Valoa kansalle

Kelloja on sitten siirretty täälläkin, ja tuntuu hieman oudolta kun on vielä valoisaa vaikka kello on jo kahdeksan illalla. Viime viikolla ennen kellojen siirtoa ihastelin auringonnousua herätessäni töihin aamuvuoroon - varttia yli viisi.. Päivän piteneminen saa kurjasta kelistä huolimatta energiatason nousemaan ihan eri tasolle kun missä se on talvikuukaudet ollut. Makkarin maalausurakka on valmis (no okei, vielä kiinteän kaapin ovet vaihtaa väriä), ikkunalla tönöttävät rehut on koulittu ja ne on saaneet jo seurakseen kesäkukkiakin ensimmäisen satsin, ja ompeluksetkin on edistyneet. Tosin tuo ompelupuoli ei ihan niin sutjakasti kun olisi voinut. Mulla se vaatii tietyn mielialan ennenkuin koneen viereen istuu, ja sitä ei ole hetkeen ollut :)

Kelit on olleet viime viikon jostain todella syvältä. Lunta on tullut joka päivä jotain 10-20 senttiä, eikä aurinkoa ole näkynyt kuin ihan vilaukselta muutamana päivänä. Tuuli onneksi kuljettaa enimmät lumet nurkista pois, joten lumityöt eivät ole lisääntyneet samaa määrää. Keskiviikkona saatiin niskaamme oikea myrskykin, joka aiheutti extempore-yökyläreissun. Kotiin asti kun ei olleet tiet auki, ensin oli yksi silta suljettu ja lisäksi tämä meidän lähellä oleva, jo aiemmin mainitsemani, lumivyöryalue. Onneksi T:n veli asuu lähellä työpaikkaa ja tuo aiempi tien sulkeminen viisasti hieman. Työrepussa nimittäin kulkee mukana hammasharja sekä puhtaat alusvaatteet, autossa olisi lisäksi ollut vielä makuupussikin, mutta kimppakyydin takia auto ei ollut matkassa. Pääsin siis nukkumaan prinsessahuoneeseen prinsessan itsensä nukkuessa tyytyväisenä vanhempiensa välissä.

Tie on muuten tälläkin hetkellä sulki, saa nähdä mennäänkö huomenna töihin vai ei.

Tällä viikolla todistin myös ainakin itselleni aivan uutta sääilmiötä: samaan aikaan satoi sekä vettä että lunta.. Hetken aikaa meni ennenkuin tajusin miksi lumihiutaleet ropisevat pipoon niinkuin isot pisarat :)

Äänestyslipuke tuli postissa perjantaina, ja täällä pääsee äänestämään 9.4. Toivottavasti muistan, vaikka haitanneeko tuo hirveästi vaikka jäisi äänestämättä. Lipukkeen inspiroimana kävin kuitenkin muutamassa vaalikoneessa testaamassa josko löytyisi itselle ehdokas. Osassa kysymykset ovat lähes kaikki melkein samasta aiheesta, joten tuntuu ettei painotus mene välttämättä ihan oikein. Ainakin tarkemmin tutkiessani vaalikoneiden minulle tarjoamia ehdokkaita, tuntui että metsään menee. Saa nähdä, josko sieltä joku löytyisi.

Pari viikkoa sitten kävin T:n siskon kanssa suomi-yhdistyksen saunassa kun tarjosivat ihan ilmaiseksi. Hyvät oli löylyt, ja huomasi kyllä että sauna oli suomalaiset rakentama. Tällä viikolla sain saunalle oman avaimen, joten nyt pääsen saunaan ihan ilman kutsuakin! Vielä ei ole tullut käytyä, mutta josko sitä vaikka ensi perjantaina varaisi saunan itselleen. Perjantaille on kyllä suunnitelmissa muutakin ohjelmaa, ajattelin nimittäin ajella käymään Suomessa ostoksilla jos kelit sallii. Olisi taas kaikennäköistä ostettavaa, esimerkiksi auran sinappi alkaa olla loppu. Toivottavasti ei iske myrskyt jotta on tiet auki.

