Loma auringossa

Mun tekisi ihan hirveästi mieli lähteä etelään lomalle. Jonnekin lämpöiseen jossa voisi köllötellä altaan reunalla, syödä iltaisin hyvää ruokaa kun olisi ensin päivällä käynyt sukeltamassa, nähnyt ehkä mureenan, kilpikonnan ja delfiinin. Vuokrata ehkä moottoripyörä ja käydä ajelemassa niillä seuduilla joille turisti harvemmin eksyy. Nauttia pimeistä ja lämpimistä öistä, juoda pari hyvää drinkkiä ennen kuin menisi nukkumaan ihanan viileään ilmastoituun hotellihuoneeseen. Mutta mutta. T:llä on tuo koulu, eikä päivärahoilla kovin kauas seikkailla :(

Kilppari Hurghadan sukelluksella 2010

Tänään sain tosin hieman korviketta, vai pitäisikö sanoa maistiaisia etelän lomasta. Tiedättehän sen tuntemuksen, kun lomalla menette aamulla parvekkeelle ja ilma on hieman kostea ja viileä yön jäljiltä mutta tunnette että on tulossa lämmin päivä? Täällä tuntui aamulla juuri siltä, otin läppärin ja kupin kahvia ja siirryin terassille nauttimaan aamuhetkestä. (Ja istun täällä vieläkin, joudun ehkä hetken kuluttua ottamaan hupparin pois ja istuskelemaan pelkällä t-paidalla :)) Ainoa seikka joka hieman laimentaa tätä iloa on joku kulmakunnan kolli joka on keväthuumassaan käynyt merkkaamassa reviiriään johonkin lähelle.. Hieman tuoksahtaa, ei tosin kovin vahvasti. Onneksi.

Se maanantainen haastattelu ei sitten ollutkaan haastattelu. Aamulla vielä puhelimessa minulle sanottiin että haastattelun kellonaika ilmoitetaan puoliltapäivin. Joskus kahden kieppeillä sain tekstiviestin että katsellaanpa nyt vielä. Että se siitä sijaisuudesta varmaan sitten. Onneksi tämä aurinkoinen keli valaisee hieman tuota pääkoppaakin, ei jurpi yhtään niin paljon kun vastaava tilanne tekisi talvisaikaan. Uutta hakemusta putkeen vain, pakko se jossain vaiheessa on tärpätä!

Edit: Noin tunti tämän postauksen jälkeen kävi naapuri kysymässä voitaisiinko me ottaa viikon ajan heidän postinsa. Kun ovat juuri lähdössä Teneriffalle. Voi kateuden vihreys!

Peukut pystyyn!

Kannattaa se näemmä joskus hieman valittaakin, perjantaisen käninäpostauksen jälkeen minulle soitettiin eräästä firmasta jonne suuntaan tänään työhaastatteluun! Kyseessä on määräaikainen sijaisuus, ja homma on logistiikkaa, tilauksia sisään ja ulos, sekä laskujen seurantaa. Saapa nähdä. Kokemusta tuollaisesta hommasta on hieman, en kuitenkaan päätoimisena ole koskaan noita hommia tehnyt. Toivottavasti tärppää.

Ainut kysymysmerkki on tuo Navin (paikallisen työkkärin) päivärahahomma. Eli jos nyt saan/otan tuon määräaikaisen työn, niin se kestää yli lomautukseni päättymisen. Pitäisi siis irtisanoutua vakkaripaikasta jotta voi olla määräaikaisena. Sijaisuuden päättymisen jälkeen ei nyt sitten ole mitään hajua tuleeko päivärahaan karenssia, mikäli jatkosopparia ei tipu/uutta työtä löydy. Soitin jo Naviin kysyäkseni asiaa, ja kaksi eri ihmistä myönsi ettei heillä ole mitään hajua. Käskivät kääntyä asianajajan puoleen! Että sellaista palvelua..

Katsotaan nyt miten tilanne etenee, ja toivotaan parasta.

