Saturday, December 22, 2012

Jou jou joulu

Pakkaaminen on aina yhtä ärsyttävää, kun en koskaan ole varma olenko muistanut kaiken.. Vaihtovaatteita tietysti, ja ainakin kahdet kengät. Hammasharja ja muut kauneudenhoitotuotteet, kamera ja laturi. Niin ja puhelimen laturi kanssa. Joululahjat ja tuliaiset ja mitä vielä... Aivot surraa ylikierroksilla. Tulosta lentoliput ja hotellivoucher, etsi varuiksi passi mukaan. Lukemista lentokoneeseen ja lottokuponki viime kesältä, siinä taisi olla peräti 10 € voitto.. Huoh. Tää niin tykkää reissata ja odottaa kovasti kavereiden ja sukulaisten tapaamista mutta tää pakkaaminen ei oo kivaa..

Täällä on lisäksi tullut tänään varmaan 30 senttiä lunta, ja huomiselle luvataan lisää. Toivottavasti ei vaikeuta lentoliikennettä ettei vietetä joulua jollain lentokentällä :)

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

Wednesday, December 19, 2012

Monenlaisia kortteja

Marraskuussa katselin kun kauppoihin alkoi tulla joulukortteja myyntiin, ja ajattelin ostavani niitä läjän myöhemmin. Olen joskus väsännyt niitä itse, mutta nyt tuntui ettei energia riitä. Seuraavan kerran muistin koko korttiasian kun ensimmäiset joulukortit tulivat postissa, ja silloin oli jo auttamattomasti myöhäistä lähettää kortteja ainakin Suomeen. Päätin siis jättää loputkin kortit lähettämättä. Jos joku nyt mielensä kovasti pahoittaa siitä että on jäämässä ilman korttia, voikin vaikka tulostaa itselleen seuraavan kuvan. Notta Hyvää Joulua!


Poliisikin oli minulta korttia vailla pari viikkoa sitten, kun pysäyttelivät autoja puhallusratsiaan. Samalla jakelivat kampanjatiedotteita alkoholittomasta joululiikenteestä. Aloin tietysti kaivamaan lompakkoani käsilaukusta, enkä yllättäen löytänytkään sitä. Ilmeeni oli varmaankin hyvinkin uskottava, kun aloin selittämään poliisisedälle lompakkoni jääneen kotiin. Parin kysymyksen jälkeen setä päästi minut varoituksella (sakko olisi ollut 750 kr = noin 100 €), ja vannotti minut ajamaan suoraan kotiin noutamaan lompakkoni. Tämän myös tein kiitellen koko matkan uskomatonta onneani..

Onni taisi olla matkassa myös toissaviikolla kun käväisin pikaisesti Tromssassa työhaastattelussa. Olin hakenut koulutustani läheltä liippaavaa paikkaa, ja yllätyksekseni kutsuivat samantien haastatteluun. Haastattelun aikana ilmeni, ettei tulisi olemaan mikään ongelma aloittaa töitä vasta ensi kesänä, siis sen jälkeen kun olemme palanneet pohjoiseen (ja pitäneet kesäloman). Tänään toinen haastattelijoista soitti ja ilmoitti heidän ottavan minut mielellään tiimiinsä. Tarkemmat tiedot saan sähköpostilla, ilmeisesti lähipäivinä. Voihan helpotuksen huokaus, työt pohjoisessa valmiina odottamassa! Enää ei harmita kuin se, että pitää vielä kevät tehdä näitä nykyisiä hommia.. ;)

Sunday, December 16, 2012

Jummi jammi

Täällä tuli eilen taas vaihteeksi ihan kunnolla lunta. Aamulla kun avasin ulko-oven, niin siellä odotti lumilapiota sellainen 30-40 sentin kerros uutta lunta. Keli oli hieman plussan puolella, joten kovin kevyttä hommaa lapioiminen ei ollut. Meillä on täällä (onneksi) niin vähän pihaa, että lumikolaa ei ole tullut ostettua kun lapiollakin sen tarvittavan saa siivottua.

Kontrollifriikki meikäläisessä on sitä mieltä että lumitöiden jälkeen pitää kulkuväylien ja kinosten raja olla siisti ja suora, ja sellainen nätin näköinen. Vähän kuin tuossa alla, tosin vielä hienosäätöä vailla.

Photo: Lumityöt tehty. Ainakin pariksi tunniksi... Peruivat firman pikkujoulutkin, kun oli tarkoitus ajaa toista tuntia kohti Keski-Norjaa. Så var julebord avlyst, ingen vil kjøre til Rysstad. Eller kanskje veiene er stengt...


Voitte siis varmaan kuvitella meikäläisen ilmeen kun saatuani lumityöt tehdyksi, tulee talon omistaja lumilingon kanssa linkoamaan meidän terassia. Se kun on heidän autotallinsa yläpuolella, ja omistajaa huolestutti lumikuorma autotallin "katolla". Lingon vierailun jälkeen meidän terre näyttää tältä:



Enää en jaksanut alkaa siistimään, varsinkin kun lämpeni reilusti plussan puolelle. Sulakoot, mokoma.