On muuten aika jännä miten sitä melkein joka päivä ajattelee kirjoittavansa jostain asiasta tänne, ja sitten sen kuitenkin unohtaa. Kun ei kuitenkaan ihan joka päivä viitsi kirjoittaa. Varsinkin kun odottaa että josko edes joku kommentoisi ennenkun laittaa uutta tarinaa tulemaan... Asioita joista suunnitteli kirjoittavansa ei kuitenkaan muista koneen ääreen istuessaan, muistaa ainoastaan että oli joku juttu..

Valokuvia ei ole tullut räpsittyä hetkeen, joten lisäillään niitä sitten kun on jotain mitä näyttää.

Olkaahan ihmisiksi siellä.

Talvi-kevät-talvi-kevät

Tää sää ei osaa täällä päättää yhtään että onko hän talvi vai olisiko kevät.

Eilen oli upea päivä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja suorassa auringonpaisteessa oleva mittari näytti pihalle 22 astetta plussan puolelle. Oli siis lämmin, asfaltti oli sula ja kuiva töihin asti, eikä ilman aurinkolaseja kyennyt ajamaan autoa.

Tänään sataa lunta vaakasuoraan, eikä auringosta tietoakaan. Salmen vastarannan erottaa juuri ja juuri silloin kun sade hieman hellittää.

Arvatkaapa kumpi on mun vapaapäivä töistä...

Mun maalausprojektini (yksi yläkerran makkareista mikäli en ole maininnut) toppasi eilen tarveaineiden vähyyteen, ja tänään olisi tarkoitus lähteä shoppailemaan lisää. Ne jotka on täällä käyneet, niin se on se vihreä huone joka saa uuden ilmeen. Ennen/jälkeen-kuvia ei ole tiedossa, koska unohdin ottaa sen ennen-kuvan. Enää sitä ei oikein ole mielekästä ottaa kun urakka on jo keskivaihella. Uuden värin lisäksi ajattelin hommata sinne vähän uutta kaappi/lipastosysteemiä. Yksi kiinteähän siellä on jo valmiina, mutta ne kaksi vanhaa (joista toinen on oranssi) ajattelin vaihtaa hieman nykyaikaisemmiksi ainakin värin puolesta. Tuo ikivanhojen huonekalujen maalaaminen kun ei oikein inspiroi. Nyt mä olen surffaillut netissä sekä Suomen että Norjan huonekaluliikkeiden sivuilla, sekä huuto.netissä plus tietysti paikallisessa finn.no -sivustolla. Sillä kun ei ole väliä onko kaappi tahi lipasto upouusi, kunhan malli, koko ja väri vain miellyttää. Ongelma on ainoastaan siinä että sen pitäisi miellyttää meitä molempia. Löysin nimittäin jo yhden ihan fiksun näköisen lipaston, mutta hyväksyntää ei tullut ainakaan vielä. Saapa nähdä kuka täällä sen kaapin paikan (tai mallin) päättää.. :)

Samalla kun käydään tänään kylillä, niin mennään myös tervehtimään T:n hyvän ystävän neljän päivän ikäistä tytärtä. Valmiiksi on jo ostettuna isohko bamse, elikkäs nalle. Punaisella kaularusetilla varustettuna, luonnollisesti.

Mulla mitään asiaa ole

Toinen vajaa työviikko takana, ja homma tuntuu edelleen olevan ihan ok. Uusia hommia opetellaan joka päivä, ja tekeehän se tietysti homman mielenkiintoiseksi kun ei ole vielä rutiineja. Porukkaan on tutustunut hieman paremmin, ja pari uutta kansallisuuttakin löytyi: hollantilainen ja kaksi latvialaista. Talossa on kuulemma toinen suomalainenkin, mutta ei ole tullut vielä vastaan.

Kieli tuottaa vielä hieman ongelmia, kun ei ole tuo alakohtainen sanasto oikein hallussa. Mahdanko tietää kaikkia edes suomeksi :) Hauska on kuitenkin ollut huomata miten toisten alkuasukkaiden puheesta saa paljon paremmin selvää kun toisten, murteet saattavat olla aika hankalia. Jo aiemmin olen todennut että Trondheimin seudun murre on käsittämätöntä mongerrusta, mutta kaikkien työmaalla vastaantulevien kotipaikkaa en ole udellut joten tarkempaa diagnoosia ei vielä kykene tekemään. Tietysti myös ihmisillä on erilainen tyyli puhua, minäkin esimerkiksi puhun suomea äärettömän selkeästi ja kiireettömästi :) Kielitaito on kuitenkin koko ajan paranemaan päin, huomaan ymmärtäväni jopa radion uutisista jotain.