Meillä muuten kukkapenkkiin näyttää ilmestyvän myös tulppaaneja krookusten kavereiksi. Eilen niissä pörräsi hirmusti ampiaisia ja kimalaisia, ei vissiin ole kauheasti vielä lähiseudulla muita kukkia.. Notta eilinen tuli seurailtua kukkia ja mehiläisiä :)

Näin kulutan aikaa..

Myönnetään, että tämä lomautettuna olo alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Kotona on nyt tullut istuttua pari kuukautta ja alkaa kämppä käymään kohta pieneksi. Huolimatta kuntosalilla käymisestä ja muusta ulkoilusta päivät alkavat tuntua pitkiltä. Tietysti esimerkiksi viimeviikkoinen Tanskan reissu piristi kummasti, mutta kotona oli vastassa taas tylsä arki. T käy siellä koulussa, ja minä kökötän päivät kotona. Nyt olisi tietysti aikaa harrastaa vaikka mitä, mutta ei pelkällä päivärahalla kovin kummoisia harrastuksia aloiteta :)

Luonnollisesti käyn joka päivä katsomassa netissä uudet työpaikkailmoitukset ja joka viikko tulee lähetettyä CV useaan eri paikkaan. Tällä viikolla esimerkiksi olen hakenut esimiestehtäviin, arkistohommiin, logistiikkapuolelle sekä ihan varastotyöntekijäksi. Alkaa vähitellen tympimään kun juuri muuta kontaktia noista firmoista ei tule kun se "kiitos hakemuksesta mutta valitettavasti blaa blaa blaa"-sähköposti.

Tällä viikolla olen yrittänyt kehitellä tekemistä mitä omituisimmin keinoin (kuntosalin, ulkoilun, pyykinpesun, siivoilun ja muun normaalin kodinhoidon lisäksi). Esimerkiksi pelasin facebookin Angry Birds -pelin kaikki osiot kolmeen tähteen. Kun olin sen saanut tehtyä aloin yrittämään kolmen parhaan joukkoon pääsyä ystävieni keskuudessa. (Se "urakka" on vielä vähän kesken) Muutenkin nuo netistä löytyvät pelit koukuttavat kummasti. Eniten kuitenkin niille jotka minut tuntevat kertoo tylsistymiseni tasosta se, että pesin eilen ikkunat. Ihan vapaaehtoisesti, ajankuluksi, vaikkeivät olleet edes kovin likaiset. Niille jotka minua eivät tunne, voin valoittaa että ikkunoiden pesu on se inhokkityö numero 1...

 

Digiaikaa

Meidän vuokranantaja oli päättänyt että saavat vuokralaisetkin siirtyä digiaikaan. Aiemmin olivat hommanneet vain itselleen, ja meillä onnellisilla oli ihanan vanhanaikainen analoginen. Kuvan laatu oli kieltämättä sen mukainen... Päätös oli kyllä ilmeisesti enemmän tai vähemmän pakon sanelema, koko Norja on ilmeisesti jollain aikataululla siirtymässä pelkkiin digilähetyksiin.

Eilen sitten vihdoin ja viimein tv:n asentaja tuli, kävi tekemässä jotain kytkentöjä yläkerrassa ja siirtyi sitten meille digiboksi kainalossa. En tiedä onko täällä kaikilla tv-firmoilla korttisysteemi, mutta meillä ei telkkarissa ole kortinlukijaa joten saimme siis boksin. (Yksi kaukosäädin lisää.. Jee.) Samaa kaapelia myöten tulee muuten myös netti, mutta siihen ei tullut muutoksia. Kyselin vain siinä samalla asentajalta että miksiköhän me ei muuton jälkeen saatu langatonta lähetintä toimimaan vaan ollaan jouduttu sähläämään kaapelien kanssa. Ei osannut varmuudella sanoa, kertoi vain että vuokranantajallamme on langaton verkko yläkerrassa.

