Reissuelämää

Eilen ja mainitsin että nykyään tulee lennettyä joka viikko Osloon.  Mitkäs sitten ovat tällaisen reissuelämän hyvät ja huonot puolet?

Huonoja puolia ovat tietysti ne itsestäänselvät: ero perheestä (eli miehestä), rankka matkustaminen (heräätkö itse maanantaisin aamuneljältä jos työt alkavat kahdeksalta?) ja yksinäiset viikot. Sekä se, etteivät pelkät viikonloput tunnu riittävän niiden askareiden tekoon jotka pitäisi tehdä. Kun viikonloppuna pitäisi muistaa myös levätä. Lisäksi on hieman ongelmallista sovittaa niihin muutamaan päivään kaikki muukin. Miehen kanssa pitää viettää laatuaikaa. Ystäviä pitää tavata. Miehen sukulaisetkin vaativat huomiota...

Hyviäkin puolia löytyy: mielenkiintoinen työ, sekä se fakta että minut olisi todennäköisesti lomautettu jos en olisi suostunut lähtemään reissuhommiin. Asunto lähellä työpaikkaa, eli hotellielämästä ei tarvitse kärsiä. Reissata voi ilman matkalaukkua kun asunnosta löytyy vaihtovaatteet ja tarvittavat naama- ja hiustökötit. Aavistuksen parempi palkka, eli reissuhommissa saa pienen lisäkorvauksen päivärahojen lisäksi. Sen verran on tullut jo reissattua, että taskussa on lentoyhtiön kultakortti. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä että loungeen pääsee odottamaan koneen lähtöä, ja siellä on tarjoilut ilmaisia. Tänään tarjoilivat hodareita. 

Ja kaiken tämän jokainen kokee omalla tavallaan. Itse olisin varmasti tyytyväisin sellaiseen puolitettuun ratkaisuun,  välillä reissussa, valtaosa kotona. Toistaiseksi kuitenkin mennään näin.  Minä aloitin viikonlopun jo tänään, joten mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Reissueväät: kirja ja vesipullo

Kuulumisia

Johan on blogi jäänyt niin unholaan ettei enää muista potea edes huonoa omatuntoa kirjoittamisen unohtamisesta. Jos nyt kuitenkin hieman kuulumisia:

Minä olen Oslossa, koti edelleen Tromssassa. Reissuhommat siis jatkuvat, ja tällä hetkellä projektin pääpaikka on Oslo. Tämänkertaisen homman pitäisi jatkua niin pitkään että firma vuokrasi minulle kalustetun asunnon. Nyt minulla on siis koti (Tromssassa), koti-koti (missä edelleen asuvat isä ja äiti) sekä työkoti. Onneksi tavarat eivät sentään ole ripoteltuina kaikkiin kolmeen :) Sukkuloin siis viikottain Tromssan ja Oslon väliä, teen Oslossa pitkiä työpäiviä ja olen torstai-iltana kotona. Jossain vaiheessa reissaaminen alkaa taas maistua puulta, tiedän sen jo etukäteen Stavangerissa vietettyjen kuukausien takia mutta josko hotellielämän puuttuminen auttaisi asiaa.

Tämä pendelöinti (pendle=matkustaa työhön toiselle paikkakunnalle säännöllisesti) aiheuttaa tietysti sen ettei kotona tapahdu mitään kovin rivakalla aikataululla. Esimerkiksi moottoripyörä ei ole vielä käynyt tallin ulkopuolella talven jälkeen. Tosin kelejäkään ei Tromssan leveysasteilla ole juuri ollut, mutta eniten asiaan on vaikuttanut talven aikana pilalle mennyt akku. Jota siis en ole "muistanut" käydä ostamassa.

Oslossa on sentään jo kesä kuten kuvista näkyy (kuvat kylläkin Bærumista), onneksi. Sillä pohjoisessa tulee vettä, on tullut jo viikon ja tulee vielä ainakin toisen moisen lisää.

Jaarittelua

Kaamoksen taas alettua tuntuu että energiatasot ovat pudonneet jonnekin miinuksen puolelle, töihin tulee raahauduttua puoliunessa ja illat kuluvat TV:n äärellä nuokkuessa. Tuntuu että mitään ei tapahdu, vai tapahtuuko sittenkin?

Töissä on ollut viime ajat niin hiljaista, että työaikana on ehtinyt tekemään jos jonkinnäköisiä verkko-ostoksia. Nettikaupoista on hieman liian helppo tilata kirjoja ja DVD-levyjä. Ebaystä on tullut tilattua suojia sekä perheen kännyköille että tableteille. Viime kesänä sopimuksen irti sanonut moottoripyörän GPS on saanut seuraajan, samoin löysin itselleni viimenkin sen kaipaamani aktiivisuusrannekkeen. Jo pelkästään näihin upposi sen verran pätäkkää että päätin lopettaa työaikana shoppailun ainakin toistaiseksi..

