Kevättä rullissa

Tilasin viime viikolla entiseltä työkaverilta läjän maailman parhaita kevätrullia, ja tänään sain tiedon että huomenna passaisi tulla hakemaan. Namskis! Kyseinen ex-kollega on kotoisin thaimaasta, ja voitte uskoa että tekemänsä rullat vievät kielen mennessään. Huomenna siis herkutellaan :)

Eilen kävin ensimmäistä (!) kertaa Tromssassa uimahallissa. Halli oli aivan kuin suomalainen uimahalli, muutamaa pientä vivahdetta huomioimatta. Ensinnäkin halli oli pieni. Kaupungin "pääuimahalli", jossa oli 25 metrin altaassa viisi rataa. Näistä viidestä oli kolme rajattu leikkimiseen ja hyppytornin alastuloon. Kyllä sai kahden radan leveydellä harrastaa hieman mummopujottelua, vaikkei enää kilometri niin rivakasti täytykään kuin ennenvanhaan.. :) Tromssassa on itse asiassa vain kaksi käytössä olevaa uimahallia, ja molemmat näistä ovat pelkästään koululaisten käytössä päiväsaikaan. (9-15) Jotenkin tuntui tuon yhden käynnin perusteella että kävijöitä saattaisi riittää useampaankin. Tromssasta kyllä löytyy useampikin uimahalli, mutta osa niistä on kuivina kuulemma rahanpuutteen takia. Tiedä sitten mihin nämä rahansa laittavat, eivät ainakaan teiden ylläpitoon :)

Toinen hienoinen erilaisuus oli (yllätys, yllätys!) sauna. Ruotsalaisen kollegan kanssa lauteilla istuessamme arvostelimme saunan tietenkin molemmat omiin kokemuksiimme perustuen. Kuten niin monesti norjalaisessa saunassa aiemminkin, oli tässäkin ovi noin sentin korkeudella lattiasta. Tämän huomasi ilman vaihtuvuuden riittämättömyytenä, ja suoraan siinä että löylyä heittäessä ovi aukesi itsestään.. :) Mutta toistan jälleen aiemman mantrani "Parempi huono sauna kuin ei saunaa."

Laukkufriikki

Viime viikkoisen romujen järjestelyn tuoksinassa tuli siirrettyä talteen useampi pari käytettyjä farkkuja. Tarkoituksena olisi tehdä niistä käsilaukku(ja), mikäli löytyisi mieleinen malli jostakin. Netin syövereistä löytää hirmuisesti erilaisia malleja, ja nyt pitäisi saada päätettyä mitä niistä koettaa ensiksi. Lisäksi pitäisi löytää kaikenlaista "bling-blingiä" koristeeksi. Kuvia seurannee jatkossa mikäli saan aikaiseksi jotain julkaisukelpoista.

Jossain kumma välissä olen ehtinyt myös lukea hieman, ja siitä johtuen seuraa nyt mainos (ei maksettu). Sain työkaverilta lainaan Jo Nesbøn Poliisin, jossa edellisessä kirjassa manan majoille siirtynyt Harry Hole zombeilee itsensä takaisin elävien kirjoihin. Kirja oli aivan älyttömän jännä, ja ennen kaikkea yllättävä. Parasta mielestäni noissa jännäreissä on se kun juoni ei menekään niinkuin itse kuvittelee, vaan yhtäkkiä tuleekin uutta infoa joka heittää kaiken kuvittelemasi katolleen. Tämän yhden kirjan aikana näitä häränpyllynheittoja oli monta. Murhaajaakaan ei arvannut puolestavälistä kirjaa niinkuin monissa kirjoissa, vaan epäilykset heräsivät oikeastaan vasta melkein loppusähinöissä. Suosittelen siis dekkareiden ystäville! (Ja miksen muillekin)



Kuva: VG.no



Puhdistus

Tällä kertaa ei ole kyse Sofi Oksasen tunnetusta romaanista vaan ihan jatkoa meidän ullakon siivoamiselle. Viikonloppu meni raivaushommissa, tällä kertaa lajiteltiin vintiltä alas kannetut romut kahteen kasaan joista se kaatopaikkakasa on tällä hetkellä pakettiautossa odottamassa viimeistä matkaansa.. Yllätyin kovasti kuinka reilulla kädellä T nakkeli tavaraa menemään, tällä kertaa se olin minä jolla taisi kertyä enemmän sitä säilytettävää tavaraa. :)

