Idoli

Täällä valittiin tänään paikallinen Idoli, Voittaja oli Jenny jonka laulua voi kuunnella allaolevasta linkistä. Tää oli muuten T:n suosikki.

http://www.youtube.com/watch?v=I4mihX-TzF8

Oma suosikkini, juuri 16 täyttänyt Isak tippui semifinaalissa. Minusta tällä jampalla olis ollut ihan kyllä ääntäkin. Nuori kun mikä, ja hirmuisen söpö pikkupoika :) Linkki Isakin lauluun alla.

http://www.youtube.com/watch?v=tiU-xmcrr_Q

Joulupukkia odotellessa

Vielä hieman töitä ennen joulua ja suomenmatkaa. En malta odottaa että pääsen saunaan! Edellisestä saunareissusta on jo luvattoman pitkä aika, on jo aikakin päästä oikeaan suomalaiseen saunaan :)

Meille on tälle viikonlopulle tulossa vieras Suomesta, ja koska tuo päätti lentää ilman ruumaan meneviä matkatavaroita niin tuliaistoiveet jäivät pienehköiksi. Fazerin sinistä ja salmiakkia lupasi tuoda kuitenkin.. Pääasiahan tietysti on saada itse vieras tänne, mutta ei nuo pienet makupalatkaan haittaa.

Vieraan tuloa odotellessa piti tietenkin siivota, ja havaitsin siivotessa aika mielenkiintoisen ilmiön. Meidän uusi olkkarin matto päästää aika reilusti väriä. Se on punainen, ja T:n villasukista se huomattiin jo aiemmin. T:n tietokone kun on siten, että sen äärellä istuessaan koivet on juurikin sillä uudella matolla. Ja ne vaaleat villasukat olivat parin päivän jälkeen pohjista punaiset. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tänään pesin lattiat niin huomasin jo keittiön lattian pesun jälkeen että luuttu on vaihtanut väriään punaiseksi.. Sitä siis irtoaa niin paljon, että se kulkeutuu sukanpohjissa ympäri kämppää. Kiva. Onneksi täällä on ruskea muovimatto niin siinä se väri ei näy. Kurja vain, kun ajateltiin tietysti käyttää mattoa vielä senkin jälkeen kun ollaan kotiuduttu takaisin Tromssaan. Ei taida sinne vaalealle koivuparketille oikein passata tuommoinen :(

Tästä siivoamisesta ja järjestelemisestä tulikin mieleni aika hauska tapahtuma viime viikolta. Pohjatietoa sen verran, että kun T vaihtaa keittiön roskapussin, se ei yleensä jaksa viedä sitä heti roskakonttiin asti, vaan nakkaa sen ulko-oven toiselle puolelle ettei se ala haista sisällä. Ja jos minä huomaan että siinä on pussukka T:n jäljiltä niin en välttämättä sitä siitä aina pois korjaa, vähän periaatteella "hoitakoon itse loppuun asti".

Viime viikolla siis yhtenä päivänä kotiin tullessa huomasin meidän oven pielessä muovikassin. En siihen sen kummempaa huomiota kiinnittänyt, ajattelin vain että eiköhän se siitä tiensä löydä perille asti ennemmin tai myöhemmin. Sunnuntaina sitten vihdoin kysyin T:ltä (hieman vihjailevasti) että oletkos nostanut roskapussin oven pieleen. No ei kuulemma ollut, luuli että se on joku pussi minun jäljiltäni. No eihän se auttanut kuin ruveta tutkimaan tarkemmin nyssäkkää. Sisältä löytyi pikku pussillinen kahvia, pussimuusipaketti, maissitölkki sekä paketti paistovalmiita sämpylöitä. No siinähän me molemmat sitten silmät pyöreinä päiviteltiin että kenenköhän kauppakassi siihen on jäänyt. Ei keksitty oikein ketään, kun ei nyt ole käynyt keksimyyjiäkään hetkeen. Päätin sitten lähteä kysymään yläkerran vuokranantajilta, josko heiltä olisi ostokset unohtuneet. Siellähän se sitten selvisi, lähistöllä auennut ruokakauppa oli muistanut lähiseudun asukkaita pikku maistiaisilla.. Onneksi ei ollut pahentuvia tuotteita, tosin meillä ei käytetä pussimuusia (yök) eikä suodatinkahvia :) Olisivat nyt hyvänen aika ennemmin vaikka lähettäneet postissa lahjakortin jota vastaan olisi saanut tuotteita noutaa. Jos joku vaikka on parin viikon lomalla niin tuskin uskaltaa alkaa syömään epämääräisiä oven pielessä seisseitä sapuskoita..