Työajan ulkopuolella löytyi vihdoin se keittiö senkki, ja sitten tuli vielä ostettua yleiskone keittiöön (kun tuli tilaa sen senkin myötä..)

Lauantaina olimme juhlistamassa itsenäisyyspäivää muiden suomalaisten kanssa hyvän ruoan merkeissä, ja saimme jopa nauttia suomalaisista lauluista norjalais-suomalaisen kuoron esittämänä. Kieltämättä keskellä kaamosta kuultu Finlandia aiheutti kylmiä väreitä ja hienoista herkistymistä. Jotenkin tuntuu että itsenäisyyspäivällä on suurempi merkitys nyt kun ei enää asu Suomessa.

Lauantaina tapahtui myös se, josta jokainen kotitöitä vieroksuva näkee painajaisia: tiskikone hajosi. Hyvin palvellut 14-vuotias kone päätti yhtäkkiä jäädä eläkkeelle. Vaikka meidän taloudessa asuu vain kaksi henkeä, tuntuu että tiskikone pyörii jatkuvasti. (Eikä vähiten sen takia että T ottaa joka ikistä vesilasillista varten uuden lasin..) Itsenäisyyspäivän juhlien venymisen aiheuttaman olotilan takia konetta alettiin tutkia tarkemmin vasta maanantaina. Tsekattiin että vesikytkennöissä olevat sihdit ovat auki jne. mutta ei auttanut. Koneen vesipumppu tai sen moottori oli ja pysyi kaput.

Eilen siis kurvasin töiden jälkeen astianpesukonekauppaan, ja illalla asennettiin uusi masiina paikoilleen. Oi onnea. Näiden kaikkien ostoksien jälkeen tilin saldo ei kyllä juurikaan hymyilytä. Seuraavaa tilipäivää odotellessa..

Kva er kvarg?

Norjalaisia ihmetyttämään on kauppojen hyllyille tullut aivan uusi tuote - kvarg. Kukaan tuntemistani paikallisista alkuasukkaista ei ole tuntenut saatikka maistanut tuotetta, ja TV:ssä pyörivä mainos herättää hämmästystä. Useissa eri mainoksissa mies pyörii ympäriinsä kysellen: Mikä on kvarg? Löytyykö täältä kvarg?

Itse riensin kauppaan ostamaan purkillisen kvargia perjantaina, ja käytin sen eilen tehdessäni jälkiruokaa. Meillä vieraillut pariskunta hämmästyi kuullessaan mitä jälkiruoka sisälsi, ja uskaltautui maistamaan vasta kun T oli koemaistanut ja antanut jälkkärille hyväksynnän. Olivat kuulemma kotona mainoksen äärellä miettineet että mitäköhän kvarg mahtaa olla.

No mitä se kvarg sitten on?
Rahkaa.

(Rahkapiirakan ohje täältä. Ohjeessa tosin turhan pitkä paistoaikaa, onnistuin itse käräyttämään reunat noin 25 min kohdalla..)

Valaskala

Valaat ovat tulleet Tromssaan. Joka vuosi ne tulevat sillien perässä Tromssan kupeessa olevan Kvaløyan (Valassaaren) vuonoihin herkuttelemaan. Tänä vuonna niitä on ollut uskomattoman paljon, tutkijat ovat laskeneet niitä olevan noin pari sataa. (!)

Kävin niitä viime viikonloppuna katselemassa, tosin vain rannalta käsin. Miekkavalaita näkyi paljon, ryhävalaat pysyttelivät kauempana joten niistä näkyi melkein pelkästään vesisuihkut. Valokuvat eivät onnistuneet, mutta toiset ovat olleet onnekkaampia. Veneistä otettuja kuvia ja videoita voitte ihailla mm. täältä ja täältä.

Valoisa aika lyhenee lyhenemistään. Tänään aurinko näkyy hieman yli neljä tuntia, ja alle kahden viikon päästä se ei nouse lainkaan - ennen tammikuun puolta väliä.. :( Päivän valosta on siis nautittava kun vielä voi. Arkipäivinä se ei enää töiden takia onnistu, joten siihen pitää keskittyä viikonloppuna. Näinä kahtena viimeisenä.