Muuten viikonloppu kului rauhallisesti, lauantaina käytiin kaupungissa ja saatiin vihdoin tilausvahvistus meidän uudesta sohvasta! Noin 4-5 viikkoa ja se on meillä, vihdoinkin! Ne ketkä meillä ovat käyneet, muistanevat sen järkyttävän (osin rikkinäisen) vaaleanruskean nahkasohvan joka olohuonettamme hallitsee. Lopultakin näyttää siltä että pääsemme siitä eroon, sohvan valinta kun ei ollut maailman helpoin tehtävä. Tiedättekö että on mahdotonta löytää 3 metriä leveää mustaa nahkasohvaa jonka alta mahtuu imuroimaan, jossa on reilusti istuinsyvyyttä ja mukava istua. Jostain ominaisuudesta oli pakko tinkiä, sillä noita kaikkia ei samasta sohvasta löydy, vaatimuksista maksimissaan neljä oli mahdollista saavuttaa. Meille tulee siis istuinsyvyydeltään sellainen normaali sohva. :( Ihan vain tarkennuksena, että ei meillä kukaan koskaan sohvalla ISTU.
Seuraava urakka on löytää uusi sohvapöytä.

Se kuningasrapu muuten onnistui ihan loistavasti! Sain työkaverilta ohjeet miten se "kuuluu" valmistaa, ja jopa minä (!) sain siitä syömäkelpoista. Appiukko jopa kehui että oli parempaa kuin paikallisessa Scandic-hotellissa syömänsä.. Mikä kaipaatte vinkkiä niin täältä pesee:

Pätki kynnet nivelien kohdalta. Halkaise kuoret pitkittäin päälipuolelta ja taita auki. (Älä taita irti asti) Voitele valkosipulivoilla ja ripottele päälle juustoa. (Itse käytin hivenen parmesaania ja tavallista kermajuustoa) Paista uunissa 200-asteessa noin 5-8 minuuttia, sen verran että juusto sulaa ja saa vähän väriä. Tarjoile salaatin ja tuoreen patongin kera, juomaksi valkoviiniä tai olutta.

Noista pienistä pätkistä kaivelin vain lihat ulos, ja ne syötiin vaalean leivän päällä majoneesin ja sitruuna kera, ihan kuin katkaravut ikään. Valmiista annoksesta en tullut ottaneeksi kuvaa. Niinkuin aina yleensä, muistin koko homman vasta siinä vaiheessa kun pyyhin servietillä suupieliä..

Vakuutuskiemuroita

Johan tässä alkaisi päästä elämässa helpolla, jos ei tarkoituksella hommaisi itselleen lisävaivaa. Lisävaivan motivaattorina on tällä kertaa raha, ja kyseessä vakuutusmaksujen kilpailutus. Täällä on tullut nyt jo vastaan sellaisia "tarjouksia", että ihan parinkin vakuutuksen kilpailutus saattaa säästää jopa yli tuhat kruunua (toistasataa euroa) vuodessa. Ihan niinkuin kotosuomessa, myös täällä vertailua vaikeuttaa luonnollisesti vakuutusehtojen kapulakieli. Nyt luulen vihdoin päässeeni sen verran kärryille että vakuutusyhtiö taitaa tulla vaihtumaan. Ja, hämmästyttävää kyllä, kaikki vakuutuksemme eivät tule päätymään samaan yhtiöön. Huolimatta keskittämisalennuksesta saamme silti vuositasolla halvemmat vakuutukset hajauttamalla ne kahteen eri yhtiöön.

Yritin alkaa kilpailuttamaan myös sähkösopimustamme, mutta luovutin sen homman aika nopeasti T:lle. Tuntuu että täällä jokainen sähköfirma ilmoittaa hintansa eri tavalla, ja sitten voi vielä valita kelluvan, puolikelluvan tai kiinteän hinnan. Muutaman tunnin yritin päästä kärryille ennenkuin delegoin vastuun eteenpäin.. :)

Alkusyksystä ostin pakastimeen puolikkaan kuningasravun (tai tarkemmin toisen puolen kintut), ja vihdoin ajattelimme alkaa tehdä siitä syömäkelpoista. Jäskättää vähän kun en ole ennen edes syönyt moista hirviötä, saati valmistanut mutta eikohän tuon kylmän oluen tai valkoviinin avulla saa huuhdeltua alas :)

Pitäkää silti peukkuja...

Marraskuun hyökkäys

Aamulla päivämäärän nähdessäni havahduin siihen että huomenna on marraskuu. Mistä ihmeestä se nyt jo tuohon kynnykselle ehti? Juurihan oli elokuu ja palasimme piiiitkältä ja mukavalta kesälomalta.. Kaamoksen alkuun on vajaa kuukausi, tällä hetkellä päivän pituus on vielä yli kuusi tuntia. (Joka luonnollisesti asettuu juuri siihen työpäivän ajalle..) Kirkasvalolamppu on jo kaivettu esille, ja joka aamu se tulee napsaistua päälle.