Lunta!

Täällä satoi tänään lunta, ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Ei mitenkään paljoa, mutta siten että maisema on muuttanut sävyään huomattavasti vaaleammaksi. Se on siis hyväksyttävä että talvi tulee tännekin. Mainitsin kyllä T:lle että pitänee muuttaa vielä etelämmäksi jotta tuosta valkeasta töhnästä pääsisi eroon..


Minä en ole talvi-ihminen. En ole koskaan pitänyt erikoisemmin hiihtämisestä, laskettelusta enkä edes luistelusta. Kaikkia on tullut kokeiltua, ja oheistoimintoineen ne menettelevät. Tarkoitan siis after-ski:tä, jääkiekon pelaamista tai hiihtorepussa odottelevia taukoeväitä :) Talvella on kylmää ja pimeää, ja ulos mennessään pitää pukeutua michelin-ukoksi. Sitten jos erehdyt liikahtamaan hieman rivakammin niin tulee heti hiki. Ja kun taas rauhotut niin tulee entistä kylmempi. Mielummin paistattelen päivää shortseissa ja t-paidassa, otan aurinkoa ja pulahdan välillä uimaan. Puhumattakaan siitä että kesällä voi ajaa moottoripyörällä.

Talvi kun tulee kuitenkin joka vuonna (niin pitkään kunnes voitan lotossa ja muutan talveksi lämpimään), joten siitä on parempi yrittää selviytyä. Hyväksi koettuja keinoja ovat kynttilät, punaviini, sohva, hyvä kirja sekä viltti. Ja jos oikein alkaa irrottelemaan voi yhtälöön lisätä vielä hieman suklaata.

Edit: Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Norjalaisille kansallispäivä on hyvinkin tärkeä, jolloin on tapana onnitella ihmisiä samaan tapaan kuin syntymäpäivänä. Siis sanoilla "Gratulere med dagen", joka on kutakuinkin "Onnea päiväsi johdosta". Kansallispäivää pidetään ilmeisesti henkilökohtaisempana kuin esimerkiksi joulua, jolloin toivotetaan "God Jul". Minäkin sain "onnittelut" eräältä norjalaiselta ystävältäni facebookissa :)

Kesä-Syksy-Kevät?

Huomasin tässä yksi päivä, että meidän pihalla oleva pikku puska on alkanut tyrkkäämään kukkaa. Se taitaa vissiin olla kevät? Viereisessä pensaan näköisessä rehussa taas on kesän jäljiltä joku omenan näköinen. Ei kai omenapensaita ole? Kun se ei minun silmääni näytä puulta sitten yhtään.. Onkos kellään viherpeukalolla käsitystä mikä puska on kyseessä?



Täällä on kyllä kieltämättä ollut aika lämmintä, kunnon pakkaspäiviä ei ole ollut vielä lainkaan. Yöpakkasia toki, mutta päivällä lämpiää kuitenkin plussan puolelle. Lumesta ei ole tietoakaan, kaikki mikä tulee alas on ollut toistaiseksi hyvinkin märkää. Ei sillä että sitä lunta niin kaipaisikaan, ainakaan vielä kun päivällä on vielä valoisaa. Vähän jännittää se kun lopulta ne pakkaskaudet tulee. Meille tullessa pitää nimittäin nousta jyrkähköä mäkeä, ja mikäli tuo mäki vetää jäiseksi niin taitaa jäädä auto mäen alle. Viime talvena ainakin huomasin ettei sillä ole mitään asiaa jäisen mäen päälle. Tietysti voi koittaa peruuttamalla, jos onnistuisi paremmin, mutta saapa nähdä :)

