Haista kukkanen

Nyt käsi pystyyn kaikki kenellä vielä kukkii kesäkukat. Mulla vielä kehäkukka sinnittelee muutamista yöpakkasista huolimatta ;)

Herätys!

Tänä aamuna heräsin puhelimeni ulvovaan herätykseen hieman yli neljän. Tokkuraisena lähdin raahautumaan kohti vessaa kun tajuan kuulevani vaimeaa tuuttausta. Hetken pälyiltyäni tajuan äänen kuuluvan käteeni jääneestä puhelimesta, ja kauhukseni huomaan soittavani kaverille! Neljältä aamulla! Puhelu äkkiä poikki, ja toivoin vain ettei toinen ehtinyt heräämään...

Kymmenen minuutin päästä ystäväni soittaa kauhistuneena takaisin; Mitä on tapahtunut? Hänellä oli puhelin ollut äänettömällä, mutta oli silti havahtunut ja huomannut minun soittaneen. Pelästyi tietysti kun tuollaiseen aikaan ystävä soittaa. Anteeksi J säikäyttämistä, yritän olla vastaisuudessa hieman tarkempi!

(Niinkuin vanha sanonta kuuluu: jos en minä nuku niin ei nuku kukaan muukaan :))

Diili

Meidän vuokraisännillämme on talon metsän puolella komposti johon he toivovat myös meidän ruoanjätteidemme päätyvän. Luonnollisesti olemme toimineet toiveen mukaisesti, ja yllättävän usein keittiössä olevaa kompostiastiaa pitääkin käydä tyhjentämässä. Tämä on aiheuttanut perheessämme ajoittain lievää kinastelua.

Itse en mielelläni kompostilla käy, useastakin syystä.. Ensimmäinen yökötys on pytyssä asuvat siirat. Ällöttävät kuoriaiset joita pinkaisee juoksuun kompostin sisemmän kannen kahvan alta kun kahvaan tarttuu. Toinen epämieluisuus on suoraan verrannollinen siihen miten täynnä komposti on. Komposti on kaksiosainen, eli toinen täysinäinen puoli muhii sillä välin kun toista täytetään. Mikäli komposti on tyhjähkö, laskeutuu sisempi kansi syvälle jätteiden päälle. Niin syvälle, että minä lyhyempänä joudun "makaamaan" kompostin reunojen päällä kanteen ylettyäkseni. Seurauksena tietysti se, että takki/paita on haisevissa jätteissä.
T:n haluttomuus kompostiastian tyhjentämiseen ei johdu lainkaan yhtä "tyttömäisistä" syistä, käsittääkseni syinä ovat lähinnä kompostin epämieluisa ominaistuoksu ja yksinkertaisesti laiskuus..

Tänään T kertoi jotain sellaista tullessaan jäteastiaa tyhjentämästä että minä kertakaikkiaan kieltäydyin vakaasti ja päättäväisesti enää ikinä koskaan milloinkaan tyhjentämästä kompostiastiaamme. T:n kolistellessa kompostilla oli kompostin alta nimittäin livahtanut karkuun kohtalaisen suuri rotta!

Siis ei TODELLAKAAN ole minun hommani. Ikinä.

Luontoilua

Tänään tuli vastaan enemmän metsäneläimiä kun yleensä monessa viikossa. Ensin aamulla vilisti kettu tien ylitse. Myöhemmin päivällä singahti kauris tien reunasta (onneksi) takaisin kohti metsää. Iltapäivällä näkyi vielä joutsenpariskunta lipumassa järvellä.

Elukoiden innoittamana aloin oikein pistämään merkille että missä vaiheessa se syksy täällä oikein onkaan menossa. Lehtipuut alkavat pikkuhiljaa olla kaljuja, melkein ainoastaan tammet yrittävät vielä pitää kiinni jo ruskeista lehdistään. Nurmikoilla vielä vihertää, väri on tosin jo hieman kellastunutta. Tälle syksylle olen aamulla raaputtanut lasin jäästä peräti kahdesti, tosin meidän parkkipaikka on aika suojassa metsän reunassa puiden alla. Naapureiden menopeleissä on jäätä ollut laseissa monen monta kertaa.

Tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa kiropraktikolla. Syynä tähän jäykät niskat ja häntäluun kipeytyminen. Aikoinani olen häntäluuni murtanut, mutta siitä on jo vuosia eikä se ole juurikaan oireillut murtuman parantumisen jälkeen. Kiropraktikko väänteli ja käänteli, niksautteli ja naksautteli. Löysi istumalihaksistani tiukalla olevan jänteen jonka toinen pää kiinnittyy juurikin häntäluuhun. Sitä sitten painamalla venytti, samalla kun meikäläinen yritti kivusta huolimatta pidätellä naurua. Mielessä kun oli vain ajatus että tässä sitä maataan sormi per***ssä. :)

( Toim. huom. Oikeasti siis pakarassa. )

Lammasta ja salmiakkia

Rikotaanpas hieman blogihiljaisuutta, kun edellisestä päivityksestä on näköjään jo pitkä aika. Syys/talvimasennus taitaa olla pukkaamassa päälle kun ei millään jaksaisi kirjoitella tänne mitään :)

Viime viikonloppuna oltiin yhdellä moottoripyöräkerholla syömässä pinnekjøttiä, eräänlaiset joulujuhlat siis. Tällä kertaa juhlat olivat huomattavasti mukavammat kuin viime vuonna, johtuen todennäköisesti siitä että kesän aikana ehti tutustumaan jonkin verran eteläisen Norjan motoristeihin. Tuttuja oli siis reilusti enemmän kuin vuosi sitten. Ruokakin oli hyvää eikä tänä vuonna tarvinnut jännittää sitä että miltä se maistuu. Vuosi sitten oli minulle ensimmäinen kerta kun "tikkulihaa" maistoin, ja onnekseni se oli oikein suuhun sopivaa.

Meidän molempien mopot on jo talvisäilössä vaikka täällä näyttäisi vielä ajokelejä olevankin. Jotenkin kylmällä kelillä ei enää syksyllä innosta ajaa samalla tavalla kuten keväisin. Pitkän mopottoman kauden jälkeen voi maaliskuussa ajella into piukassa kunhan vain tiet on sulat ja lämpötila plussan puolella, syksyllä vastaavaa hinkua tielle ei enää jostain kumman syystä ole...

Katsokaapas mitä löysin paikalliselta huoltoasemalta! Ja ihan suomalaisilla teksteillä kaiken lisäksi! Vaikuttaisi siltä ettei Norjassa vaadita tuotepaketteihin norjankielisiä tekstejä, Suomessahan käsittääkseni pitää olla tuoteselosteet molemmilla kotimaisilla. Pahin salmiakinhimo jokatapauksessa korjaantui näillä kun pakkohan pussi oli ostaa. Noh, myydään täällä turkinpippureitakin eli ei täällä ihan "väärälle ruokavaliolle" ole aiemminkaan joutunut.

Korvamato

Osa saattaa muistaa norjalaisen hobitin näköisen kaverin, joka jokunen vuosi sitten voitti sekä Norjan Idolsin että useamman maan Idols-voittajista kootun World Idolsin. (Samassa kisassa oli mm. Kelly Clarkson, btw.)
Kyseisen Kurt Nilsenin tänä vuonna ilmestynyt singlebiisi "Du sa" on soinut koko päivän päässä. Ajattelin siis pistää korvamadon jakoon. Sinä sanoit, olkaa hyvä:

Tästä linkistä pääsee näkemään Kurtin World Idolsin finaalissa vetaiseman zipaleen. Minusta poika kyllä laulaa aika hyvin :)