Liekö eilisillä lumitöillä ollut vaikutusta, mutta illalla niska oli niin jumissa että päätäni alkoi särkeä. Sillälailla vaivihkaa tuli hienoinen jomotus. Menin aikaisin nukkumaan (kun firman pikkujoulutkin peruttiin huonon sään vuoksi), ja ajattelin tilanteen olevan aamulla parempi. Mitä hullua, herätessä särky oli entistä voimakkaampi ja piti kaivaa lämpötyyny esiin. Ei auttanut sekään, vaan piti turvautua särkylääkkeeseen. Mä olen niin joululoman tarpeessa, onneksi on vain ensi viikko enää töitä ennen lomaa. Sunnuntaina lennetään Suomeen, ja tullaan takaisin ennen uutta vuotta. Töihin sitten jälleen ensi vuonna :)

Wednesday, December 12, 2012

Lapsi on terve kun se leikkii

Mulla on (taas) uusi lelu! Kävin siis tänään noutamassa uudenuutukaisen iPadini paikallisesta Gigantista, joka täällä tunnetaan nimellä Elkjøp. Tänään töiden jälkeen päätin ensin siivoavani, sillä tiesin että ilta kuluu tutustuessa uuteen vermeeseen. Ja niinhän siinä sitten kävikin että takamus on ollut kuin liimattuna sohvaan :)

Jos jollakulla on suositella hyviä appseja niin niitä otan mielelläni vastaan, itse kun ei varmasti niitä kaikkia parhaita ja hyödyllisimpiä löydä.

Nyt ilta jatkuu pikaisen suihkun jälkeen vällyjen välissä, ja taidanpa iltalukemikseni aloittaa ensimmäisen tabletilla luettavan kirjani. *tsih* (Mä tunnen itseni tällä hetkellä todella edistykselliseksi :))

Sunday, December 9, 2012

Valkeata joulua

Mitä pitempi aika edellisestä postauksesta pääsee vierähtämään, sitä vaikeampaa näyttää olevan uuden tekstin aloittaminen. Olen nytkin jo monena päivänä päättänyt kirjoittaa tänne muutaman sanan, mutta aina on homma jäänyt jotenkin "kesken". Asiaa ei yhtään helpota se että ottamani kuvat ovat nykyään lähes kokonaan puhelimessa, eikä iPhonen versio bloggerista ole mielestäni edes kohtalaisen hyvä.. Joten saatte jälleen pelkkää tekstiä, ellen sitten jälkikäteen innostu lisäilemään kuvia.

Viikko sitten me oltiin Oslossa, tietysti juuri silloin kun tänne tuli ensimmäiset pakkaset. Oslon joulukatua piti tietysti käydä katsomassa, mutta reilun kymmenen asteen pakkanen yhdistettynä pikku tuuleen lyhensi visiitin lähes pelkäksi läpikävelyksi. Mitään en ostanut, enkä pakkasesta johtuen ottanut edes kuvia.. Tosin tunsin itseni huonoksi suomalaiseksi kun kunnon toppauksesta huolimatta palelin ja paikalliset ostelivat joulukrääsää sukkahousuissa ja ilman pipoa. Illalla nautittiin ystävien kanssa jouluateria (ribbeä elikkä possun kylkeä), joka yllätyksekseni oli ihan hyvää. Sunnuntaina ajeltiin takaisin kotiin kuivassa pakkaskelissä, ja ehdittiin parahiksi kotiin ennen lumisadetta. Yön aikana lunta olikin tullut parikymmentä senttiä, ja maanantaiaamun työmatkaliikenne oli sen mukainen. Varovaiset norskit ajelivat valtatiellä alle puolta nopeusrajoituksesta vaikka tiet oli kyllä aurattu :)

Loppuviikko olikin sitten sellaista sopivaa pakkaskeliä, mutta taas yöllä on alkanut sataa lunta. Eilen radiossa sanottiin että tänne Sørlandetiin eli eteläiseen Norjaan olisi tulossa jopa puoli metriä. *Huoh* Etelän loma olisi nyt poikaa.

Marraskuun vaihtuminen joulukuuksi näkyi täällä mielestäni selvemmin kuin Suomessa: Yhtäkkiä on kaikilla jouluvaloja ja radiokanavat ovat muuttaneet musiikkinsa lähes totaalisesti. Päivän aikana kuuluu esimerkiksi Whamin Last Christmas sen tuhanteen kertaan, puhumattakaan muista joululauluista. Kaupat ovat luonnollisesti täynnä joulukrääsää, tosin osa koristeista on nyt jo alennusmyynnissä. Ehkä juurikin siksi että koristelut pitäisi ilmeisesti olla tehtynä joulukuun ensimmäinen päivä. Meikäläisen ainut joulukoriste, joulutähti, on edelleen varaston hyllyllä. Tarkoitus on kyllä repäistä se sieltä tänään ikkunaan.