Muutama viikko sitten T teki viikonloppureissun "kotopuoleen", ja jäin ihan itsekseni tänne viettämään viikonloppua. Kuinkas ollakkaan niin tuli myös herkuteltua vähän normaalia enemmän. T ei juurikaan välitä sushista, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Täällä myydään kaupassa valmis-sushia, valita voi erikokoisista valmiista paketeista. Näissä on mukana kaikki, inkivääriä ja wasabia myöten. Niin ja tietysti soijaa sekä syömäpuikot. Täytyy myöntää että oli pitkästä aikaa sangen herkullista.


Ehdittiin viime viikonloppuna vierailemaan läheisessä kaupungissa, jossa paikallinen mopokerho järjesti pikkujoulut. Tai täällä se oli nimetty sapuskan mukaisesti pinnekjøtt-festiksi. Tuo pinnekjøtt eli tikkuliha (nimi tulee käsittääkseni valmistustavasta) on lammasta, ja näin ensimmäistä kertaa maistaneena täytyy myöntää että se oli aivan äärettömän hyvää! T kyllä sanoi ettei se ollut parasta mahdollista, eli jään odottamaan jospa seuraavalla kerralla pääsisi maistamaan "kunnollista" versiota. Tuolta linkin takaa pääsee katsomaan oikein valmistusohjeen kera mitä sapuska oikesti on. Suomessa olen monesti törmännyt käsitykseen että lampaanliha maistuu villasukalle. Itse en ole tietääkseni koskaan villasukkaa maistanut, enkä Norjassa ole koskaan maistanut huonoa lampaanlihaa. Olen jopa kerran uskaltautunut kokeilemaan itse ja hyvää tuli :) Kuvassa lambi ennen lämmittelyä.


Laitetaanpas tähän lopuksi vielä pari tunnelmakuvaa pikkujouluista. Kuten näkyy, niin kyllä mopoverstaaseenkin voi saada joulutunnelmaa :) Mukavaa joulunodotusta!

Kotimatkalla

Mun työpaikkani, kuten varmaan olen maininnut, on viereisessä kaupungissa. Matkaa on noin kolmekymmentä kilometriä yhteen suuntaan, ja siitä valtaosan pääsee ajamaan "isolla tiellä". Täällä meidän päässä saa aamuisin varata hieman aikaa paikallisen tietyön takia, ja toisessa päässä saattaa olla ihan normaalista työmatkaliikenteestä aiheutuva ruuhkaa. Enimmillään matkaan kuluu puolisen tuntia, ilman ruuhkia reilut parikymmentä (ehkä 25) minuuttia.

Mun kimppakyytini toinen osapuoli on ajoittain aika kiivaassa mielentilassa noiden ruuhkien takia, kyllähän te tiedätte miten joskus ottaa päähän edessä hidastelevat törpöt.. Itse olen yrittänyt parhaani mukaan opetella norjalaista leppoista "hällä väliä"-asennetta myös noissa liikenteeseen liittyvissä stressitilanteissa. Tänään kuitenkin meinasi alkaa pipo kiristämään pitkästä aikaa. Kotimatka töistä kesti nimittäin tunnin. Olivat päättäneet täällä Grimstadin päässä sulkea tietyön takia toisen kaistan kokonaan, joten jono alkoi käytännössä jo sieltä parinkymmenen kilometrin päästä.

Jopa T oli hieman alkanut huolestua kun ei akkaa näkynyt kotona normaaliin aikaan, ei sentään vielä ehtinyt soittaa perään.