Aiemmin mainitsemani naapurimaan kollega aiheutti toissapäivänä kateuden, vihan, surun sekä väkivallan tunnetta. Työn lomassa jutustellessa selvisi, että kaveri on vuokralla erään paikallisen kesämökissä, eli talviasuttavassa pienehkössä talossa. JOSSA ON SAUNA! Eikä kyseinen svedujuippi edes lämmitä "bastuansa" kun kuulemma korkeintaan kerran viikossa. Niin väärin, niin väärin. Ja täällä isäntä sanoo että nyt kun sä olet töissä niin voit ostaa vermeet niin hän pistää mökin pystyyn. Hitto, minähän tilaan Suomesta rekan kyydissä tynnyrisaunan tuohon pihalle, sellaisen ettei tarvitse kun puut pistää uuniin palamaan ja mennä lauteille istumaan. Ala mitään rakentamista odottamaan, pienemmätkin hommat ovat välillä kateellisia iisakin kirkon valmistumisnopeudesta :)

Nyt tämä työn sankari istahtaa loppuillaksi tuijottamaan laatikkoa viinilasi seuranaan. (Ja se kirkon rakentaja kanssa, tietysti)

Ai niin, sisäpuutarhassa on jo kovasti ituja. Kohta ollaan molemmat rehukuurilla.

Innolla töihin

Ei sitten onnistunut töihin lähtö tänään ihan suunnitellusti. Oikeaan aikaan heräsin, söin terveellisen ja ravitsevan aamiaisen ja valmistauduin starttaamaan hyvissä ajoin, olihan tarkoitus myös tankata kulkuneuvo ennen työmaalle saapumista. Mitä sitä hullua. Se lumivyöryalueen puomi oli kiinni heti aamusta. Keli oli pari astetta plussan puolella ja räntää vihmoi, joten vyörylle ihan ihanteellinen keli. Minä sitten siinä autossa istumaan ja odottamaan josko sen joku tulisi nostamaan auki. Soitin töihinkin ja kerroin että nyt ei työmatka suju ihan niinkuin suunnitellusti. Totesivat että nou problemos, tulet sitten kun pääset. T:lle soitin kotiin ja kysyin että voisiko se soittaa jonnekin ja kysyä notta mahtaako tie aueta kuinka pian. Eivät olleet vastanneet, kellohan kun oli vasta vähän päälle kuusi. Neuvoi kuuntelemaan paikallisradiota, siellä kuulemma uutisten yhteydessä kertovat myös näistä liikenteeseen liittyvistä asioista. Ekoissa uutisissa ei mainittu sanallakaan tätä meidän tietä, useat muut kylläkin. Toiset uutiset sitten valaisivat tilannetta, kertoivat että tie on suljettu :) Jonossa oli jo toistakymmentä autoa kun paikalle saapui aura-auto jonka kuljettaja vissiin kävi tiirailemassa tilannetta jonkun toisen miehen kanssa vähän lähempää. Kysäisin siltä, ja se kertoi että menee myöhään iltapäivään ennenkuin edes harkitsevat avaamista. Sehän ratkaisi tilanteen, ja reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen kurvasin takaisin kotiin. Netti tiesi siinä vaiheessa kertoa että tie pysyy kiinni koko päivän. Näin näitä vapaapäiviä täällä saadaan..

T meinasi että kannattaa ottaa huomenna reissukassi mukaan, jos nimittäin pääsee lähtemään töihin. Se kun saattaa olla ettei pääse kotiin, ja pitää majoittua T:n sukulaisten nurkkiin. Kai sitä pitää pakata reppuun muutamat kalsarit ja hammasharja, sekä makuupussi.

Oli tarkoitus käydä tänään myös kaupassa, tuo jääkaapin sisältö ei viikonlopun jäljiltä valikoiman laajuudella säväytä. Edellämainitusta syystä jäi käymättä, joten tämän päivän sapuskat on olleet hieman köyhähköt. Onneksi on tuota vararavintoa kertynyt sen verran, että ei pääse nääntymään ainakaan yhden eristyspäivän aikana :)

Tänään on siis ollut hyvää aikaa reenata uutta harrastusta, eli kutoa. Toimitusjohtajan rouvan tilaamat villasukat alkavat olla viimeistelyä vaille valmiina. Sopii tulla hakemaan.

