Wednesday, December 22, 2010

Keppia tuhmille lapsille..

Johan alkaa loma olla pikku hiljaa loppupuolella, jaljella vain kaksi kokonaista paivaa. Edellisen paivityksen jalkeen jouduttiin muuttohommiin, piti vaihtaa jostain kumman syysta huonetta. Ja kun meita halpamatkalaisia saa pomputella mielin maarin, niin ollaanpa ehditty jo vaihtaa hotelliakin. Nykyinen hotelli on reilusti ensimmaista pienempi, ilman hissia ja me tietysti asutaan ylimmassa kerroksessa ylipainoisine laukkuinemme. Hieman puhallutti siina vaiheessa kun oltiin paasty huoneeseen, vaikka T herrasmiehena raahasi isomman pakaasin.

Sukellettu ollaan nyt useana paivana, ja AOWD kortti on nyt suoritettu. Googlatkaa jos ette tieda, en taida alkaa jaksaa tekemaan sen tarkempaa selvitysta. Mun sukellukset on talta haavaa ohitse, kun eilisella sukellusreissulla onnistuin pudottamaan happipullon suoraan jalkapoydan paalle. Ei se onneksi paina kun jotain 10-15 (?) kilon kieppeilla.. Tanaan sitten raahauduin laakariasemalle, illalla kun kinttu alkoi turvota ja sattui kavellessa. Ottivat rontgenit, mitaan ei onneksi ole poikki tai murtunut, mutta lepuuttaa pitaa. Eli nyt sitten kinkataan kepeilla, ja teippasivat sen verran ettei normipopot mahdu jalkaan. (Onneksi ollaan siella ylimmassa kerroksessa..) Tulehduskipulaakkeitakin lykkasivat kuurin. Perjantaina meinasivat ottaa teipit pois, laakkeiden pitaisi siihen mennessa kuulemma vaikuttaa ainakin turvotukseen.

Sen verran olen kuitenkin tympaantynyt etta vaikkei enaa tarvitsisikaan, niin aivan varmasti klenkkaan lentokentallekin. Ja vaadin istumapaikkaa jossa on reilusti jalkatilaa.. Kepit kun sain ihan ikiomaksi. Kelpaa rampautua myohemminkin.

Myonnettava on, etta kului sen paiva mukavasti altaalla loikoillessakin, kun baarin poju kantoi juotavaa. Palvelu pelasi kun huomasivat jalkavammaisen. Jotain hyvaa siis tassakin. :)

Kaikesta huolimatta, Oikein hyvaa joulua kaikille! ¡Feliz Navidad!

Tuesday, December 14, 2010

¡Hola Espanja!

Taalla sita nyt ollaan, Kanarialla lammittelemassa. Ilmat on toistaiseksi suosineet, vaikkei mitaan huippulampotiloja ole ollutkaan.

Reissu alkoi kehnonlaisesti kun lentokoneessa sattui takana istumaan lapsiperhe. Nuorempi niista huusi suoraa huutoa valehtelematta 2/3 lentomatkasta. Loppuajan se potki penkin selkanojaa niin ettei nukkumisesta tai mistaan muustakaan tullut mitaan koko lentomatkan aikana. Onneksi lento kesti "vain" reilut 8 tuntia Madridin valilaskuineen... Olen vakaasti sita mielta etta kaikki vaippaikaisten kanssa lentokoneeseen yrittavat pitaisi teloittaa jo lentokentalla. Tai sitten lapsiperheille ikiomat lennot, nauttikoot konserteista ihan keskenaan. Anteeksi vain jos tama jotakuta loukkaa, mutta tama on vakaa mielipiteeni eika se muutu. Piste.

Perilla oltiin aika myohaan, hotellihuone saatiin joskus puolenyon jalkeen. Siihen aikaan ei tietenkaan ole mikaan ravintola auki, mutta loytyi kuitenkin iltapalapaikaksi (lentokonesapuskat kun on tunnetusti aarettoman maukkaita..) McDonaldsin take away-luukku. Sunnuntai menikin ihan makoillessa ja kylapahaseen tutustuessa, kun juuri mikaan paikka ei ollut auki. Maanantaina oli tarkoitus lahtea sukeltamaan, mutta kun soitettiin putiikkiin sen auettua olikin jo myohaista silta paivalta. Ei muuta kun mopoa vuokraamaan..

Vuokraamon "paras" paikalla ollut pyora oli 660 kuutioinen Yamaha, mikalie enduromalli mika naytti ihan kevarilta. Otettiin se kuitenkin paivaksi ja lahdettiin tutkailemaan saarta. Voin kertoa ettei ko pyoraa vuokrata enaa koskaan, T ajoi ja koska pyora oli sille hieman pieni niin se istui aika takana, mika taas tarkoitti sita etta meikalainen joutui istumaan ihan penkin takareunassa. Juurikin siina missa ei ole pehmusteita kaytannossa lainkaan.. Illalla olikin sitten perapuoli niin hella ettei istumisesta edes pehmustetulla jakkaralla meinannut tulla mitaan.