Taidan muuten olla tulossa vanhaksi. Eilen kävin pitkästä aikaa sellaisella kunnon reippaalla kävelylenkillä, matkaa kertyi kuutisen kilometriä, koko matka asfaltilla ja vähän oli jopa mäkiä matkan varrella. Tänään on sitten ollut perse ja reidet yllättävän kipeät. Kävelystä! (No joo myönnetään, lieviä jumpanoloisia nytkähtelyjä lenkin jälkeen kotona) Mutta hei silti. Jos ei meinaa saada persettä penkistä ylös ilman tuskanirvistystä niin kyllä joku on vikana. Ilmeisesti mun sohvatreenini ei olekaan vahvistanut vartalon tukilihaksistoa? Sangen kummallista. Taidanpa syventyä hetkeksi miettimään kyseistä probleemaa kera jäätelön :)

Peltipoliisista päivää

T lensi torstaina Tromssaan, ja jätti meikäläisen tänne ihan keskenään viettämään viikonloppua. Ihan mukava olla välillä yksikseen, kun voi tehdä ihan mitä lystää ja sillä aikataululla kun sattuu huvittamaan. T tosin väittää että mä teen muutenkin ihan niinkun itse haluan.. :)

Eilen halusin lähteä käymään Kristiansandissa, joka on se vähän isompi kylä tuossa nurkan takana. Matkaa on 50 kilometriä, ja koko matka on moottoritietä joten sen hurauttaa puolessa tunnissa. Aiemmin en ollut siellä käynyt, joten ajattelin että nyt on hyvä sauma lähteä tutustumaan paikan putiikkeihin löysällä aikataululla. Tunnetusti Norjassa on paljon maantietunneleita, niin myös tuolla välillä, arviolta ehkä kymmenkunta. Viimeiseen tunneliin, joka oli käytännössä jo kaupunkialueella olivat sitten lykänneet peltipoliisin, ja sehän tietysti otti meikäläisestä valokuvan. Nopeurajoitus paikassa oli 60 km/h, eikä meikäläisellä ole pienintäkään hajua että mikä oli oma vauhti. Mä kun olen tottunut seuraavaan nopeuttani gepsin näytöltä, mutta eihän se tunnelissa päivity. Siinä vaiheessa kun hoksasin että olisi pitänyt katsoa auton mittarista se nopeus niin oli tietysti myöhäistä. Nyt sitten vaan odotellaan postia poliisilta.

Tuo valokuva otti päähän sen verran paljon, että kaikki shoppailuhalut katosivat sen siliän tien. Kyllä mä pari tuntia kiertelin ja katselin, mutta ei sieltä oikeastaan mitään tarttunut mukaan. Ei vaan huvittanut kun koko ajan ajatuksissa pyöri tulevan sakon suuruus. Kun se voi olla joko todella paljon, tai sitten vaan muutaman sata kruunua. Ei sitten yhtään tiedä.

Mä aloitin tekemään sitä neulettakin, josta aiemmin kirjotin. Saa nähdä miten tässä käy, luulisin että toistaiseksi olen osannut tehdä oikein. Täällä kun ei ole oikein ketään keneltä kysyä, kun ne ohjeet on tosiaan norjaksi :)

Meidän vuokranantaja, joka siis asuu tuossa yläkerrassa, on kanta-astuja. Tai sitten rouvansa on, en ole ihan varma. Jokatapauksessa jompikumpi niistä tömistelee siihen malliin että kattokruunu helisisi jos sellainen olisi. Mä jopa yksi yö heräsin siihen kun se meni vessaan. Minusta se on jo ehkä hieman liikaa.. Oli muuten tuo yläkerran setä silloin vuokrausvaiheessa kehunut T:lle että on oikein ylimääräiset äänieristeet ettei mitään kuulu tänne alas. Tai heille sinne ylös. Ei ole tainnut kaveri olla täällä alakerran asunnossa sillon kun joku on ollut tuolla ylhäällä.. Täällä on tuo äänieristys muutenkin aika lapsenkengissä, ja välillä tuntuu että koko rakentaminen on. Mikä on sinänsä aika kummallista, kun kyseessä on kuitenkin pohjoismaa. Mutta siitä ehkä joskus enemmän. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että sinä päivänä kun voitetaan lotossa, tulee meidän Tromssan taloon täysremontti. Sisältäen mm. saunan rakennuksen kellariin. Ja sen remontin työnjohtaja on suomalainen :)