Drit vær

Se olis sitten ensimmäinen "työviikko" takana. Lainausmerkeissä siksi, että aloitin vasta keskiviikkona joten viikko jäi vähän vajaaksi. Vaikka täällä kategorioivat työn prosessiteollisuudeksi, niin kyllä siitä on teollisuus aika kaukana. (Ei löydy sataa metriä pitkiä koneita, ei.. ) Porukka on ihan mukavaa, ja monikansallista. Toistaiseksi on tullut vastaan ruåtsalainen, australialainen ja thaikku. Olettekos muuten koskaan yrittäneet saada selvää thaimaalaisen puhumasta englannista? Jos olette, niin tiedätte että se ei ole kauhean helppoa. Lisätkää se potenssiin kymmenen, niin tiedätte miten helppoa on saada selvää saman ihmisen puhumasta norjasta.. :)

Työpaikka on tasan toisella puolella kylää kun me, eli matkaa on ehkä joku nelisenkymmentä kilometriä. Aamulla kuluu neljäkymmentä minuuttia kotoa töihin, mikäli ajaa rajoitusten mukaan. Lähes koko matka kun on tietenkin 60 km/h -rajoitusta. Jos ostaisi pikaveneen, niin voisi ehkä päästä nopeammin..

Menin sitten viime postauksessa hehkuttamaan kevättä. Kyllähän täällä torstaille asti oli kelit sulamaan päin, tie oli jäästä sula kaupunkiin asti ja sitä rataa. Torstaiaamuna oli järkyttävä tuuli, joka jo enteili vähän mitä tuleman piti. Varsinkin kun toisella puolella kaupunkia päivä oli ihan siedettävä, ja kotiin palatessa oli ihan samanlainen myllerrys kun töihin lähtiessä. Perjantaina tuli sitten lunta, ja reilusti. Kuten lauantainakin. Näyttää muuten satavan nytkin. Torstaista lisäys noin +30 cm. Istuttele tässä sitten kesäkukkia, kele.

Olen hieman ostellut kukkien ja yrttien siemeniä kesää odotellessa. Ostin myös sellaisen muovivuoratun korin, johon tälläsin niitä yrttejä kasvamaan. (Kesäkukat saavat vielä hetken odottaa istutusta..) Nyt sitten innolla odottelen, koska saa ensimmäisen kerran nyhtää rehuja omalta ikkunalta, itäneet ovat jo!

Lumivyöryvaara

Nyt se alkaa olla täällä, kevät. Auringon paistaessa lämpömittariin, se näyttää aamupäivisin jo 13 astetta. Lumimassat painuvat matalammiksi, ja pikku puroja virtaa pihapiirissä. Toivottavasti tänä keväänä virtaavat poispäin talosta, eikä kellariin.. Takapihan puolella näkyy nurmikko, tuulet pitivät tuon puolen talosta katsoen kovin vähälumisena koko talven. Etupihalla sitten luonnollisesti onkin enemmän lunta ja jäätä.



Oli mukava tulla Suomen reissulta kotiin kun täällä paistoi aurinko, kotopuolessahan se on jo näkynyt pitkään. Vaikka matkan syy oli ikävä, niin oli siinä hyvätkin puolensa kuten useiden sellaisten sukulaisten tapaaminen joita ei ole hetkeen nähnyt. Muutamia kuviakin tuli napsittua, eli alla kuva lapsuudenkodista sekä isosedän ja vaimonsa upeasti kukkiva kliivia. Ei minun rehut vaan tuollalailla kukoista...


Tampereellakin ehdittiin yöpymään peräti yksi yö, ja T näppäsi makean kuvan alarannassa tepastellessaan.


Oslossa tehtiin parin yön pysähdys kotimatkalla, ja päästiin hieman hajulle hiihdon mm-kisojen tunnelmasta. Kisat alkoivat varsinaisesti vasta meidän lähtöpäivänämme, mutta keskustassa oli jo kaikki valmiina avajaisia ja palkintoseremonioita varten. Keskellä kaikkea hässäkkää oli luistinrata, jonne olisi päässyt vuokraluistimilla suihkimaan. En kysynyt edes hintaa..