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa suomen blogeissa kulovalkean tavoin levinnyttä avokadopastareseptiä. Pasta olikin hyvää, mutta suosittelisin noudattamaan ohjetta. Meillä ollaan valkosipulin ystäviä, ja laitoin pastaan aika reilusti valkosipulia. Ja sen kyllä maistoi.. Lisäksi en löytänyt täysin kypsiä avokadoja mutta tein pastan silti vaikka ohjeessa toisin neuvotaan. No, tuli se silti syötyä :)

Tilasin männäviikolla itselleni joululahjan, eli sen kauan haaveilemani iPadin. (Apple-innostus siis jatkuu bloggerin surkeasta appsista huolimatta) Noudettavissa sen pitäisi olla alkuviikosta, mutta jotenkin en oikein usko saavani sitä niin nopeasti sillä kaikilta täällä tuntuu olevan varastot tyhjinä ja odotusajat pitkät. Aika näyttää, ja sanotaanhan sitä että pessimisti ei pety.

Nyt tämä pessimisti alkaa kuitenkin tyhjentämään pesukonetta (miten voi kahden henkilön taloudessa tulla niin paljon pyykkiä mitä meillä tulee?), ja sen jälkeen etsii sen joulutähden ikkunaan.

Sunday, November 25, 2012

Kytevä raivo

Tällä viikolla olen ollut töissä joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta. Nautiskelin siis eilen illalla jo valmiiksi pitkistä yöunista ja rauhallisesta heräämisestä sunnuntaiaamuun ilman herätyskelloa. Valvoin tietenkin normaalia myöhempään elokuvaa katsellen.

Tänä aamuna herään siihen kun T:n puhelin pärähtää hälytykselle klo 9. Ensin en ymmärrä mikä meteli on vallannut kämpän, ennenkuin syy ulinaan uppoaa tajuntaani. Nousen ylös ja siirryn olohuoneeseen etsimään puhelinta, ja sammuttaessani sitä huomaan että puhelin on asetettu herätykselle. Sunnuntaiaamuna klo 9!! MITVIT? T luonnollisesti ei edes käännä kylkeä ja meikäläinen diagnosoi itsellään tarpeen käydä vessassa. Sen jälkeen olenkin täysin hereillä ja itseni tuntien tiedän että on aivan turha enää yrittää mennä takaisin nukkumaan. Olen hereillä ja that's it. Käyn ärähtämässä makuuhuoneessa T:lle joka unissaan mutisee jotain puhelimessaan olevista kummallisista hälytyksistä jotka ovat siellä "itsestään". Jep jep. Tutkin puhelimen herätysasetukset ja totean että siellä tosiaan on asetettuna herätys sekä lauantaille että sunnuntaille klo 9, eikä tietenkään tehdasasetuksena vaan ihan jonkun asettamana... Poistan herätyksen ja avaan telkkarin. Ei mitään katsottavaa. Ulkona ripsii vettä ja tuulee ihan kunnolla, kävelylle siis mahdollisesti myöhemmin mikäli keli paranee. Havaitsen orastavan päänsäryn joten hörppään kupillisen kahvia ja siirryn tietokoneen ääreen.

Facebook ja seuraamani blogit on äkkiä luettu läpi, samaten sähköposti tarkistettu. Tsekkaan missä tilassa muutama öljypuolelle lähettämäni hakemus on (edelleen "odottaa käsittelyä") ja siirryn tutkailemaan avoimia paikkoja. Ihmetyksekseni ja kummastuksekseni huomaan Statoililla avoimen paikan Pohjanmerelle (näitä ei ihan jatkuvalla syötöllä ole ollut)! Lähetän samantien hakemuksen kunhan ensin taistelen skannerin ja tietokoneen ohjelmien kanssa että saan liitettyä hakemukseeni tarvittavat todistukset skannattuina ja oikean kokoisina tiedostoina...


Ensi viikolla taidan ottaa taas sellaisen soittokierroksen ja kysellä hakemusteni perään. Harmittavasti monessa paikassa työpaikkailmoituksiin liitetty puhelinnumero ei oikeasti ole ihmisen joka hakemuksia käsittelee. Ainakaan sillä perusteella miten hyvin kysymyksiin osataan vastata. Se perinteinen "jos hakemuksesi on meitä kiinnostava, otamme yhteyttä" toistuu hieman turhan usein, eivätkä juurikaan osaa vastata mikä tekee hakemuksesta kiinnostavan... Olen yrittänyt kysellä mahdollisien lisäkurssien tarvetta, kysellä suomalaisen koulutukseni yhteensopivuutta heidän tarpeisiinsa, aiemman työkokemukseni hyödyllisyyttä, mutta ei. Jos hakemukseni on kiinnostava niin minuun otetaan yhteyttä... Ärrinpurri...

Saturday, November 24, 2012

Joulun ihme

Nyt näyttää toistaiseksi siltä että joululoma Suomessa toteutuu, SASin sähläilyistä huolimatta. Meidän paluulentomme päivä on muuttunut yhdellä myöhäisemmäksi, ja kotiinpaluu lykkääntyy kahdella päivällä. Yön vietämme Oslossa hotellissa, SASin laskuun :)
Nämä muutokset tulivat jo ennen noita konkurssikuvioita, mutta olin jo lähes varma että hotellivoucheria ei koskaan lupauksista huolimatta sähköpostiin tipahda. Vielä jos alkavat temppuilemaan niin voidaan sitten käydä Oslossa hotellissa juhlistamassa joulua..

