. Tämän normaalin liittymän saamisen on estänyt se, että luottotietojani ei ole ollut käytettävissä. Ne ilmeisesti kirjautuvat kerran vuodessa, ja kun olen virallisesti ollut täällä vajaan vuoden niin niitä yksinkertaisesti ei ole ollut. Monet tänne muuttaneet ovat ottaneet ensimmäisen liittymän siippansa nimellä, mutta jostain syystä me ei näin tehty. (?)

Nyt kuitenkin puhelinfirmaan soittaessani kuullosti siltä että tiedot löytyivät. Ilmeisesti viime vuoden verotus on kirjattu, joten minulla näkyy systeemissä tuloja. Lupasivat laittaa paperit ja SIM-kortin postissa, jonka pitäisi tulla viikon sisällä! Loistavaa! Tuolla prepaidilla en ole esimerkiksi surffanut puhelimella netissä lainkaan, se kun on kohtalaisen kallista lystiä. Nyt on tulossa sellainen pakettiratkaisu johon kuuluu tietty määrä myös datan siirtoa. Eli paikallisessa työkkärissä jonottaminen ei kohta ole enää lähellekään niin tylsää :) Puhumattakaan niistä päivistä jolloin vuokraisännän netti jostain syystä tökkii. (Jota tapahtuu yllättävän usein..) Toivottavasti siis ymmärsin tuon puhelinfirman asiakaspalvelijan kohtalaisen nopeasta puheesta kaiken oikein. Jos en, niin sitten jatkuu puheajan latailu :)

Nyt voin alkaa myös haaveilemaan uudesta puhelimesta.. Kenelläkään kokemuksia Nokian Lumiasta ?

Kerjuulla kera kahvin

Maanantaina tuli kyllästyttyä kotona istumiseen, joten päätin alkaa tekemään jotain. Tulostin nivaskan työhakemuksia, liitteeksi CV ja eikun menoksi. Netistä olin katsonut valmiiksi firmoja joihin singahdan kolkuttelemaan, ja ei muuta kun kerjuulle. Valtaosa noista firmoista oli sellaisia joka sivuaa koulutusta aika liki, mutta mahtui mukaan pari sellaistakin jotka eivät olleet lähelläkään.. Mutta hakua päälle vaan, alkaa pikkuhiljaa tämä lomautetun elämä tuntua tylsältä. Koska netin kautta haetut avoimet työpaikat eivät ole tuottaneet tulosta vaikka soittelisi perään, ajattelin tehdä jotain vähän erilailla. Nyt sitten vaan odotellaan josko jostain firmasta kuuluisi jotain.

Ympäri lähiseutua kurvaillessa oli hyvä että oli mukana GPS, jotenkin nämä norskikadut ja -rakennukset ovat mielestäni epäselvempiä kun Suomessa. Tai sitten osoitteet ovat jotenkin enemmän summittaisia. Toinen hyvä lisä edestakaisin ajellessa on statoil-kuppi. Eli kannellinen termos-muki joka maksaa 199 kruunua, eli noin 25 euroa. Siihen saa sitten ilmaiseksi tankata kahvia, teetä tai kaakaota kaikilta Statoil-asemilta. Nyt ollaan helmikuussa ja meikäläisen kuppi on jo maksanut hintansa takaisin. Loppuvuoden juon siis ilmaista kahvia. :)  Minusta ihan järjettömän hyvä systeemi. Ottakaa huomioon sekin että en ole tänä vuonna ajellut työmatka-ajoa, joten aamukahvia ei ole tarvinnut huoltoasemalta hakea.

Seuraava kokeiltava tylsyyden tappaja taitaa olla kirjasto, täällä Grimstadissa en ole vielä ko. laitoksessa vieraillut. Kohta alkavat olla sekä suomenkieliset että norjalaiset kirjat luettuja, joten täydennystä pitää lähteä hankkimaan. TV:n valikoima tuntuu täällä jotenkin huomattavasti kurjemmalta, en tiedä näkyykö meillä "väärät" kanavat tai jotain. Kovasti ihmetyttää myös se, että nuo hyvät sarjat tulevat lähes poikkeuksetta klo 21 jälkeen. Siis alkavat mahdollisesti klo 23 tai jopa 23.30. Miten nämä paikalliset työssäkäyvät heräävät aikaisin töihin mikäli kyttäävät noita sarjoja? Tällä hetkellä se ei ole minun ongelmani, mutta muutaman sarjan missaaminen saattaa hieman harmittaa siinä vaiheessa kun niitä töitä löytyy.

Onnea Äidille!

Tänään täällä Norjassa vietetään äitienpäivää. Ilmeisesti tämä päivä ei ole Norjassa toukokuun alussa (niinkun monessa muussa maassa) koska kansallispäivä on 17. toukokuuta. Eli äitejä juhlitaan näin keskellä talvea. Onnea siis äidille ja "vara-äipälle"! Ja yleensä kaikille äideille.

Laitetaan tähän loppuun hempeilybiisi vastikään edesmenneeltä Whitney Houstonilta.