Nyt kun tässä kotosalla on tullut oltua, on tv ollut auki koko ajan. Että on vähän elämää, ja ettei nuo yläkerran töminät kiinnitä niin kovasti huomiota.. Urheiluhullun kansakunnan valtakunnan kanavilta tulee luonnollisesti hiihdon maailmancupin avauskisoja ruotsista. Se vaan vähän ihmettää kun suorien lähetysten väliin on laitettu uusintoja hiihdon mm-kisoista Oslosta keväältä 2011? Oikeasti? Ketä kiinnostaa puoli vuotta vanhat hiihtokilpailut? Vastaus ilmeisesti on että norjalaisia. Ihme porukkaa.

Täällä pyörii muutama aika hyvä mainos. Yksi ehdottomista suosikeista on Jarlsberg-juuston, jossa nainen ostaa aina vain jotain muuta juustoa kuin tuota Jarlsbergia: "Sama asia, juusto on juustoa", ja miehellä on vastaus valmiina.. Linkit mainoksiin tässä ja tässä ja tässä :) Ja kyllä se blondikin lopulta oppii.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, tuli sen verran nälkä noista mainoksien katseluista notta taidan tehdä itselleni jotain sapuskaa. (Ja näin yksin ollessa, juurikin jotain sellaista mitä itsellä huvittaa syödä just nyt.)

Vielä oikein hyvää Isänpäivää kaikille isukeille!

Nörttilandian sumuiset vuoret

Täällä on tänään ollut aivan käsittämätön sumu. Monestikin täällä on aamusta hieman usvaa, mutta tänään töihin ajaessa huomasi että oli hieman normaalia enemmän. Päivä oli aika viileä, eikä sumu hävinnyt päivän aikana minnekään joten sai ajella kotiinkin hernerokassa.

Nyt se on tainnut käydä viimeistään selväksi, että tuo meillä asuva mies on nörtti. Useimmat (normaalit?) ihmiset jotka ostavat tietokonetta, käsittääkseni kävelevät tietokonekauppaan ja latelevat tiskiin ominaisuudet joita koneeltaan tahtovat. Ja sitten ne kävelee seuraavaan putiikkin ja kysyy sieltäkin tarjouksen. Ja jos oikein näkevät vaivaa niin surffaavat vielä netistäkin jokusen paikan. Tämä meikäläisen kaksilahkeinen puolestaan surffaili noin pari viikkoa netissä, tilasi yhden osan sieltä ja toisen täältä. Tietysti Sulo Viléninä sieltä mistä halvimmalla sai. Tänään kotimatkalla hain viimeiset paketit ja nyt se istuu onnesta soikeana pöydän ääressä ja survoo mustaan laatikkoon kaiken maailman prosessoreita ja muita hilavitkuttimia. Toivotaan vaan että se on näppärä nörtti, ettei ala kuulua rumia sanoja siinä vaiheessa kun painaa ensimmäistä kertaa starttinappulaa. Minä kun en kykene moisissa asioissa auttamaan, itselläkin on ollut pikkubroidin auttava puhelin joka kerta kun kone on tökkinyt. Ei onneksi kovin montaa kertaa :) Hyvä puoli tässä on se, että jos siitä laatikosta alkaa nousta savu kun siihen kytkee sähköt niin meillä on eteisessä jauhesammutin. Ei siis pala koko mökki.