Osloon on tarkoitus suunnata myös ensi viikonloppuna, kun saimme vihdoin sovittua kyläilyviikonlopun ystävien luokse. Tästä on puhuttu jo kauan, mutta jotenkin se on vain aina venynyt. Nyt kuitenkin menemme isännän kipsatusta jalasta huolimatta, päinvastoin vierailu on kuulemma entistä toivotumpi. Onhan se varmasti tylsää kotona konkkailla monta viikkoa joten vierailumme toivottavasti piristää. Samaan syssyyn vietämme pienehköt pikkujoulut, eli luvassa hyvää ruokaa ja juomaa hyvässä seurassa! Maltan tuskin odottaa!

Friday, November 16, 2012

Kompe

Viime kesänä pääsin jälleen maistamaan yhtä perinorjalaista ruokaa nimeltään kompe. (Tai raspeballe, klubb, komle, komla, potetball, ball, kløbb. Rakkaalla lapsella tosiaan on monta nimeä) Olin jo unohtanut koko homman, kunnes näin erään kaupan edustalla mainoksen vain 15 kruunun hintaisesta kompesta. Kompe on perunasta ja lihasta tehty pallo, joka mielestäni ei maistunut juuri miltään muulta kuin jauhoilta. Samanlaista suosikkia kuin pinnekjøttistä kompesta ei tullut.

Kompe tehdään siis raastetusta raa'asta perunasta, sekaan hieman keitettyä perunaa sekä jauhoja. Pallon sisälle laitetaan suolattua (lampaan?) lihaa jonka jälkeen pallo kypsennetään keittämällä. Ei todellakaan mikään suuri makunautinto vaikka paikalliset päästelivät syödessään ihastelevia voihkauksia. :)

Linkki reseptiin (norjaksi)

Thursday, November 15, 2012

Joululomalle ja SASsiin!

Tänä vuonna aloitin joulun suunnittelun hyvissä ajoin. T meni kesällä lupaamaan että koska asumme Norjassa, voimme hänen puolestaan viettää jokaisen joulun Suomessa. Varasin siis jo syyskuussa lentoliput Kristiansandista Tampereelle, ja halvimmat liput löytyivät SASilta. Tarkoituksena viettää melkein viikko Suomessa, tavata tietysti ystäviä ja viettää joulu perheeni kanssa. Olin kovasti tyytyväinen hyvään tuuriimme, sillä SASilla saa ottaa ilmaiseksi ruumaan laukun ja tarjoavat vielä kaupan päälle kahvia koneessa. Ei siis ekstramaksuja kuten halpayhtiöillä.

Tällä hetkellä jännittää kovasti, kuten varmasti olette kuulleet niin SAS on konkurssin partaalla. Mikäli koko firma menee nurin niin lennot tietysti perutaan. Rahatkin luulisi saavan takaisin. Tässä epätietoisessa vaiheessa ei kuitenkaan kannata alkaa varaamaan uusia lippuja toiselta lentoyhtioltä (mikäli jollain nyt edes joulun ajaksi  on vapaita paikkoja), sillä voihan se olla että Norjan valtio pelastaa SASin taas.

Voi kuitenkin olla niin että joudumme viettämään joulun täällä, Tromssaan ei varmasti ole yhtään sen paremmin vapaita lentoja konkurssin sattuessa kun Suomeenkaan. Yksi vaihtoehto on tietysti ajaa autolla Tukholmaan ja sieltä laivalla yli, mutta jotenkin ei kauheasti innostaisi 1800 kilometriä autossa joulunpyhinä... Huonoimman vaihtoehdon käydessä toteen taidan ostaa täältä rullakinkun ja pyytää äidiltä imelletyn perunalaatikon ohjeen :)

Saturday, November 10, 2012

Haista kukkanen

Nyt käsi pystyyn kaikki kenellä vielä kukkii kesäkukat. Mulla vielä kehäkukka sinnittelee muutamista yöpakkasista huolimatta ;)

Friday, November 9, 2012

Herätys!

Tänä aamuna heräsin puhelimeni ulvovaan herätykseen hieman yli neljän. Tokkuraisena lähdin raahautumaan kohti vessaa kun tajuan kuulevani vaimeaa tuuttausta. Hetken pälyiltyäni tajuan äänen kuuluvan käteeni jääneestä puhelimesta, ja kauhukseni huomaan soittavani kaverille! Neljältä aamulla! Puhelu äkkiä poikki, ja toivoin vain ettei toinen ehtinyt heräämään...

Kymmenen minuutin päästä ystäväni soittaa kauhistuneena takaisin; Mitä on tapahtunut? Hänellä oli puhelin ollut äänettömällä, mutta oli silti havahtunut ja huomannut minun soittaneen. Pelästyi tietysti kun tuollaiseen aikaan ystävä soittaa. Anteeksi J säikäyttämistä, yritän olla vastaisuudessa hieman tarkempi!