Sain viime viikolla vihdoin valmiiksi ensimmäisen virkkausprojektini. Viime virkkauskerrasta olikin kulunut kolmisenkymmentä vuotta, joten apua piti hakea netistä. Onneksi YouTubesta löytyy kaikkea mahdollista, myös virkkausvideoita. Seuraava haaste oli ymmärtää norjalaista virkkausohjetta, mutta koska työkaverilta saamassani ohjeessa oli kuvat mukana ei siitä syntynyt sen suurempaa ongelmaa. Elämäni ensimmäinen (oikea) virkkuutyö oli siis kolmiohuivi (shaali?). Tyyli on ehkä hieman minua nuoremmille tarkoitettu, mutta minusta malli oli aika makee :) Vai mitä sanotte? :)

(Vielä huomautus otsikkoon viitaten: Kyllä minä tiedän ettei valas ole kala..)

Senkin metsästystä

Meidän keittiössä, niinkuin varmaan monen muunkin, ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Tähän olen jo keksinyt ratkaisun, joka on senkki "tyhjälle" seinälle. Enää ei tarvitse kun löytää se sopivan kokoinen, värinen, materiaalinen ja hintainen.. Lähiviikkoina olen seurannut norjan suosituinta (ja ainoaa?) nettimyyntisivustoa, kun ensin olin selannut huonekaluliikkeiden mallit ja hinnat läpi. Meillä on tarkoituksena jollain aikavälillä (5-15 vuotta..? :) ) rempata hieman keittiötä(kin), ja sitä silmälläpitäen ei oikein huvittaisi maksaa montaa kymmentätuhatta kruunua senkistä. Keittiön nykyinen ruskea väri nimittäin tulee remontissa vaihtumaan..

Nettisivuille tulee huonekaluja myyntiin tasaiseen tahtiin, ja olen yhtä jopa ehtinyt käydä katsomassa. Ensimmäinen yksilö ei kuitenkaan lähemmän tarkastelun jälkeen kelvannut, koska laatikoissa ei ollut mitää mekanismia ja olivat tyhjänäkin hieman takertelevat avata. Senkin täytön jälkeen se tulee olemaan täynnä, eikä kauheasti kiinnosta tempoa painavia laatikoita puoliväkisin auki.. (Mikseivät ihmiset ota kuvia yksityiskohdista??)

Tänään koitan käydä katsomassa taas yhtä, jospa tällä kertaa tärppäisi. Meillä molemmilla alkaa mennä hermot tupaten täysiin keittiön kaappeihin ja tavaroita pursuilevaan keittiötasoon..
Tähän väliin voisin taas valittaa norjalaisesta suunnittelusta, mutta en jaksa. Kun ei se mitään auta :)

Se mitä menen katsomaan, on muuten tämä. Ei ihan täysin sellainen mitä etsin, mutta helpottaa varmaankin pahinta ryysistä kaapeissa.

I will never be a star

Muistanette varmaan norjalaisen maailmallakin hitiksi nousseen "What does the fox say" -kappaleen. Musiikkivideon tekijät, Ylvisåkerin veljekset Bård ja Vegard, ovat norjassa julkkiksia joilla on mm. oma tv-show. Lisäksi he ovat (niinkuin fox-musiikkivideokin kertoo) musiikillisesti lahjakkaita ja he täyttävät stadioneita konserteillaan.

Minulle tuli yllätyksenä että löytyy vielä kolmaskin Ylvisåker, nimittäin pikkuveli Bjarte. Eikä ole musiikkigeenit (saatika huumori) jakautuneet pelkästään isoveljille. Vai mitä sanotte tästä:

Projektihommia

Taisin tuossa vähän lupailla kuvaa projektista, ja sitten muistui mieleeni etten vuosi sitten laittanut kuvaa kutomastani tunikasta. Parempi tänään kuin myöhään, joten täältä pesee:

 Tämä on siis perinorjalainen Marius-kuvio. Tunikasta tuli niin pitkä että se käy mekosta, ja lämminkin se on.

Seuraava projekti oli samaa sarjaa, mutta vähän pienemmälle tytölle tarkoitettu. 

Tämän sain vihdoin valmiiksi tänään, juuri ajoissa ettei tyttö kasva liian isoksi pukuun. Pitänee lähettää joululahja etuajassa :)

Viimeisen projektin innostuin aloittamaan pari viikkoa sitten korjattuani T:n työhousut. Kun vihdoin olin saanut kaivettua ompelukoneen esiin, niin pitihän sitä käyttää..

Tämäkin sai viimeisen silauksen tänä sunnuntaina.

Tämä maalla asuminen aiheuttaa näköjään neuloosin lisäksi muutakin käsityöllistymistä. Johtunee siitä että täällä pitää keksiä itselleen virikkeitä ettei mene pelkäksi telkkarin katseluksi. 

Nyt kun on saatu keskeneräiset projektit päätökseen, voinee keittää itselleen kupillisen kahvia ja istua hetkeksi sohvalle. (Samalla voikin kaivaa laukusta työkaverilta saadun virkkausohjeen. En ole virkannut noin kolmeenkymmeneen vuoteen joten mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee.. :) )

Joskus mä oon..