Lauantaisesta leffakeikasta vielä sen verran, että täällä tuo 3D-leffojen katsominen vaatii pienen investoinnin leffalippujen lisäksi. Suomessa, ainakin pari vuotta sitten, 3D-lasit olivat salin etuosassa josta jokainen noukki omansa ennen elokuvan alkua, ja palautti ne samaan koriin elokuvan loputtua. Täällä lasit pitää ostaa omaksi. Ei niiden hinta ole mikään päätä huimaava, noin 2,5 euroa, mutta silti. Tuon Tintti-elokuva nimittäin oli 3D. Enkä minä tietenkään sitä huomannut siinä vaiheessa kun katsottavaa elokuvaa netistä valkkasin. Enkä siinä vaiheessa kun niitä lippuja varasin. Enkä siinä vaiheessa kun sain lippuvarausvahvistuksen. Siinä vaiheessa alkoi joku kello päässä raksuttaa kun lippuja leffateatterissa lunastaessani huomasin että puolella porukasta oli rillit kourassa. No elokuvateatterin setä vahvisti luuloni, ja nehän piti sitten ostaa. Taas. Kun ne vanhat oli kotona. Että ihan vaan teille tiedoksi, että kun tulette kylään niin voidaan mennä leffaan katsomaan ihan 3D:tä. Meillä on nyt neljät lasit. Mikäli itseäni yhtään tunnen niin jonkun ajan päästä niitä on kuudet.. tai kahdeksat..tai.. Sit mä taidan mennä leffateatterin ovelle myymään niitä kahdella egellä :)

Laiska sunnuntai

Heräsin tänään ensimmäistä kertaa noin kahdeksalta, mutta päätin jatkaa vielä unia. Ihan vaan sunnuntain kunniaksi. Kymmenen kieppeillä nousin ylös, ja T jäi vielä koisimaan. Tein itselleni aamiaista, minkä jälkeen siirryin sohvalle seuraamaan typeriä jenkkisarjoja sukkakutimeni kanssa.

Tälle syksylle olen saanut aikaiseksi neljät villasukat, ja viidennet on teon alla. Olen jo alkanut hieman kyllästyä noihin sukkatekeleisiin, ja pari viikkoa sitten kävinkin paikallisessa käsityöliikkeessä etsimässä hieman inspiraatiota. Löysin kohtalaisen yksinkertaisen näköisen villatakin ohjeen, ja tilasin siihen myös langat. Vielä eivät ole langat saapuneet(?), tai ainakaan liikkeestä ei ole minulle soitettu että ne saisi noutaa. Ja lupasivat soittaa kun näin voi tehdä. Jännittää jo hieman etukäteen miten onnistuu noiden kutomisohjeiden lukeminen norjaksi.. :) Valkkasin kuitenkin tuollaisen ohjeen, jossa selviää pelkillä oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Mitkään palmikkoneuleet kun ei näillä taidoilla todellakaan (vielä) onnistu..

Eilen käytiin peräti toisen kerran täälläoloaikana Ikeassa. Kuten normaalia niin siitä tuli melkein koko päivän reissu, kun piti vielä lisäksi poiketa muihinkin paikalliseen kauppakeskittymän, eli Sørlandsparkenin, liikkeisiin. Hirveästi ei tullut osteltua, mutta kieltämättä ihastuin isompaan laavuun. Nykyinen laavu joka meillä on reissuissa mukana, on 4-6 hengelle, ja se käy vähän pieneksi kun sinne levittää kahden hengen parin viikon reissukamat.. Tuo linkitetty versio oli tarjouksessa ja pystytettynä liikkeessä, joten sinne pääsi sisälle fiilistelemään ja tsekkaamaan koon. T kyllä väitti että nykyinen passaa meille varsin mainiosti, mutta ainahan sitä saa haaveilla uudemmasta, suuremmasta ja hienommasta. Oli kyse sitten asunnosta, autosta, moposta tai ihan mistä vaan. Vaikka siitä laavusta.

Illalla poikettiin vielä katsomassa uusi elokuva. Filmi oli tekstitetty, ja lontoon kielisillä äänillä. Mä en ihan vielä uskalla lähteä katsomaan pelkästään norskileffoja, kun en ole satavarma ymmärränkö kaiken. Mutta nuo tekstitetyt on ihan jees. Kyseisessä leffassa ihmetytti ainoastaan se, että Miloun nimi oli käännetty Terryksi. Kaikki muut nimet oli kuitenkin niinkuin alkuperäisessä sarjakuvassa.. ? Nää on näitä paikallisia kummallisuuksia :)

Nyt me lähdetään vaihtamaan kulkupeliin talvirenkaat. Vielä täällä ei ole talvikelit, mutta ajateltiin vaihtaa varuiksi nyt jo. Jos joku aamu onkin pikku pakkanen ja tiet jäässä. Tällä kertaa mä ajattelin olla enemmän työnjohtajana, kun kaksi edellistä kertaa olen saanut tuon homman tehdä ihan keskenäni.