(Niinkuin vanha sanonta kuuluu: jos en minä nuku niin ei nuku kukaan muukaan :))

Wednesday, November 7, 2012

Diili

Meidän vuokraisännillämme on talon metsän puolella komposti johon he toivovat myös meidän ruoanjätteidemme päätyvän. Luonnollisesti olemme toimineet toiveen mukaisesti, ja yllättävän usein keittiössä olevaa kompostiastiaa pitääkin käydä tyhjentämässä. Tämä on aiheuttanut perheessämme ajoittain lievää kinastelua.

Itse en mielelläni kompostilla käy, useastakin syystä.. Ensimmäinen yökötys on pytyssä asuvat siirat. Ällöttävät kuoriaiset joita pinkaisee juoksuun kompostin sisemmän kannen kahvan alta kun kahvaan tarttuu. Toinen epämieluisuus on suoraan verrannollinen siihen miten täynnä komposti on. Komposti on kaksiosainen, eli toinen täysinäinen puoli muhii sillä välin kun toista täytetään. Mikäli komposti on tyhjähkö, laskeutuu sisempi kansi syvälle jätteiden päälle. Niin syvälle, että minä lyhyempänä joudun "makaamaan" kompostin reunojen päällä kanteen ylettyäkseni. Seurauksena tietysti se, että takki/paita on haisevissa jätteissä.
T:n haluttomuus kompostiastian tyhjentämiseen ei johdu lainkaan yhtä "tyttömäisistä" syistä, käsittääkseni syinä ovat lähinnä kompostin epämieluisa ominaistuoksu ja yksinkertaisesti laiskuus..

Tänään T kertoi jotain sellaista tullessaan jäteastiaa tyhjentämästä että minä kertakaikkiaan kieltäydyin vakaasti ja päättäväisesti enää ikinä koskaan milloinkaan tyhjentämästä kompostiastiaamme. T:n kolistellessa kompostilla oli kompostin alta nimittäin livahtanut karkuun kohtalaisen suuri rotta!

Siis ei TODELLAKAAN ole minun hommani. Ikinä.

Tuesday, November 6, 2012

Luontoilua

Tänään tuli vastaan enemmän metsäneläimiä kun yleensä monessa viikossa. Ensin aamulla vilisti kettu tien ylitse. Myöhemmin päivällä singahti kauris tien reunasta (onneksi) takaisin kohti metsää. Iltapäivällä näkyi vielä joutsenpariskunta lipumassa järvellä.

Elukoiden innoittamana aloin oikein pistämään merkille että missä vaiheessa se syksy täällä oikein onkaan menossa. Lehtipuut alkavat pikkuhiljaa olla kaljuja, melkein ainoastaan tammet yrittävät vielä pitää kiinni jo ruskeista lehdistään. Nurmikoilla vielä vihertää, väri on tosin jo hieman kellastunutta. Tälle syksylle olen aamulla raaputtanut lasin jäästä peräti kahdesti, tosin meidän parkkipaikka on aika suojassa metsän reunassa puiden alla. Naapureiden menopeleissä on jäätä ollut laseissa monen monta kertaa.

Tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa kiropraktikolla. Syynä tähän jäykät niskat ja häntäluun kipeytyminen. Aikoinani olen häntäluuni murtanut, mutta siitä on jo vuosia eikä se ole juurikaan oireillut murtuman parantumisen jälkeen. Kiropraktikko väänteli ja käänteli, niksautteli ja naksautteli. Löysi istumalihaksistani tiukalla olevan jänteen jonka toinen pää kiinnittyy juurikin häntäluuhun. Sitä sitten painamalla venytti, samalla kun meikäläinen yritti kivusta huolimatta pidätellä naurua. Mielessä kun oli vain ajatus että tässä sitä maataan sormi per***ssä. :)

( Toim. huom. Oikeasti siis pakarassa. )

Monday, November 5, 2012

Lammasta ja salmiakkia

Rikotaanpas hieman blogihiljaisuutta, kun edellisestä päivityksestä on näköjään jo pitkä aika. Syys/talvimasennus taitaa olla pukkaamassa päälle kun ei millään jaksaisi kirjoitella tänne mitään :)

Viime viikonloppuna oltiin yhdellä moottoripyöräkerholla syömässä pinnekjøttiä, eräänlaiset joulujuhlat siis. Tällä kertaa juhlat olivat huomattavasti mukavammat kuin viime vuonna, johtuen todennäköisesti siitä että kesän aikana ehti tutustumaan jonkin verran eteläisen Norjan motoristeihin. Tuttuja oli siis reilusti enemmän kuin vuosi sitten. Ruokakin oli hyvää eikä tänä vuonna tarvinnut jännittää sitä että miltä se maistuu. Vuosi sitten oli minulle ensimmäinen kerta kun "tikkulihaa" maistoin, ja onnekseni se oli oikein suuhun sopivaa.