Lisäksi olivat tehneet lumi/jääveistoksia aiheena Edvard Munchin teokset. Esim. tästä maalauksesta oli tehty veistos.


Tietysti myös Huuto-aihe oli esillä. Näitä tötteröitä oli useampia.


Eilen oltiin lähdössä kaupungissa käymään, kun matkan varrella olevat puomit olivat alhaalla. Lumivyöryvaara, vielä ei lumet olleet tulleet alas, mutta pelkäsivät niiden tulevan. Tehtiin u-käännös eikä sitten edes jääty odottamaan puomien aukeamista. Puomit aukeavat välillä, ilmeisesti silloin kun on apua paikalla jos juuri silloin sattuu vyöry kun autot ovat alla.

Ensimmäinen norjankielinen työhaastattelukin on nyt takana, itse en osaa sanoa yhtään miten se sujui. Maanantaina soittavat kaikille haastatelluille ja kertovat valinnasta. Saapa nähdä. Eihän tuo mahtaisi haitata jos töitä saisi.

Ai niin, kummitäti opetti kutomaan sukkia. Lähes ensimmäisenä piti tehdä näille norskeille parit tuliaissukat. Ei ne maailman hienoimmat ole, mutta kyllä ne jalassa pysyi, ja oletettavasti lämmittikin vähäsen :)

Ikävä.

Nuku hyvin, kummisetä.

Ongelma ratkennut

Kyllä tässä ehdittiin jo jonkin aikaa painiakin tuon vesiongelman takia. Reissusta kotiinpalatessa meillehän ei tullut vettä niinkuin jo taisin mainitakin. Sama ongelma oli jo kertaalleen viime syksynä, ja silloin ilmattiin meille tuleva vesiputki vain yksinkertaisesti pumppaamalla toisesta päästä siihen vettä niin kauan että ilmaa ei enää tullut. Tietysti tällä kertaa yritettiin ihan täsmälleen samaa kikkaa.
Ihmetys oli suuri kun homma ei toiminutkaan niinkuin elokuvissa. Vaikka pumppu oli kytkettynä toiseen päähän, ei tänne talon päähän tullut silti yhtään enempää vettä kuin ilman pumppua. Ehdittiin jo miettiä kaiken näköistä, pääepäilynä että putki on jostain rikki.
Eilen se sitten selvisi. Naapuri oli tehnyt itselleen uuden vesikytkennän. Muuten ihan kiva, mutta se oli jotenkin onnistunut sotkemaan ne putket ja käyttää nyt sitä meidän putken alkupäätä. Mihin me tietenkin yritettiin sitä pumppua kytkeä kun siihenhän se oli ennenkin laitettu. Ei ole ihme ettei vettä tule jos ei ko putkikaan tule enää meille.. Tänään kytkettiin pumppu siihen oikeaan (naapurin) linjaan, ja avot. Johan tulee vettä ainakin omiksi tarpeiksi. Että kiitos vaan naapurin setä jokusen tunnin turhasta työstä. Vaan olipahan jotain tekemistä :)

Päivät on vaalenneet jo huimaa vauhtia täälläkin, kaupungissa aurinko nousee jo mutta vielä ei meillä asti näy. Ehkäpä jo huomenna..

Keppia tuhmille lapsille..

Johan alkaa loma olla pikku hiljaa loppupuolella, jaljella vain kaksi kokonaista paivaa. Edellisen paivityksen jalkeen jouduttiin muuttohommiin, piti vaihtaa jostain kumman syysta huonetta. Ja kun meita halpamatkalaisia saa pomputella mielin maarin, niin ollaanpa ehditty jo vaihtaa hotelliakin. Nykyinen hotelli on reilusti ensimmaista pienempi, ilman hissia ja me tietysti asutaan ylimmassa kerroksessa ylipainoisine laukkuinemme. Hieman puhallutti siina vaiheessa kun oltiin paasty huoneeseen, vaikka T herrasmiehena raahasi isomman pakaasin.