Illalla sitten istahdettiin töllön ääreen nauttimaan hyvästä kuvanlaadusta. Mitä hullua, kuva pysähteli noin minuutin välein ja saattoi seistä paikallaan jopa minuutinkin kerrallaan. Oli katselunautinto kaukana ja todettiin että pitänee varmaan mainita vuokranantajalle asiasta. Ei tarvinnut, kytkennät jotka se juippi teki olivat ilmeisesti aiheuttaneet yläkerrassa saman ongelman. Kymmeneltä tänään sama kaveri oli oven takana, kertoi tehneensä jotain muutoksia ja halusi tarkistaa pelittääkö telkkari. Pelittihän se. Samalla tuo kiltti ihminen kertoi että mikäli me laitetaan langaton lähetin meille se saattaa aiheuttaa sen ettei meillä toimi telkkari eikä yläkerrassa netti eikä telkkari. (Ei sitten mitään hajua minkä takia..) Oli kuitenkin kytkentöjä tehdessään ottanut ylös yläkerran langattoman verkon salasanan ja antoi sen meikäläiselle. Tässä on nyt aamu tullut testailtua ja vaikkei signaalin voimakkuus olekaan paras mahdollinen niin tuntuu silti toimivan. Siis yksi kaapeli vähemmän, oi onnea!

Tanskanmaalla

T:llä oli tällä viikolla talviloma, joten me päätettiin tehdä pieni lomareissu Tanskaan. Kristiansandista pääsee reilussa kolmessa tunnissa Hirtshaliin, eikä lauttamatka edes maksa kovinkaan suuria vaikka on auto matkassa. Me startattiin siis keskiviikkoaamuna, syötiin aamiainen laivan seisovasta pöydästä ja oltiin Tanskassa jo hieman klo yhdentoista jälkeen. Ensin ajettiin reilu sata kilsaa Aalborgiin, missä kierreltiin kaupungilla ihan vain shoppailumielessä. Sieltä jatkettiin matkaa ystäväpariskunnan luokse, jotka asuvat lähellä Herningiä. Pari päivää kului kuin siivillä tuossa upeassa uudessa talossa ja tutustuessa lähiympäristöön.

Kiersimme niin moottoripyörä- kuin viiniliikkeetkin :) Nuo jälkimmäiset muuten ovat Tanskassa hieman erilaisia kuin mihin on Suomessa ja Norjassa tottunut. Ei tylsiä kliinisiä hyllyrivejä, vaan idyllisiä pieniä kodikkaita putiikkeja, joissa voi saada jopa maistiaisia. Me totesimme 15-vuotiaan rommin hyväksi, ja isäntämme ostikin pari pullollista. 

Tanska maana tuo mieleeni lähinnä jättiläismäisen golfkentän, maasto on lievästi kumpuilevaa eikä metsiä juurikaan ole. (Muutaman löysimme, kts kuva!) Tuulettomat päivät ovatkin harvinaisia, tuulensuojaa ei metsien ja mäkien puutteen vuoksi juurikaan ole. Tuulimyllyt eivät siis ole mikään harvinainen näky.

Kotimatkalla ennen lautan lähtöä kävimme vielä pikavisiitillä Skagenissa, eli siis aivan Tanskan pohjoiskärjessä. Kaupunki on enemmänkin kesäkaupunki, ja kuulemma kesäisin täynnä turisteja. Nyt kadut olivat lähes tyhjät, ja suuri osa esimerkiksi ravintoloista oli kiinni. Kävelykadun kaupat olivat auki, ja myyjät kiiruhtivatkin heti kysymään avuntarvetta kun putiikkiin astui. Ilmeisesti ei ollut montaakaan asiakasta päivän aikana..

Mukava reissu kaiken kaikkiaan, ja varmasti tulee käytyä toistekin.

Bongattua

Tänään on nähty kevään ensimmäinen moottoripyörä liikenteessä! Samalla reissulla bongasin joutsen pienessä järvessä joka oli jo melkein sula. (Kai ne täältäkin muuttaa talveksi pois, ei niitä ainakaan näkynyt ole..?)