Meidän molempien mopot on jo talvisäilössä vaikka täällä näyttäisi vielä ajokelejä olevankin. Jotenkin kylmällä kelillä ei enää syksyllä innosta ajaa samalla tavalla kuten keväisin. Pitkän mopottoman kauden jälkeen voi maaliskuussa ajella into piukassa kunhan vain tiet on sulat ja lämpötila plussan puolella, syksyllä vastaavaa hinkua tielle ei enää jostain kumman syystä ole...

Katsokaapas mitä löysin paikalliselta huoltoasemalta! Ja ihan suomalaisilla teksteillä kaiken lisäksi! Vaikuttaisi siltä ettei Norjassa vaadita tuotepaketteihin norjankielisiä tekstejä, Suomessahan käsittääkseni pitää olla tuoteselosteet molemmilla kotimaisilla. Pahin salmiakinhimo jokatapauksessa korjaantui näillä kun pakkohan pussi oli ostaa. Noh, myydään täällä turkinpippureitakin eli ei täällä ihan "väärälle ruokavaliolle" ole aiemminkaan joutunut.

Wednesday, October 24, 2012

Korvamato

Osa saattaa muistaa norjalaisen hobitin näköisen kaverin, joka jokunen vuosi sitten voitti sekä Norjan Idolsin että useamman maan Idols-voittajista kootun World Idolsin. (Samassa kisassa oli mm. Kelly Clarkson, btw.)
Kyseisen Kurt Nilsenin tänä vuonna ilmestynyt singlebiisi "Du sa" on soinut koko päivän päässä. Ajattelin siis pistää korvamadon jakoon. Sinä sanoit, olkaa hyvä:



Tästä linkistä pääsee näkemään Kurtin World Idolsin finaalissa vetaiseman zipaleen. Minusta poika kyllä laulaa aika hyvin :)

Monday, October 22, 2012

Kurssilla

Karu paluu arkeen on tapahtunut, ja viimeviikkoisen kurssin jälkeen tämänhetkiset työt tuntuvat entistäkin puuduttavimmilta. Neljä päivää kurssilla sujui kuin siivillä, ja ilokseni ymmärsin lähes kaiken kurssilla puhutun. Tai ainakin käsittääkseni sain poimittua sieltä ne tärkeimmät asiat :)

Viime viikolla meikäläinen savusukelsi pilkkopimeässä savua täynnä olevassa laivassa, sammutti tulipaloja, pelastautui pelastusveneellä, laskeutui pelastussukalla sekä pelasti itsensä mereen laskeutuneesta ja ylösalaisin kääntyneestä helikopterista. Ja nautti joka hetkestä! Kyseessä oli siis turvallisuuskurssi, joka on pakollinen öljylautoilla työskenteleville. Tämä tarkoittaa että ajattelin hakea öljypuolelle töihin, haluan testata josko tärppäisi meikäläisen työkokemuksella ja suomalaisella koulutuksella. Turvallisuuskurssi on voimassa neljä vuotta, jos en sen ajan sisällä ole päässyt öljylautalle hommiin niin unohdan koko homman. Ajattelin kuitenkin kokeilla vaikka kurssi olikin kohtalaisen kallis, muuten saattaa jäädä harmittamaan ettei ole edes yrittänyt.

Pistäkääpäs siis peukkuja pystyyn! :)

Sunday, October 14, 2012

Julkkisbongaus

Minäpä näin tässä männäviikolla julkkiksen! Harmittaa kun ei osunut kamera näppeihin että olisin voinut napata hänestä kuvan teille, mutta kaivoin internetin kätköistä teille linkin josta voitte tuon julkkiksen käydä kurkkaamassa: Tästä.
Näin siis Carl Fredricksonin, tai siis sen version miltä hän näyttäisi piirtämättömänä :) Huvittavinta hommassa oli, että Carl seisoi remontoitavan omakotitalon terassilla.. (Katsokaapa tarkemmin kuvaa jos ette muuten yhteyttä hoksaa..)

Norjalaisilla on oma sana huonon sään aiheuttamalle vetämättömyydelle: værsjuk. Suoraan suomennettuna siis sääsairas. Täällä on ollut muutaman päivän tosi kylmää ja sateista, ja me molemmat olemme kärsineet tuosta kyseisestä "sairaudesta". Kun mikään ei huvita eikä energiaa tunnu olevan yhtään. Koko ensi viikoksi on luvattu samanlaista keliä, plääh.

Ensi viikolle tosin osuu pienoinen piristysruiske, vaihtelua arkielämään. Olen töissä vain yhden päivän, ja loppuviikon olen kursseilla. Mukava kun on jotain vaihtelua vaikka hieman kyllä jännittää. Kurssihan on siis tietysti norjaksi ja aihe on sen verran uutta aihetta että outoja sanoja löytyy varmasti. Ja kurssin päätteeksi on tietysti tentti. Mutta kurssista enemmän jos/kun olen saanut sen suoritettua.