Mukavan laiskaa sunnuntaita teillekin!

Stavanger

Niinkuin jo mainitsin edellisessä postauksessa, teimme jokin aika sitten pikaisen reissun Stavangeriin. Vihdoin sain aikaiseksi jakaa reissun kuvasaldoa myös teille.

Isolta tieltä kun poikkeaa, on teiden varret kiviaitoja piukassa. Ne on aika idyllisiä, ei Suomessa vaan tuolla lailla. Kauempana edessä ajelee pienenä pisteenä mopolla T.


Tästä kuvasta näkee miten ne kiviaidat on tehty. Eli luonnostaan kaikki pellot on täynnä "pikku"kiveä. Kun pellot on raivattu viljelysmaaksi, on kertyneet kivet kasattu peltojen laidoille ja teiden varsille aidoiksi. Etualalla siis siivottu pelto, taaempana näkyy kivet vielä paikoillaan lampaiden laidunmaalla. On siinä ollut hommaa, varsinkin kun muistaa sen ettei siihen aikaan ole ollut traktoreita kun tuo on tehty..


Kaverin talon lähellä oli myös kohtalaisen suuri järvi. Täällä noita pikkuisia (ja vähän isompiakin) järviä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Ja sitten Suomea sanotaan tuhansien järvien maaksi. En mene vannomaan, mutta alkaa tuntumaan siltä että niitä on täällä vielä enemmän.


Sisältä kaverin luota löytyi taas tämä körmy. Itse herra oskari. Siskon huushollissa näitä oli joskus enemmänkin.


Kaupungissa ei ehditty kovinkaan pitkää kiertoajelua tehdä, mutta tietysti satama piti käydä kurkkaamassa. Hirveän tyypillinen norskisatama, vanhoja värikkäitä taloja vieri vieressä. Tuonne uudestaan siten että ehtii käydä vähän katselemassa kauppojakin ja istahtaa jonnekin kahville.


Hieman kauempana keskustasta löytyi liitovarjosurffailijoita. Tämä tuntuu olevan sangen suosittu harrastus täällä, tuulta kun löytyy kohtalaisen usein. Näitä on nähty myös Tromssassa, eli ei kelillä niin väliä. Kuvanottopäivänä oli ehkä 10 astetta lämmintä, meriveden lämpötilasta en osaa sanoa.


Pala historiaa: Stavangerissa on käyty suuri taistelu vuonna 872, joka johtui Harald ensimmäisen julistautumisesta koko Norjan kuninkaaksi. Kjøtve Rikas kannattajineen ei ollut ihan täsmälleen samaa mieltä, ja tappeluhan siitä tuli. Taistelu päättyi Haraldin voittojen joukkoon, ja Harald luetaan siis ensimmäiseksi Norjan kuninkaaksi. Kjøtven (eloonjääneet) kannattajat eivät tätä sulattaneet ja laivasivat itsensä Islantiin. Taistelun muistoksi on Stavangeriin pystytetty Fritz Røedin suunnittelema muistomerkki. Komea on.


Lopuksi vielä taistelusta kirjoitettu runo:

Heyrði þú í Hafrsfirði,
hvé hizug barðisk
konungr enn kynstóri
við Kjötva enn auðlagða;
knerrir kómu austan,
kapps of lystir,
með gínöndum höfðum
ok gröfnum tinglum.

Kuulitteko Hafrsfjordista
kuinka kovasti he taistelivat
ylhäinen kuningas
vastaan Kjötve Rikas;
laivat seilasivat idästä
himoiten taistelua,
ammottavine päineen
ja veistetyine keulineen.

Suomennos ihan vaan itse yritetty värkätä.. Oikeellisuudesta siis ei takeita :) Vaan eikös kuullosta tuo vanha norja ihan joltain kieleltä Taru Sormusten Herrasta?

