Uudelleenlämmitetty

Edellisestä blogitekstistä näyttäisi olevan yli kolme vuotta aikaa. Saattaisi olla aika kokeilla saako tätä kirjoitusintoa lämmitettyä uudelleen, ja löytyykö enää mitään sanottavaa vai onko sanainen arkku tyhjentynyt.

Kolmessa vuodessa elämä on keikahtanut kallelleen useampaankin kertaa, mainittakoon mm. uusi työ joka ei edellytä säännöllistä matkustamista, sekä T:n selkään iskeytynyt krooninen tulehdus joka on estänyt pidemmät moottiripyöräreissut. Viime vuonna tuli myös ostettua T:n vanhemmilta talo ja tila. Talo on sama jossa asuimme jo ennen ostoa vuokralla, eikä eläimiä tilalla (onneksi) ole.

Talo on rakennettu vuonna 1948 ja siinä on tehty alakerran peruskorjaus ja laajennus vuonna 2000. Yläkertaan ei ole koskettu vuosikymmeniin, ja ensimmäinen projekti onkin uusia yläkertaan menevät erittäin jyrkät rappuset. Projekti etenee hitaahkosti johtuen T:n huonosta selästä ja mun uudesta työstä, työmatkaa kertyy päivässä noin 80 kilometriä ja yleensä iltaisin on paukut aika vähissä. Tällä hetkellä tilanen on se, että vanhat portaat on poistettu ja me kuljetaan tikkaita pitkin yläkerran makuuhuoneeseen.. Eiköhän ne uudetkin raput löydä pian omalle paikalleen.

Kiipeilytelineet. Näitä on mielenkiintoista kivuta alas aamun unenpöpperössä..

Remontin lisäksi ei muuta oikein ole ehditty tekemäänkään, tuntuu että kesät vilahtavat ohi hetkessä. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä lyhyemmät kesät ja pidemmät talvet. Aurinko on laskenut näillä leveysasteilla jo pari viikkoa ja päivä on lyhentynyt jo lähes 6 tuntia. Kaamosta kohti.