Kuulin muuten juuri että T:n sisko alkaa miehensä kanssa rakentamaan Tromssassa meidän naapuriin. Perheenlisäystä on tulossa, ja ilmeisesti rakentaminen kannattaa kun saanevat edullisesti appiukolta tontin. Elleivät sitten peräti ilmaiseksi. En tiedä onko tuo edullisuus ainoa syy siihen miksi haluavat rakentaa juurikin sille samalle alueelle, norjalaiset kun ovat hyvinkin sukurakasta kansaa. Suomessa on mielestäni kohtalaisen harvinaista että lapset aikuistuttuaan asuvat ihan vanhempien naapurissa, täällä hyvinkin yleistä. Onkohan tässä nähtävissä lievempää versiota italialaisesta mammanpoika-tyylistä?

Sunday, October 7, 2012

Neuloosissa

Tänään heräilin suht myöhään, kello oli varmaan jo kymmenen kun nostin pääni tyynystä. Pääkopassa hirmuinen päänsärky, joka siis ei ollut krapulaa. Hetken tilannetta kummasteltuani päätin keittää itselleni sen normaalin kupillisen aamukahvia, ja kas kummaa, särky oli lähes kokonaan poissa! Tuleekohan sitä juotua liikaa kahvia jos kroppa odottaa ensimmäistä kofeiiniannosta saapuvaksi viimeistään kahdeksalta?

Tämä "lomaleski"-viikko on mennyt melkein huomaamatta, lähes kaikkea suunnittelemaani olen tehnyt. Ne tyttöfilmit jäivät katsomatta kun en jaksanut raahautua videovuokraamoon eikä kotona ollut sopivia. (Vai lasketaanko Oceans 11 tyttöfilmiksi? Siinä on kuitenkin George ja Brad... Nam.)

Iltasella TV:tä katsoessani olen taas syksyn tultua alkanut kutomaan. Ensin T:lle villasukat ja sitten piti miettiä jotain muuta. Päätin opetella tekemään sormikkaat, ja alla näette tuloksen. Ja tiedän ettei niistä tullut kuin kynsikkäät mutta kun sellaisille oli itsellä juurikin tarve :)


Ystäväni diagnosoi facebookissa itsensä, ja huomasin että se sopii minuunkin vallan mainiosti. Minulla on siis neuloosi -pakonomainen tarve neuloa jatkuvasti jotakin. Seuraavaksi taidan kaivaa sen viime talvena kesken jääneen neuletakin alun esille..

Monday, October 1, 2012

Laatuaikaa

Joskus on ihan älyttömän mukavaa olla yksin, piilevä introvertti minussa nauttii kaikin siemauksin kun saan tehdä ihan mitä haluan ihan koska haluan. Tai olla tekemättä.

T lähti tänään syyslomalle Tromssaan, ja saan puljailla keskenäni koko viikon. Olen jo alustavasti suunnitellut ensin siivoavani koko kämpän ja syöväni jossain välissä T:n inhoamaa sushia. :) Lisäksi taidan joku päivä lähteä (taas) saalistamaan sieniä. Viikkoon sisältynee myös hieman kutomista, tyttöelokuvien katsomista ja päivätorkkuja sohvalla.

Tänään näin liikenteessä mielestäni aika erikoisen näyn. Naisihminen ajeli autolla mukanaan kissa joka ei ollut kuljetushäkissä vaan istui naisen olkapäällä. Ajatelkaapas mitä tapahtuu jos tielle hyppää esimerkiksi kauris (joita on täällä paljon) ja kuljettaja joutuu tekemään voimakkaan äkkijarrutuksen. Siinä on helposti kissalla enää kahdeksan henkeä jäljellä, tuulilasi vaihtokunnossa ja katin reaktioajasta riippuen mahdollisesti kunnon kynnenjäljet olkapäässä.. Siis vaikkei siihen kauriiseen osuisikaan. Omapa on elukkansa. Vähän samaan tyyliin näin aikoinani Suomessa auton takapenkillä istumassa suuren koiran jolla ei ollut koirille tarkoitettua turvavyötä. Sen sijaan koiran hihna oli sidottu takapenkin oven yläpuolella olevaan kahvaan, ja kaulapanta oli ns. kuristusmallia. Ei tainnut kyseinen musti olla ihmisen paras ystävä...

Norjan telkkarissa pyörii ohjelma nimeltä Ylvis. Juontajapojat ovat asiaankuuluvasti hauskoja, ja viimeisimmissä jaksoissa ovat höynäyttäneet ihmisiä puheohjatulla hissillä. Alla linkki viimeisimpään hissiepisodiin (kieli sekä norjaa että englantia). Täytyy myöntää että kyseinen huumori uppoaa meikäläiseen, parissa kohtaa pääsi ihan kunnon röhönaurut :)


Saturday, September 29, 2012

Metsästys jatkuu

Täällä on ollut viime päivät kohtalaisen sateista, mistä syystä jätimme syksyn viimeisen kokoontumisajonkin väliin. Tänään päivällä kuitenkin aurinko paistoi pilvien välistä, joten päätin lähteä katsomaan josko viimeviikkoiset pikkusuppikset olisivat kasvaneet poimittaviin mittoihin. Löytyihän niitä taas, noin parin litran verran. Koska viimeviikkoinen marinadi ei ollut mikään suuri yleisön suosikki, etsin uuden ohjeen vastapoimituille sienille. Keittelin puolet sienistä tämän ohjeen mukaan ja loput laitoin sienikuivaajaan.