Tämän päivän paikallislehdessä oli (näin suomalaisin silmin) hieman outo artikkeli. Otsikkona oli: Älä pelästy jos näet aseistetun poliisin tällä viikolla. Ensin ihmettelin että miksi joku muka pelästyisi aseistettua poliisia. Sitten muistin että täällä poliisit eivät normaalisti kanna asetta, tällä viikolla kyse on harjoituksesta. Breivikin iskun jälkeen tosin täälläkin on ollut puhetta poliisin aseistautumisen puolesta, vielä tosin muutosta ei ole tapahtunut.

Muista kuvioista sen verran, että auton etsintä on edelleen kesken. Tai siis monia on jo löytynyt mutta ei sitä oikeaa. Valitsin jo kertaalleen merkin ja mallinkin, mutta olen taas alkanut empimään. Jotenkin vaikeaa ja pelottavaa jo pelkän autolainan ajatteleminenkin, täällä kun ne on niin pirskutin kalliita.

Töissä näyttäis reissuhommat alkavan noin kuukauden päästä, alkuun noin kuukauden-kaksi saa sahata välillä Tromssa-Stavanger. Jatkosta näkee sitten myöhemmin, mutta nyt helpottaa jo kummasti kun pääsee vihdoin "oikeisiin töihin". :)

Otetaanpa tähän loppuun zipale ruotsalaiselta Frida Sundemolta. Enjoy!

Kaaos

Eilen töistä kotiuduttuani oli vastassani kaaos. Eteisessä melkein kompastuin vanhan sängyn palasiin, ja matkallani yläkertaan ohitin lukemattoman määrän pahvilaatikoita ja vanhoja/rikkinäisiä huonekaluja. Yläkerrassa puikkelehdin romujen välissä ja sain ensimmäisenä syliini jätesäkin täynnä vaatteita.

Joo, T on alkanut vihdoin laittamaan kunnon eristyksiä yläkerran ja ullakon välille. Tämä tarkoittaa sitä että koko ullakko on tyhjennettävä, ja se on ollut kohtalaisen täynnä. Ullakolle on varastoituna mm. kangaspuut ja höyläpenkki (!), sekä tietenkin kaikki muu "pois silmistä"-roina. Tänään alkanee lajittelu, jonka tuloksen tiedän jo etukäteen. Kaikki turha siis kaatopaikalle. Onneksi meillä on iso auto..

Viikonlopun ohjelmaakaan ei tarvinne veikkailla, tuskin remontti on siihen mennessä valmis.

Sitten vielä vinkkiä talvella pohjois-eteläsuunnassa matkustaville. VR on aloittanut autojunakampanjan, jossa saa mielestäni kohtalaisen edullisesti sekä auton että porukan Etelä-Suomesta Lappiin ja takaisin. Ajamisen sijaan voi oikaista itsensä makuuhyttiin ja ottaa rennosti. Itsehän jo varailin liput meidän joulureissua varten :)

Nyt kannattaisi siis varailla niitä lippuja ja tulla talvella pohjoiseen. (Sukulaiset ja ystävät, herätys!)

Aamuhetki kullan kallis

Talo on hiljainen, T nukkuu vielä. Ulkona aurinko paistaa ja on ensimmäistä kertaa tällä viikolla tyyntä. Otan kupin kahvia ja istun olohuoneen ikkunan eteen nauttimaan siitä. Vuorien huipuilla ei vielä ole lunta ja majakan katolla istuu yksinäinen lokki. Hiljalleen tajuntani valtaa ymmärrys.

Muuton jälkeen on ollut hektistä, uusi työ syö päivän tehokkaimmat tunnit ja iltaisin ja viikonloppuisin huomion vievät talo ja puutarha. Vuokralaiset olivat pitäneet talosta huolta, mutta jättäneet pihan koskemattomaksi. Aina kun katson ikkunasta ulos alkavat aivoni suunnittelun: Tuohon pitää istuttaa tuulen suojaksi pensaita, pärjäävätkö tulppaanit talon tuolla sivulla, muista levittää kuorihake viinimarjapuskien alle... On paljon pikkutöitä jotka pitää tehdä alta pois ennen talvea, ja paljon jää ensi vuodelle. Tästä syystä katse hakeutuu ulkona aina puutarhaan ja maisemista nauttiminen unohtuu.

Tänä aamuna päätin sysätä suunnittelun myöhemmäksi ja pakottaa katseeni kauemmaksi. Kaukaisimmat vuoret ovat vielä sumuverhon takana ja lähimpien rinteet hehkuvat syksyn väreissä. 

Mieli lepää.