Maanantai ei ollut meille ihan paras paiva muutenkaan, moporeissulla meilta varastettiin molemmilta ajohanskat kun jatettiin ne mopon paalle ja kaveltiin 50 metria poispain. Paikassa jossa ei ollut kuin alle 10 ihmista ja kolme autoa. Puoli minuttia mopo oli pois nakyvista kun oli auto meidan ja pyoran valissa, ja pyoralle palatessani nain jonkun juipin juoksevan poispain. Tyhmana tietysti ajattelin vain etta onpas kaverilla kiire. Katselin viela kun se kaasutteli autollaan kauheaa vauhtia pois. Sitten paasin pyoran viereen ja tajusin miksi silla oli niin kiire.. Huusin T:n paikalle ja lahdettiin ajamaan peraan, mutta eihan me sita tietenkaan loydetty. Ei auttanut muu kuin ostaa uudet hanskat, tietysti halvimmat mahdolliset. Seuraavat pari tuntia siina takamus hellana takapenkilla istuessani kirosin tyyppia mielessani. Tiedoksenne vaan etta jos kiroukseni tehoaa, tyypilta tippuu vehje, ja se heittaa henkensa parin kuukauden sisalla :)

Ikava kylla paivan huonot kokemukset eivat loppuneet siihen.. Lauantaina kun tanne paastiin, me saatiin sellainen opasvihkonen missa on paikan kartta ja tietoa laakarista, ravintoloista ja muusta tarpeellisesta. T:lle mainitsin kun huomasin etta taalla on suomalainen ravintola, luonnollisesti hieman sarkastiseen savyyn.. No eikos se meinannut maanantaina, etta nyt mennaan sinne suomi-ravinteliin syomaan. Sanoin kylla, ettei se ehka ole maailman paras ajatus, mutta myonnyin kuitenkin. Epailykset kasvoivat kun ovella mainostivat illan esiintyjan olevan Matti Nykanen. Ruokapuolelle ei kuitenkaan joutunut maksamaan sisaanpaasya, joten paatimme illallistaa siella. Tiedatte jo varmaan sanomattakin etta se oli virhe. T tilasi turvallisena vaihtoehtona pippuripihvin, ja mina Aura-kana pastan. Paikassa kun myytiin esim. iltalehtea, niin ajattelin etta tuottavat Suomesta Aurajuustoakin. No eihan se tietenkaan ollut aitoa auraa, vaan jotain erittain kitkeraa korviketta, todennakoisesti sita halvinta mahdollista. Nieleskelin annoksesta vajaan puolet. T:n medium pihvi oli raaka, ja kastike makeaa(!?), ja herra soi annoksesta ranskalaiset ja muutaman palan pihvista. Kieltaytyi palauttamasta annosta keittioon, kun on vakuuttunut siita etta uuteen annokseen syljetaan tai tehdaan jotain muuta vastaavaa. Tarjoilijan tullessa paikalle, huomasi tietysti ettei annoksiin oltu juuri koskettu, ja kysyi mika oli vikana. Mina luonnollisesti kerroin miksi ei ollut maistunut. Tarjoilijan kommentti (suora lainaus) oli: "Aha". Sen jalkeen se otti lautaset ja vei ne pois. Suomalaiseen palvelukulttuuriin kuuluen minkaanlaisia pahoitteluja ei esitetty, ei tarjottu jalkiruokaa tms. pahan mielen poistamiseksi, ja lasku oli luonnollisesti juuri se mita annoksien hinta listassa oli. T vain halusi paikasta pois, enka siis alkanut kyselemaan sen enempaa. Arvatkaapa jatettiinko tippia... Lopputuloksena en edes huumorilla voi suositella Puerto Ricon Ulvova Myllari-ravintolaa kenellekaan.

Nyt sille on jo naureskeltu, ja todettu etta toivottavasti kaikki huonot kokemukset osuivat samalle paivalle, ja loppuloma on taydellinen :)

Sukeltamaan paastiin tiistaina, ja sukellushommiin liittyen kaikki on mennyt loistavasti. Aloin suorittamaan Advanced-korttia, se kun on taalla jarjettoman paljon halvempi kuin Norjassa, ja halvemmaksi sen tekee viela se, etta saan sisallytettya koulutussukellukset naihin normaaleihin sukelluksiin mita taalla muutenkin oltaisi sukellettu.

Toivotaan etta loppuloma kuluu rennosti saiden suosiessa ilman nahan palamista. Epsanjan kirjeenvaihtajanne paattaa talla eraa tahan. Adios.