Varusteiksi poimimiseen riittävät saappaat, ämpäri ja harava. Harava siksi että saa meriheinät siirreltyä sivuun ilman että pitää "turhaan" kastella käsiään. Riemu oli suunnaton kun "takapihalta" löytyi kuin löytyikin simpukoita. Noin tunnin verran rannassa kuljeskeltuani olin saanut saaliiksi parisen kiloa noita sinisiä herkkuja, ja siirryin sisätiloihin niitä pesemään. Simpukoiden pesu suoritetaan kylmällä vedellä, ja tunnin verran hankailtuani olivat näpit lievästi sanottuna kohmeessa.. Innostukseni alkoi hieman laantua.
Simpukanpoimimisvarusteet |
Olin jo torstaina käynyt ostamassa tarvikkeita keittoa varten ja mainostanut miehelle perjantain illallismenua. Simpukoiden siivouksen jälkeen minulla oli parisen kiloa simpukoita jotka laitoin netistä löytämieni ohjeiden mukaan jääpalapedille jääkaappiin odottamaan iltaa.
Saalista |
Oli kuitenkin aika lisätä simpukat keittoon, eli ne oli noudettava jääkaapista. Simpukoita jäiden päältä kauhoessani totesin alimpien olevan jäässä. Ja simpukoitahan ei siis saa pakastaa vaan niiden on tässä vaiheessa oltava vielä elossa.. (Jälleen lievää innostuksen laantumista havaittavissa.) Valtaosa simpukoista päätyi kuitenkin kattilaan ja tästä keitetystä osasta ehkä noin puolet avautui keittämisen aikana. Avautumattomat tietysti nakkasin pois, heitin loput ainesosat kattilaan ja karjaisin miehen syömään.
Ruoka näytti lautasella taivaalliselta, vaikkakin tuoksui reiluhkosti sahramilta. Kaverina lämmintä patonkia, aiolia ja viiniä, herkkua! Ensimmäinen simpukka sanoi suussa krunts. Kasvoilla paistavaa epäuskoa. Toinen yritys, sama lopputulos. Mies luovutti, minä kokeilin vielä kolmannen. Krunts. Hiekkaa.
Ruma sana.
Illalliseksi patonkia, aiolia ja viiniä.
(Mies lämmitti itselleen puolentoista tunnin päästä riisipuuroa.)
No kaikkeahan täytyy kokeilla.
ReplyDeleteVoi ei! Simpukat kaupasta seuraavalla kerralla?
ReplyDeleteSimpukat todellakin kaupasta seuraavalla kerralla, tästä ei ole epäilyksen häivääkään :)
Delete