Sukellettu ollaan nyt useana paivana, ja AOWD kortti on nyt suoritettu. Googlatkaa jos ette tieda, en taida alkaa jaksaa tekemaan sen tarkempaa selvitysta. Mun sukellukset on talta haavaa ohitse, kun eilisella sukellusreissulla onnistuin pudottamaan happipullon suoraan jalkapoydan paalle. Ei se onneksi paina kun jotain 10-15 (?) kilon kieppeilla.. Tanaan sitten raahauduin laakariasemalle, illalla kun kinttu alkoi turvota ja sattui kavellessa. Ottivat rontgenit, mitaan ei onneksi ole poikki tai murtunut, mutta lepuuttaa pitaa. Eli nyt sitten kinkataan kepeilla, ja teippasivat sen verran ettei normipopot mahdu jalkaan. (Onneksi ollaan siella ylimmassa kerroksessa..) Tulehduskipulaakkeitakin lykkasivat kuurin. Perjantaina meinasivat ottaa teipit pois, laakkeiden pitaisi siihen mennessa kuulemma vaikuttaa ainakin turvotukseen.

Sen verran olen kuitenkin tympaantynyt etta vaikkei enaa tarvitsisikaan, niin aivan varmasti klenkkaan lentokentallekin. Ja vaadin istumapaikkaa jossa on reilusti jalkatilaa.. Kepit kun sain ihan ikiomaksi. Kelpaa rampautua myohemminkin.

Myonnettava on, etta kului sen paiva mukavasti altaalla loikoillessakin, kun baarin poju kantoi juotavaa. Palvelu pelasi kun huomasivat jalkavammaisen. Jotain hyvaa siis tassakin. :)

Kaikesta huolimatta, Oikein hyvaa joulua kaikille! ¡Feliz Navidad!

¡Hola Espanja!

Taalla sita nyt ollaan, Kanarialla lammittelemassa. Ilmat on toistaiseksi suosineet, vaikkei mitaan huippulampotiloja ole ollutkaan.

Reissu alkoi kehnonlaisesti kun lentokoneessa sattui takana istumaan lapsiperhe. Nuorempi niista huusi suoraa huutoa valehtelematta 2/3 lentomatkasta. Loppuajan se potki penkin selkanojaa niin ettei nukkumisesta tai mistaan muustakaan tullut mitaan koko lentomatkan aikana. Onneksi lento kesti "vain" reilut 8 tuntia Madridin valilaskuineen... Olen vakaasti sita mielta etta kaikki vaippaikaisten kanssa lentokoneeseen yrittavat pitaisi teloittaa jo lentokentalla. Tai sitten lapsiperheille ikiomat lennot, nauttikoot konserteista ihan keskenaan. Anteeksi vain jos tama jotakuta loukkaa, mutta tama on vakaa mielipiteeni eika se muutu. Piste.

Perilla oltiin aika myohaan, hotellihuone saatiin joskus puolenyon jalkeen. Siihen aikaan ei tietenkaan ole mikaan ravintola auki, mutta loytyi kuitenkin iltapalapaikaksi (lentokonesapuskat kun on tunnetusti aarettoman maukkaita..) McDonaldsin take away-luukku. Sunnuntai menikin ihan makoillessa ja kylapahaseen tutustuessa, kun juuri mikaan paikka ei ollut auki. Maanantaina oli tarkoitus lahtea sukeltamaan, mutta kun soitettiin putiikkiin sen auettua olikin jo myohaista silta paivalta. Ei muuta kun mopoa vuokraamaan..

Vuokraamon "paras" paikalla ollut pyora oli 660 kuutioinen Yamaha, mikalie enduromalli mika naytti ihan kevarilta. Otettiin se kuitenkin paivaksi ja lahdettiin tutkailemaan saarta. Voin kertoa ettei ko pyoraa vuokrata enaa koskaan, T ajoi ja koska pyora oli sille hieman pieni niin se istui aika takana, mika taas tarkoitti sita etta meikalainen joutui istumaan ihan penkin takareunassa. Juurikin siina missa ei ole pehmusteita kaytannossa lainkaan.. Illalla olikin sitten perapuoli niin hella ettei istumisesta edes pehmustetulla jakkaralla meinannut tulla mitaan.