T:n hiihtolomaviikon kunniaksi varattiin parin yön reissu Tanskaan. Tuosta naapurikaupungista kun pääsee lautalla reilussa kolmessa tunnissa Tanskan pohjoisosaan. Siitä sitten parin tunnin ajomatkan päähän morjestamaan mopopariskuntaa. Mahdollisesti tulee hieman shoppailtua myös, siellä kun pitäisi "kaiken" olla halvempaa kun täällä. Reissusta mahdollisesti kuvareportaasia myöhemmin.

Mun uusi, normaali puhelinliittymäni alkoi muuten toimia tänään! Jess!! Endelig!!

Kävelyllä

Hieman lisää hehkutusta tuosta tänne äkkiä tulleesta keväästä! Meidän terassilla, jossa siis oli parisen viikkoa sitten puoli metriä lunta, näyttää nyt tältä:

Lisäksi terren vieressä olevasta kukkapenkistä (siitä samasta johon pukkaa niitä tulppaaneja/narsisseja/helmililjoja tms.) löytyi ihan oikea kukka!

Pakko oli lähteä kävelylle kun oli kertakaikkisen upea ilma, mittari ikkunalla (johon taitaa melkein kyllä paistaa aurinko) näyttää +18 astetta :) Nappasin kameran mukaan, jotta saan kevätkuvia. Pelloilla varjoisimmassa paikassa vielä hieman lunta, metsikössä auringon puolella ei niinkään. Läheisessä järvessä vielä hieman jäätä, mutta en usko että kestäisi pilkkimiestä..

Tästä perinorjalaisesta kummallisudesta olen kirjoittanut aiemminkin. Kuvassa näkyvä hiekkatie on jonkun pihaan menevä tie. Tuo asfaltoitu taas on pyörätie joka kulkee ajotien reunassa. Pyörätien ja ajotien välissä on aita, joten pihaan päästäkseen on ajettava parisensataa metriä pyörätiellä. En jaksa lakata hämmästelemästä.. Ja piti oikein näpätä kuva vielä kyltistäkin, eli tuo asfaltoitu on todellakin pyörätie.. Kummallisia nämä norjalaiset.

Mitä enemmän ja isompaa, sitä parempi

Tässä vastikään ruokakaupassa tuli vastaan vanhasta tutusta tuotteesta uusi pakkaus. Joka ajan henkeen on tietysti ekstra-XL-kokoa. Piti oikein näpätä kännykällä kuva, kun jotenkin ei meinannut uskoa silmiään. Kyseinen tuotehan ei ole ollut kovinkaan montaa vuotta markkinoilla ja aika pian myynnin aloittamisen jälkeen firma lanseerasi XL-kokoisen tuotepaketin. Nyt, ehkä pari vuotta on kulunut ja tulee uusi, entistä suurempi säkki.

Aletaanpas hieman ajattelemaan lähemmin tätä asiaa. Eli suuntaus näissä jättipaketeissa ovat tietysti perheet, kun on monta syöjää niin on oltava reilusti namia. Eikö vain? Pienempi määrä aiheuttaa kinaa, itkua ja hammasten kiristystä. Lisäksi valmistajalle tämä on tietysti halvempi keino saada tuotetta markkinoille, sama määrä tuotetta saadaan kaupan hyllylle pienemmillä pakkauskustannuksilla. Mutta mutta. Mitäs jos onkin yksin asuva? Itse en ole, mutta koska useamman vuoden olen asunut yhden hengen kotitaloudessa niin kykenen edelleen samaistuvaan sinkkuihmiseen. Ainakin taloudelliselta kantilta :) Sekä Suomessa että Norjassa ovat yksihenkiset kotitaloudet lisääntymään päin. Suomessa luku on jossain 20 prosentin suuremmalla puolella, Norjassa tällä hetkellä hieman alle. Pitääkö siis sinkun alkaa ostamaan noita jättipakkauksia ihan vain sen takia että ei pienemmässä paketissa myydä? No joo, pakastinhan on tietysti keksitty, mutta ei sekään ole mukavaa syödä "jatkuvasti" pakastettua ruokaa, oli se sitten lihaa taikka leipää. Eikä yksineläjän taloudessa välttämättä ole sitä arkkupakastinta jonne voisi kaikki ylijäämät survoa.