Viisuja

En ole koskaan ollut mikään euroviisu-fani, mutta jotenkin se alkoi kiinnostaa hieman enemmän ulkomaille muuton jälkeen. Onhan nyt kuitenkin kaksi maata joita voi kannustaa, ja tietysti vertailla toisiinsa. Faniksi en siltikään itseäni edelleenkään lue. Tänään on kuitenkin "jännitetty" Norjan euroviisuehdokkaan valintaa, ehdokkaita finaalissa oli joka lähtöön, perinteistä disco-jumputusta, rappia, countrya, heviä ja slovareita. Valinnanvaraa siis riitti. Me ei äänestetty itse ketään, mä viime vuonna jo petyin kun valitsivat koko finaalin paskimman biisin edustusbiisiksi. Ilta kului siis hieman pelkäävällä ja odottavalla kannalla.

Ensin äänestettiin lopulliseen finaalin neljä parasta ja sen jälkeen niistä neljästä se paras. Neljästä finalistista ensimmäinen oli Plumbo, kansanmusiikilla höystettyä (norjankielistä) rokkipoppia. Toinen oli Nora Foss Al-Jabri, nuori tyttö joka lauloi itse asiassa ihan kauniin rakkauslaulun. Kolmantena finaaliin pääsi Bobby Bare & Petter Øien, kantribiisi jenkkivahvistuksella. Neljäs ja viimeinen finalisti oli Tooji, poikabändipoppia ilman sitä bändiä. Äänestyksen lisäksi täällä oli useampi jury, jotka pisteyttivät kaikki finalistit. Näiden pisteiden ja niiden äänien perusteella sitten valittiin voittaja.

Oma suosikkini näistä neljästä oli Nora, joka ei välttämättä ollut mikään Euroviisujen voittajaehdokas. Siellä kun pitää olla show.. Olin jo lähes varma että norskit äänestävät sen kantribiisin edustajakseen, kun viime vuonnakin meni vähän hutiin :) Loppujen lopuksi voittaja kuitenkin oli Tooji, eli tänäkään vuonna ei lähde paras biisi edustamaan. Tässä vielä linkki tuohon voittajazipaleeseen.

Nettiradio

Mä olen vastikään hoksannut nettiradioiden kätevyyden. Emme omista tavallista radiota lainkaan, joten huusholli on aika hiljainen mikäli telkkari ei ole päällä. Päivisin TV:n ohjelmatarjonta on lievästi sanottuna surkeaa, joten harvemmin sitä tulee avattua ennen iltaa. Ratkaisu tähän hiljaisuuteen on kuin onkin nettiradio! 

Norjalaisilta radiokanavilta löytyy tasan kolmenlaisia tyylejä: Klassinen musiikki, iskelmä tai sitten discomusiikki, vrt voice taikka nrj. Näihin kyllästyy kohtalaisen nopeasti, varsinkin kun olen aina ollut hieman enemmän rokin ystävä. Jotain kertoo norjalaisesta radiosoitosta se, että ainut suomalainen bändi jota olen täällä radiosta kuullut, on Sunrise Avenue.. Missä on Nightwish, HIM, Sonata Arctica tai edes Rasmus? (Jotka siis painivat aivan eri sarjassa kun joku purkkapoppi-Sunrise..) Mutta ei, tuo radiokanavien biisivalikoima on niin suppea ettei sinne mahdu oikeasti suositut (suomalaiset) bändit. 

Voitte siis kuvitella miten meikäläinen on täällä nauttinut mm. Radio Rockista. Kuten hyvin tiedätte, tulee nykyään kai kaikilla kanavilla mainoksia ohjelmien seassa. Niinpä minäkin olen tietoinen lauantain jättipotista, ja ajattelin vielä kertaalleen tarkistaa Veikkauksen sivuilta heidän sääntönsä. Eli siis saanko pelata jos asun ulkomailla.. Vastausta ei löytynyt, joten soitin Veikkauksen asiakaspalveluun. Vastaus kuului että saat pelata, mutta mikäli pysyvä osoitteesi on ulkomailla et voi pelata netissä. (Minkä huomasin kun yritin kirjautua pelitililleni, se oli suljettu.) Pistin siis siskolleni viestiä jos hän ehtisi käydä ostamassa minulle lapullisen lottoa. (Voittohan tietysti menisi puoliksi jos sieltä jotain tulisi.)