Kurssilla

Karu paluu arkeen on tapahtunut, ja viimeviikkoisen kurssin jälkeen tämänhetkiset työt tuntuvat entistäkin puuduttavimmilta. Neljä päivää kurssilla sujui kuin siivillä, ja ilokseni ymmärsin lähes kaiken kurssilla puhutun. Tai ainakin käsittääkseni sain poimittua sieltä ne tärkeimmät asiat :)

Viime viikolla meikäläinen savusukelsi pilkkopimeässä savua täynnä olevassa laivassa, sammutti tulipaloja, pelastautui pelastusveneellä, laskeutui pelastussukalla sekä pelasti itsensä mereen laskeutuneesta ja ylösalaisin kääntyneestä helikopterista. Ja nautti joka hetkestä! Kyseessä oli siis turvallisuuskurssi, joka on pakollinen öljylautoilla työskenteleville. Tämä tarkoittaa että ajattelin hakea öljypuolelle töihin, haluan testata josko tärppäisi meikäläisen työkokemuksella ja suomalaisella koulutuksella. Turvallisuuskurssi on voimassa neljä vuotta, jos en sen ajan sisällä ole päässyt öljylautalle hommiin niin unohdan koko homman. Ajattelin kuitenkin kokeilla vaikka kurssi olikin kohtalaisen kallis, muuten saattaa jäädä harmittamaan ettei ole edes yrittänyt.

Pistäkääpäs siis peukkuja pystyyn! :)

Julkkisbongaus

Minäpä näin tässä männäviikolla julkkiksen! Harmittaa kun ei osunut kamera näppeihin että olisin voinut napata hänestä kuvan teille, mutta kaivoin internetin kätköistä teille linkin josta voitte tuon julkkiksen käydä kurkkaamassa: Tästä.
Näin siis Carl Fredricksonin, tai siis sen version miltä hän näyttäisi piirtämättömänä :) Huvittavinta hommassa oli, että Carl seisoi remontoitavan omakotitalon terassilla.. (Katsokaapa tarkemmin kuvaa jos ette muuten yhteyttä hoksaa..)

Norjalaisilla on oma sana huonon sään aiheuttamalle vetämättömyydelle: værsjuk. Suoraan suomennettuna siis sääsairas. Täällä on ollut muutaman päivän tosi kylmää ja sateista, ja me molemmat olemme kärsineet tuosta kyseisestä "sairaudesta". Kun mikään ei huvita eikä energiaa tunnu olevan yhtään. Koko ensi viikoksi on luvattu samanlaista keliä, plääh.

Ensi viikolle tosin osuu pienoinen piristysruiske, vaihtelua arkielämään. Olen töissä vain yhden päivän, ja loppuviikon olen kursseilla. Mukava kun on jotain vaihtelua vaikka hieman kyllä jännittää. Kurssihan on siis tietysti norjaksi ja aihe on sen verran uutta aihetta että outoja sanoja löytyy varmasti. Ja kurssin päätteeksi on tietysti tentti. Mutta kurssista enemmän jos/kun olen saanut sen suoritettua.

Kuulin muuten juuri että T:n sisko alkaa miehensä kanssa rakentamaan Tromssassa meidän naapuriin. Perheenlisäystä on tulossa, ja ilmeisesti rakentaminen kannattaa kun saanevat edullisesti appiukolta tontin. Elleivät sitten peräti ilmaiseksi. En tiedä onko tuo edullisuus ainoa syy siihen miksi haluavat rakentaa juurikin sille samalle alueelle, norjalaiset kun ovat hyvinkin sukurakasta kansaa. Suomessa on mielestäni kohtalaisen harvinaista että lapset aikuistuttuaan asuvat ihan vanhempien naapurissa, täällä hyvinkin yleistä. Onkohan tässä nähtävissä lievempää versiota italialaisesta mammanpoika-tyylistä?