Entäs sitten nämä herkut joita myydään nykyään melkein ainoastaan suurpusseissa? Sinkku päättää herkutella ja tahtoo ostaa jotain jolla herkutella illalla tv:n äärellä. Ostetaanpa se suurtalouspaketti ja voidaan loppuilta huonosti. Kun ei herkkuja voi jättää syömättä jos niitä on. Ei voi, mission impossible. Älkää edes yrittäkö väittää että loput voi jättää seuraavalle illalle, kokeiltu on mutta ei toimi.

Jos asuisin edelleen yksin, nousisin varmaan kohta asian vuoksi barrikaadeille. Mutta kun on tuo yksi sokerihirmu nurkissa, niin ennemmin pitää pitää huoli siitä että jää itsellekin jotain silloin kun sitä mussutettavaa ostetaan :)

Kukkaa pukkaa

Se taitaa olla kevät tulossa. Tänne etelään. :) Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina täällä oli ensimmäinen todella lämmin ja keväisen aurinkoinen päivä. Ihmiset viettivät tuota äitienpäivää ulkoillen, ja niinpä mekin käytiin hieman reippailemassa. Niinkuin kuvasta näkyy niin oli jo hieman tiessäkin sulaa asfalttia näkösällä.

Nyt, vajaat kaksi viikkoa noiden kuvien ottamisen jälkeen pukkaa kukkapenkistä jonkun sortin rehua ylös. Vielä en tiedä mitä sieltä paljastuu, mutta voisiko olla helmililja? Mielestäni tulppaaniksi hieman liian siroa, ainakin toistaiseksi. Jäämme jännityksellä odottamaan. Terassillakaan ei muuten ole kun vajaat parikymmentä senttiä lunta, ja tiet ovat jo sulat. Sillälailla kunnolla, että kohta voisi alkaa harkita moottoripyörän laittoa :)

Ja se pukkaa tänään muutenkin kukkaa, T toi koulusta tullessaan puskan ruusuja. Ihan tosta vaan :) Ja pystyin kuin pystyinkin pitämään sisälläni sen perinteisen kysymyksen: "Mitä pahaa sä nyt olet tehnyt?" Kiitin vain kauniisti ja totesin että hänellä taisi olla hyvä päivä tänään. En siis valita, tällaisesta luksuksesta pitää nauttia!

Ihme hiihtäjiä

Viikonloppuna tuli käytyä hieman viihtymässä kylillä, ensin ystävän luona syömässä illallista ja juomassa hiukan viiniä. Illallisen (ja muutaman viinilasillisen) jälkeen siirryimme kaupungille jatkamaan illanviettoa. Lauantaina täällä oli Skifestival, eli hiihtojuhlat joiden takia keskustan kävelykatu oli muuttunut hiihtoladuksi. Siis oikeasti kaduille oli tuotu puolen metrin korkuiset lumivallit joihin oli tehty ladut.. Yhdistelmänä ei toiminut kovinkaan hyvin, nimittäin viini + korkokengät + liukas esterata. Itsehän olen tetsannut mitä kummallisemmissa maastoissa, mutta näistä paikallisista alkuasukkaista ei voi sanoa samaa. Toinen vaihtoehto saattoi olla että heidän kohdallaan nestetankkaus ei osunut ihan kohdilleen. Illan saldona kaikilla sunnuntaiaamun heikko olo, yksi turvonnut ja mustelmainen käsi, ja yksi ambulanssikuljetus sairaalaan käden kipsaukseen. Itse siis selvisin sillä huonolla ololla mutta kavereilla oli vähän kehnompi tuuri..

Ei muuten näin "vanhoilla päivillä" tuo toipuminen käy ihan yhtä helposti kun nuorina ja villeinä päivinä. Koko maanantainkin on nimittäin ollut vähän hontelohko olotila. *Puuh*