.. ja toisinaan taas en. Nimittäin energinen. Viime viikonlopun kummallinen energiapiikki hävisi kuin taikaiskusta maanantaina, ja tämä viikko on aloitettu normaalin nuutuneessa tilassa.

Lauantaina aloitin innostuksen huumassa uuden projektin, joka toppasi kuin seinään sunnuntaina johtuen materiaalien vähyydestä. Maanantaina kävin hakemassa täydennystä mutta innostus oli hävinnyt. Jatkan ehkä ensi viikonloppuna, ja laitan teille vaikka kuvaakin tästä salaperäisestä projektistani :)

Pari viikkoa sitten koin totaalisen selkä/hartiajumin. Pää ei kääntynyt ja hartioita jomotti. Pikaisesti aika kiropraktikolle joka aikansa väänneltyään, paineltuaan, rutisteltuaan ja ruksauteltuaan totesi (niinkuin jo itse kyllä tiesin) yläselkäni lihasten olevan täysin jumissa. Jo ensimmäinen käynti vei pahimmat oireet, ja nyt olen käynyt jo kahdesti sen jälkeen. Tuli ukaasi että pitäisi liikkua enemmän, töissäkin pitäisi välillä venytellä ja kävellä ympyrää.. Osan ongelmista ratkaisee sillä että nostaa pc-pöydän ylös ja työskentelee seisaaltaan. Tavoitteena on seistä joka aamupäivä lounaaseen asti, iltapäivällä voi sitten istahtaa. Tavoite on tähän mennessä saavutettu päivittäin.

Laiskuuden karkoittamiseksi olen suunnitellut myös toista keinoa, nimittäin activity trackeriä. (Onko se suomeksi aktiivisuusranneke vai mikä lie?) Ranneke on siis jatkuvasti ranteessa pidettävä "sykemittari", joka mittaa koko päivän aktiivisuustasoa. Siihen voi asettaa liikuntatavoitteen/päivä, ja se muistuttaa jos tavoite on jäänyt saanuttamatta. Ranneke tietää kuinka paljon istut päivän aikana, se tunnistaa kun kävelet, se laskee askelmäärän, kulutetut kalorit ja seuraa unen laatua. Kaikki nämä tiedot saa rannekkeesta esim. iPadille, josta voi seurata tilanteen kehittymistä.  Nyt olen yrittänyt etsiä tietoa netistä, kysellä käyttökokemuksia sellaisen jo ostaneilta jne. Vielä en ole päättänyt minkä noista lukuisista malleista ostaisin. Parhaat ovat ilmeisesti Polar Loop, Garmin Vivo sekä Fitbit. Tuo Fitbit oli saanut norjalaisessa testissä parhaat pisteet, mutta siinä ei ole näyttöä/kelloa samassa. Näytöllinen versio on kyllä tulossa mutta en tiedä jaksanko odottaa..

Jos jollakulla on hyviä/huonoja kokemuksia näistä malleista, kuulisin mielelläni.

(Edit: Tietääkö kukaan miksei blogi näy blogilistalla päivittyneenä, tarkistus väittää että ei ole päivitetty. Mielestäni kyllä tämän tekstin hetki sitten julkaisin..?)

Ihan tavallinen lauantai

Tänne ei tänään(kään) kuulu mitään ihmeellistä, mutta ajattelin silti jakaa kanssanne muutaman hetken tavallisesta lauantai-aamupäivästä.

Kuten nykyään usein vapaapäivänä, heräsin jo puoli kahdeksan maissa. Aloitin aamun hitaasti kahvin ja Facebookin kera. En tiedä mistä johtui, mutta sain kummallisen energiapuuskan. Niitä ei nykyään kovin usein ole, joten se piti hyödyntää nopeasti. Aloitin korjaamalla T:n polvesta revenneet työhousut. Onko teillä tällaiset ompelumaisemat? :)

Päivä jatkui lainakoiran ulkoiluttamisella, omistajansa on sairaana eikä ole viime päivinä pystynyt lenkittämään koiraansa. Kävin siis hakemassa energiaa täynnä olevan hurtan ja suuntasimme kävelylle.

Täällä oikeasti paistaa aurinko, tuossa kuvassa mäentöppyrä luo varjoa.

Kotona meillä on uusi pätkä terassia valmis (ei, tätä en tehnyt tänään...), puuttuu vain päätyjen tasaus. Kevätaurinko voisi jo tulla, eteläpuolen "solvegg" odottaa auringosta nauttijoita.

Kesäkukat on vaihdettu hieman talvisempiin, callunat löysivät paikkansa ovenpielen amppeleista.

Nyt pitäisi vielä kehitellä lisää tekemistä, energiaa olisi vielä. Ja kuten sanoin, ulkona paistaa aurinko!