Home sweet home

Täällä ollaan, Tromssassa. Kotona. Ajeltiin lopulta yhtä soittoa, ja noin 27 tunnin matkanteon jälkeen parkkeerasimme anopin pihaan. Loppupäivä meni lepäillessä, kuulumisia vaihdellessa ja täysihoidosta nauttiessa. Iltasella kävimme tervehtimässä vuokralaista, joka oli jo saanut talon lähes siivottua. (Siivous oli tehty todella hyvin, en vielä parin päivän jälkeenkään ole löytänyt valittamista.)

Torstaiaamuna vuokralainen sitten häipyi viimeisine tavaroineen, ja me pääsimme siirtymään täysihoidosta kotiin. Siitä se urakointi sitten alkoi... Talo kun oli vuokrattuna osittain kalustettuna, mikä tarkoittaa sitä että kaikki minun tavarani (ja okei, osa T:n tavaroista myös) oli pakattuna yläkerran kahteen huoneeseen, ja vuokralaisilla oli käytössä vain kaksi makuuhuonetta. Torstaiaamusta lähtien olen siis kantanut yläkerrasta tavaroita alas, purkanut laatikoita ja saman tien pakannut niitä uudestaan. Vuokralaisilla käytössä olleet T:n poikamiesajan astiat siirtyivät saman tien ullakolle, seuranaan noin puolet keittiön muista tarvikkeista. Grimstadissa sitä huomasi ettei keittiössä tarvitse välttämättä olla seitsemää kattilaa ja viittä paistinpannua... Kaapit kokivat siis melkoisen tyhjennyksen. Pakattuina olleet astiat piti tietysti myös pestä, samaten kun esiin kaivamani pyyhkeet ja liinavaatteet. Pesukoneet ovat siis laulaneet yhtä soittoa lähes koko ajan.

Miinuspuolena vuokralaisista sanottakoon se, etteivät olleet pitäneet minkäänlaista huolta puutarhasta. En minä nyt tietenkään odottanutkaan että parikymppiset sällit nyppisivät rikkaruohoja kukkapenkeistäni, mutta olisi tuon nurmikon voinut edes joskus ajaa. Tänään saatuani keittiön edes siedettävään järjestykseen päätin tarttua toimeen ja kaivaa ruohonleikkurin esiin. En tullut katsoneeksi montako tuntia siihen meni, mutta lopulta tuo villiintynyt heinikko on päihitetty.

Nyt siis vihdoin, ensimmäistä kertaa paluun jälkeen otin lasillisen viiniä ja istahdin ikkunan ääreen nauttimaan maisemista. Nautiskelua kestänee huomiseen, jolloin saapuu muuttoauto ja pääsen purkamaan seuraavia laatikoita...

Matkalla

Muuttoauto saapui maanantai-iltana kymmeneltä, ja lähti pihasta noin 23.30. Tämän jälkeen piti vielä siivota loput asunnosta. Nukkumaan päästiin joskus kahden-kolmen kieppeillä. 

Aamulla läpät lävähtivät auki jostain kumman syystä jo puoli yhdeksän jälkeen. Kun olimme saaneet aamiaisen syötyä ja jälkemme siivottua, oman auton pakattua (on muuten täynnä tämäkin) kävimme vielä sanomassa heit T:n luokkakaverille. Kello oli puoli yksi kun lähdimme vihdoin kaverin pihasta kohti Tromssaa. Kelit ovat toistaiseksi olleet hieman liiankin hyvät ottaen huomioon automme jossa ei siis ole ilmastointia...

Matkaa on taitettu nyt lähes yksitoista tuntia, ja ohitimme juuri Trondheimin. Ei siis ihan vielä olla puolivälissä. Katsotaan nyt miten pitkään jaksamme ajella ennen pysähdystä, tähän mennessä olemme ajaneet vuorotellen toisen ottaessa torkkuja vieressä. 

(Trondheimissä klo 23.20 aurinko on juuri laskenut mutta on vielä täysin valoisaa. Ihanaa ajaa kohti keskiyön aurinkoa!)

Vihdoinkin

On nimittäin se muutto käsillä. Viime päivät on kuluneet pakatessa eikä tavarapaljous tuntunut vähenevän lainkaan vaikka laatikkopino senkun kasvoi... Onneksi aletaan jo olemaan voiton puolella, eli lähes kaikki roinat ovat löytäneet tiensä paketteihin. Muuttoauto tulee huomenna, ja itse lähdetään ajelemaan joko huomenillalla tai tiistaiaamuna kohti pohjoista. Riippuu ihan siitä miten nopeasti saamme kämpän siivottua luovutuskuntoon.

Nyt on kuitenkin vielä pakkausstressi, joten palailen kuulumisiin paremmalla ajalla. Ajattelin vain ilmoittaa että hengissä ollaan :)