Maanantai ei ollut meille ihan paras paiva muutenkaan, moporeissulla meilta varastettiin molemmilta ajohanskat kun jatettiin ne mopon paalle ja kaveltiin 50 metria poispain. Paikassa jossa ei ollut kuin alle 10 ihmista ja kolme autoa. Puoli minuttia mopo oli pois nakyvista kun oli auto meidan ja pyoran valissa, ja pyoralle palatessani nain jonkun juipin juoksevan poispain. Tyhmana tietysti ajattelin vain etta onpas kaverilla kiire. Katselin viela kun se kaasutteli autollaan kauheaa vauhtia pois. Sitten paasin pyoran viereen ja tajusin miksi silla oli niin kiire.. Huusin T:n paikalle ja lahdettiin ajamaan peraan, mutta eihan me sita tietenkaan loydetty. Ei auttanut muu kuin ostaa uudet hanskat, tietysti halvimmat mahdolliset. Seuraavat pari tuntia siina takamus hellana takapenkilla istuessani kirosin tyyppia mielessani. Tiedoksenne vaan etta jos kiroukseni tehoaa, tyypilta tippuu vehje, ja se heittaa henkensa parin kuukauden sisalla :)

Ikava kylla paivan huonot kokemukset eivat loppuneet siihen.. Lauantaina kun tanne paastiin, me saatiin sellainen opasvihkonen missa on paikan kartta ja tietoa laakarista, ravintoloista ja muusta tarpeellisesta. T:lle mainitsin kun huomasin etta taalla on suomalainen ravintola, luonnollisesti hieman sarkastiseen savyyn.. No eikos se meinannut maanantaina, etta nyt mennaan sinne suomi-ravinteliin syomaan. Sanoin kylla, ettei se ehka ole maailman paras ajatus, mutta myonnyin kuitenkin. Epailykset kasvoivat kun ovella mainostivat illan esiintyjan olevan Matti Nykanen. Ruokapuolelle ei kuitenkaan joutunut maksamaan sisaanpaasya, joten paatimme illallistaa siella. Tiedatte jo varmaan sanomattakin etta se oli virhe. T tilasi turvallisena vaihtoehtona pippuripihvin, ja mina Aura-kana pastan. Paikassa kun myytiin esim. iltalehtea, niin ajattelin etta tuottavat Suomesta Aurajuustoakin. No eihan se tietenkaan ollut aitoa auraa, vaan jotain erittain kitkeraa korviketta, todennakoisesti sita halvinta mahdollista. Nieleskelin annoksesta vajaan puolet. T:n medium pihvi oli raaka, ja kastike makeaa(!?), ja herra soi annoksesta ranskalaiset ja muutaman palan pihvista. Kieltaytyi palauttamasta annosta keittioon, kun on vakuuttunut siita etta uuteen annokseen syljetaan tai tehdaan jotain muuta vastaavaa. Tarjoilijan tullessa paikalle, huomasi tietysti ettei annoksiin oltu juuri koskettu, ja kysyi mika oli vikana. Mina luonnollisesti kerroin miksi ei ollut maistunut. Tarjoilijan kommentti (suora lainaus) oli: "Aha". Sen jalkeen se otti lautaset ja vei ne pois. Suomalaiseen palvelukulttuuriin kuuluen minkaanlaisia pahoitteluja ei esitetty, ei tarjottu jalkiruokaa tms. pahan mielen poistamiseksi, ja lasku oli luonnollisesti juuri se mita annoksien hinta listassa oli. T vain halusi paikasta pois, enka siis alkanut kyselemaan sen enempaa. Arvatkaapa jatettiinko tippia... Lopputuloksena en edes huumorilla voi suositella Puerto Ricon Ulvova Myllari-ravintolaa kenellekaan.

Nyt sille on jo naureskeltu, ja todettu etta toivottavasti kaikki huonot kokemukset osuivat samalle paivalle, ja loppuloma on taydellinen :)

Sukeltamaan paastiin tiistaina, ja sukellushommiin liittyen kaikki on mennyt loistavasti. Aloin suorittamaan Advanced-korttia, se kun on taalla jarjettoman paljon halvempi kuin Norjassa, ja halvemmaksi sen tekee viela se, etta saan sisallytettya koulutussukellukset naihin normaaleihin sukelluksiin mita taalla muutenkin oltaisi sukellettu.

Toivotaan etta loppuloma kuluu rennosti saiden suosiessa ilman nahan palamista. Epsanjan kirjeenvaihtajanne paattaa talla eraa tahan. Adios.