Neuloosissa

Tänään heräilin suht myöhään, kello oli varmaan jo kymmenen kun nostin pääni tyynystä. Pääkopassa hirmuinen päänsärky, joka siis ei ollut krapulaa. Hetken tilannetta kummasteltuani päätin keittää itselleni sen normaalin kupillisen aamukahvia, ja kas kummaa, särky oli lähes kokonaan poissa! Tuleekohan sitä juotua liikaa kahvia jos kroppa odottaa ensimmäistä kofeiiniannosta saapuvaksi viimeistään kahdeksalta?

Tämä "lomaleski"-viikko on mennyt melkein huomaamatta, lähes kaikkea suunnittelemaani olen tehnyt. Ne tyttöfilmit jäivät katsomatta kun en jaksanut raahautua videovuokraamoon eikä kotona ollut sopivia. (Vai lasketaanko Oceans 11 tyttöfilmiksi? Siinä on kuitenkin George ja Brad... Nam.)

Iltasella TV:tä katsoessani olen taas syksyn tultua alkanut kutomaan. Ensin T:lle villasukat ja sitten piti miettiä jotain muuta. Päätin opetella tekemään sormikkaat, ja alla näette tuloksen. Ja tiedän ettei niistä tullut kuin kynsikkäät mutta kun sellaisille oli itsellä juurikin tarve :)

Ystäväni diagnosoi facebookissa itsensä, ja huomasin että se sopii minuunkin vallan mainiosti. Minulla on siis neuloosi -pakonomainen tarve neuloa jatkuvasti jotakin. Seuraavaksi taidan kaivaa sen viime talvena kesken jääneen neuletakin alun esille..

Laatuaikaa

Joskus on ihan älyttömän mukavaa olla yksin, piilevä introvertti minussa nauttii kaikin siemauksin kun saan tehdä ihan mitä haluan ihan koska haluan. Tai olla tekemättä.

T lähti tänään syyslomalle Tromssaan, ja saan puljailla keskenäni koko viikon. Olen jo alustavasti suunnitellut ensin siivoavani koko kämpän ja syöväni jossain välissä T:n inhoamaa sushia. :) Lisäksi taidan joku päivä lähteä (taas) saalistamaan sieniä. Viikkoon sisältynee myös hieman kutomista, tyttöelokuvien katsomista ja päivätorkkuja sohvalla.

Tänään näin liikenteessä mielestäni aika erikoisen näyn. Naisihminen ajeli autolla mukanaan kissa joka ei ollut kuljetushäkissä vaan istui naisen olkapäällä. Ajatelkaapas mitä tapahtuu jos tielle hyppää esimerkiksi kauris (joita on täällä paljon) ja kuljettaja joutuu tekemään voimakkaan äkkijarrutuksen. Siinä on helposti kissalla enää kahdeksan henkeä jäljellä, tuulilasi vaihtokunnossa ja katin reaktioajasta riippuen mahdollisesti kunnon kynnenjäljet olkapäässä.. Siis vaikkei siihen kauriiseen osuisikaan. Omapa on elukkansa. Vähän samaan tyyliin näin aikoinani Suomessa auton takapenkillä istumassa suuren koiran jolla ei ollut koirille tarkoitettua turvavyötä. Sen sijaan koiran hihna oli sidottu takapenkin oven yläpuolella olevaan kahvaan, ja kaulapanta oli ns. kuristusmallia. Ei tainnut kyseinen musti olla ihmisen paras ystävä...

Norjan telkkarissa pyörii ohjelma nimeltä Ylvis. Juontajapojat ovat asiaankuuluvasti hauskoja, ja viimeisimmissä jaksoissa ovat höynäyttäneet ihmisiä puheohjatulla hissillä. Alla linkki viimeisimpään hissiepisodiin (kieli sekä norjaa että englantia). Täytyy myöntää että kyseinen huumori uppoaa meikäläiseen, parissa kohtaa pääsi ihan kunnon röhönaurut :)