Ja vielä toim. huom. Tuo kohta missä puhutaan laivojen saapumisesta idästä, niin on muuten ihan tasan mahdollista. Katsokaa vaikka Google mapsista missä sijaitsee Hafrsfjord.

Syysloman jälkeen

Johan näkyy olleen hieman taukoa kirjoittamisessa, mutta on tässä ehtinyt jo tapahtuakin kaiken näköistä.

T:llä oli viime viikolla syysloma, ja heti alkuviikosta päätettiin tehdä ulkomaanmatka. Ruåtsiin. Täältä pääsee parin tunnin ajomatkan päästä laivalla rajan toiselle puolelle, ja lähdettiin siis tällaiselle autolauttamatkalle. Laiva oli suurehko, ei tietenkään mitään Silja Line-kokoluokkaa, mutta aika iso kuitenkin. Ja muistutti kovasti suomalaisten tuntemaa ruotsinlaiva-meininkiä. Paitsi että ilman sitä kännäystä. Taxfreestä shoppailtiin halpaa viinaa ja tupakkia, ja tietysti karkkia kunhan ensin oli syöpötelty seisovasta pöydästä navat pullolleen. Se loppuaikakin kun odoteltiin satamaan saapumista oli ihan yhtä tylsä kun paluumatka Tukholmasta Turkuun, tosin ilman krapulaa.. Ruotsin puolella on ihan rajan tuntumassa aivan järjettömän suuri kauppakeskus, josta norskit käy ostamassa ihan kaikkea sapuskasta ja vaatteista kodinkoneisiin. Itse löysin sieni- ja kasviskuivaimen, vihdoinkin! Täällä norjassa niitä ei jostain kumman syystä myydä kun nettikaupassa, ja hinta on melkein nelinkertainen verrattuna maksamaani.

Seuraavana päivänä piti sitten tietysti sännätä metsään poimimaan taas lisää suppilovahveroita, jotta kuivainta pääsi testaamaan. Hyvin toimi ;)

Viikonloppuna ajettiin Stavangeriin, jonne T jätti pyöränsä talviteloille. Meillä ei ole täällä Grimstadissa autotallia, joten mopolle piti hommata paikka muualta. T:n ystävällä on Stavangerissa vuokralla talo, jonka autotalliin mahtui soppelisti yksi ylimääräinen pyörä. Kaupunki on todella viihtyisän oloinen, harmi vain kun ei oikein ehditty kiertelemään ennenkun piti lähteä kotimatkalle. Pitää poiketa joskus paremmalla aikaa ja vähemmillä suunnitelmilla. Nyt kun piti samalla reissulla kiertää sukulaisetkin.
Kotimatka ajeltiin hieman pienempää tietä, joka oli sitten välillä todella pieni. Nopeusrajoitus tietysti vähintään 80 melkein koko matkan, ja tie niin kapea ettei kaksi kuorma-autoa varmasti olisi mahtunut ohittamaan toisiaan sekä mutkainen kuin mikä. Meikäläinen ratissa nautti erikoiskokeesta ihan kohtalaisesti :) Ensi kesänä sitten mopolla samoille reiteille.

Maanantaina alkoivat sitten työt uudessa työpaikassa. Paikka on pieni printtauksia ja postituksia muiden laskuun tekevä firma, joka on myynyt myös asiakaspalvelun ko. firmoille. Siellä meitsi sitten istuu ja vastailee puheluihin ja sähköposteihin. Ikinä en ole töissä istunut näin paljon mitä nyt, sillä käytännössä koko päivä istutaan paikallaan. Meikäläisen kertaalleen murtunut häntäluu alkaa jo ilmoittelemaan itsestään, eli nyt voin ihan kirjaimellisesti katsoa miten pitkään meikäläisen perse kestää kyseistä hommaa :)

Nyt rauhoitutaan viikonlopun viettoon, oikeastaan mitään suunnitelmia ei ole tehty. Paitsi että tänään otan kyllä illallisen kera lasillisen punkkua. Kippis!