Sitä voi siis alkaa jännittää huomista arvontaa, jos sitä vaikka olisi kohta miljonääri :)

Ei mitään itsestäänselvyyksiä

Tänään kuntosalilla käydessäni koin karvaan pettymyksen. Tunnin verran rimpuloin eri laitteissa, ja mukava hiki päällä suuntasin kulkuni saunaan. Joka oli kylmä. Siis kuntosalin sauna KYLMÄ! Olisitte nähneet ilmeeni. Lievän epäuskon vallassa en uskonut ihoni lämpöaistia enkä edes saunassa olevaa lämpömittaria. Hipaisin kiukaan pintaa ja kun se ei ollut lämmin niin melkein itkua pukaten koitin vielä lirauttaa kauhalla hieman vettä kiukaalle. Ei sihahtanut. Hampaita kiristellen siirryin suihkuun ja siinä hiuksia pestessäni valitsin sanoja joita ajattelin sylkeä tiskillä työskentelevän reppanan päälle.. Tiskille päästyäni kysyin kuitenkin sivistyneesti että onkohan saunassa jotain vikaa kun se oli kylmä. Neiti toiselta puolelta heitti vain että pyysitkö lämmittämään sen? Eli kuukauden salilla käynnin jälkeen minulle selvisi että mikäli tahtoo saunaan niin se pitää pyytää lämpimäksi. Tähän asti se on ollut joka kerta lämmin ilman pyytämistä, eli ilmeisesti joku aiemmin käynyt on näin tehnyt. Mikä sinänsä ihmetyttää kun siellä ei kukaan koskaan meikäläisen lisäksi näytä käyvän...

Tänään tein myös jotain sellaista mitä en vielä täällä Grimstadissa ole tehnyt, kävin nimittäin Vinmonopolissa eli siis paikallisessa Alkossa. Olen asunut täällä noin puoli vuotta ja nyt vasta kävin vinkkuostoksilla. Siis ajatelkaas vähän! Tässähän näyttää menevän hyvä juoppo ihan hukkaan :)

Elämä on haaste

Kylläpäs näitä haasteita riittää.. Sekä Saana, MamaE että Kalamuija haastoivat lukijansa haaveilemaan. Haaste on nimetä 5 asiaa sekä 5 tavaraa joista haaveilee, siis käydäänpä toimeen. Ensin ne asiat:

1) Työpaikka. Mielellään sellainen joka edes liippaisi läheltä koulutusta, eikä hyvä palkkakaan haittaisi yhtään :)

Kuva YLE/Antti Eintola

2) Sujuva norjan kielen taito. Norjaa kyllä osaan jo, mutta ei sitä vielä sujuvaksi voi sanoa. Vielä en suostu lähtemään leffaan katsomaan norjalaista elokuvaa, ja kirjoitettu norja ei vielä suju.

3) Australia ja Uusi-Seelanti. Nähdä kengurut, koalat ja Ayers Rock. Sukeltaa suurella valliriutalla. Kävellä "Taru Sormusten Herrasta" -maisemissa.

Kuva: Immigration2australia.com

4) Kesä. Olen jo kertonutkin että en ole talvi-ihminen, ja odotan innolla kesää. Nyt kun on lumi maassa jokainen aurinkoinen päivä antaa lupauksen kesän lähestymisestä. En malta odottaa!

5) Pitkä moottoripyöräreissu. Jospa olisikin aikaa ja rahaa lähteä ajelemaan päämäärättömästi kohti uusia seikkailuja. Ajaa sinne missä ei ole vielä käynyt, poiketa isoilta teiltä niille pienille idyllisille maalaisteille. Yöpyä siinä pienessä majatalossa joka löytyy kuin ihmeen kaupalla paikasta jossa ei luulisi olevan mitään. Käydä Irlannissa, ajaa läpi Skotlannin Ylämaat, poiketa Prahassa ja Roomassa. Olla vain reissussa niin pitkään kun huvittaa.

Ja sitten tavarat:

1) Moottoripyörä. Uusi, kiiltelevä Honda VFR1200. Punaisena. Nam.

2) Koira, tarkemmin sanottuna bernin paimenkoira. Tämä kuume on ollut jo pitkään, mutta ainakaan täällä etelässä asuessa sitä ei voi toteuttaa. Kesän prätkäreissujen ajaksi kun pitäisi olla hoitopaikka, hoitolaan en koiraani vie. Pitäisi siis olla joku tuttu jolle murren voisi viedä hoitoon. (Koirahan ei varsinaisesti ole tavara, mutta sopinee paremmin tähän kategoriaan, eikö? Ostaahan sekin pitää.)

Kuva: Sennenkoirat.net

3) Sauna. Puilla lämpiävä rantasauna Tromssan talon rantaan. Mikäs siellä olisi saunan kuistilla kesäiltana istuskellessa saunapuhtaana nauttien maisemista ja saunasiideristä.

Kuva: Koskisenyrityspalvelu.com

4) Oma kirjasto. Sellainen huone jossa olisi seininä kirjahyllyt täynnä kirjoja, avonainen tunnelmallinen takka ja upottavat nahkanojatuolit joissa lukea.

Kuva: Bellart.fi

5) Kyllähän se viimeinen on tietysti auto, sitä kun välttämättä tarvitsee varsinkin talvisaikaan. Eniten pidän farmariautoista, niissä on tilaa mutta silti ne menevät vielä henkilöautosta. Tuollainen Audi kyllä kelpaisi, taikka vaikka Volvo.

Kuva: Tekniikanmaailma.fi

Tätä haastetta en osoita eteenpäin kenellekään, ottakaa osaa mikäli tahdotte :)