Marinadin aineksia ostellessa ostin myös sisäfileen jotta pääsemme maistamaan hilloketta saman tien. Sapuskan ollessa valmista, kaivoin yhden purkeista jääkaapista valmistautuen henkisesti herkutteluhetkeen. Ja - mitä ihmettä, hilloke ei ollut jähmettynyt yhtään! Koska kaupasta ei löytynyt hillosokeria (eivät ilmeisesti käytä täällä Norjassa moista!), sokeroin hillokkeen ruokosokerilla. Ja tietysti unohdin ostaa (ja käyttää) jotain hyydyttävää. Hmph. No, tekevälle sattuu, ja seuraavaan satsiin muistan varmasti laittaa agaria, liivatetta tai jotain muuta vastaavaa... Maku nimittäin oli lihan kanssa makuhermoja hivelevä. Uskon helposti ohjeessakin mainitun vinkin tämän hillokkeen käytöstä riistan kanssa..

T sai aikamoisen hekotuskohtauksen tänään ennen ruokaa. Minä ihmettelen ääneen että mikä ihme ääni meidän keittiöstä kuuluu, ja suuntaan tutkimaan äänen lähdettä. Se oli tietysti se itse päälle laittamani sienikuivuri...

Sunday, September 23, 2012

Metsästäjä-Henna

Niinkuin olen jo aiemminkin kirjoitellut niin olen yrittänyt metsästää sieniä myös tänä syksynä, huonolla menestyksellä. Kanttarelleja olen löytänyt ehkä kuusi, ja suppilovahveroita muutaman enemmän. Edes tuosta meidän lähimetsästä josta viime vuonna keräsin varmasti lähemmäs kymmenen litraa ei ole löytynyt kuin muutama pikkuinen suppis. Eilen ajattelin antaa lähimetsälle viimeisen mahdollisuuden, ja päätin etukäteen luovuttaa tältä syksyltä mikäli mitään ei löydy. Hetken aikaa ehdinkin kuljeksia ennenkuin ensimmäiset bongasin.

Melkein ensimmäiset "vastaantulleet" suppikset
Ensimmäisten löytymisen jälkeen niitä alkoi löytymään enemmänkin, ilmeisesti verkkokalvoni asetukset piti säätää sienimetsään sopiviksi. Kummastus oli kuitenkin se, että valtaosa oli kovinkin pieniä. Olin jotenkin kuvitellut että suppisaika olisi alkanut jo aikoja sitten, mutta näytti siltä että täällä se olisi vasta alkamassa? Paikka paikoin sieniä oli PALJON, mutta rykelmässä oli ehkä noin viisi niin suurta että viitsi poimia. 

Bongaatko kuvasta suppiksen? (Niitä on  vain noin 40..)
Löytämieni pikkusienien sijainnit pistin visusti mieleen, ja suuntaan noin viikon päästä uudelleen samoille apajille. Suurempiakin sieniä löytyi jonkin verran, puhdistettuna olivat noin puolitoista litraa. Koska meidän pikkupakastin on täynnä ja kuivattuina löytyy vielä viimevuotisiakin, päätyivät nämä marinadiin. Ohje löytyy täältä. Ohjeessa oli mielestäni hieman turhan paljon punasipulia, sekä liian vähän lientä. Sipulia purkkeihin tuli siis runsaasti, ja lientä piti tehdä vielä toinenkin satsi ennenkuin purkit olivat täynnä. Parin päivän päästä päästään maistamaan millaisia niistä tuli... 

Saalis ennen puhdistusta

Edit: Saalista maistettu. Ihan syötäviä olivat, vaikkakin odotin että olisivat olleet parempia. Ehkä hieman liian öljyisiä, ja sitä sipulia oli tosiaan seassa ihan liikaa. Jos jollakulla on hyvä resepti suppiksien säilöntään muuten kuin kuivaamalla tai pakastamalla, otan mielelläni vastaan. Täällä on nimittäin satanut reilusti koko päivän, ja kuulen tänne asti niiden viimeviikonloppuisten poimimatta jääneiden kääpiösienien kasvavan kohisten :)

Wednesday, September 19, 2012

Maailman paras maa

Norjalaisten mielestä Norja on maailman paras maa asua. Täällä on kaikki niin hyvin, sosiaalihuolto pelaa, työttömyysprosentti on alhainen, terveydenhuolto on kaikille taattu (ja tietysti maailman paras). Yhteiskunta vain toimii niin maailman parhaasti, että voi että. Jos kommentoit esimerkiksi autoilun erittäin rankkaa kuppaamista joka suunnasta, saat todennäköisesti kuulla jotain valtionkassan kerryttämisestä jotta maailman parhaat yhteiskunnan rattaat jatkavat rullaamistaan. (Esimerkiksi ostamasi käytetyn auton rekisteröinti omiin nimiin maksaa auton vuosimallista ja painosta (?) riippuen n. 200-3000 euroa...)

Norjalaiset itsekin kritisoivat esimerkiksi tieverkoston huonoa kuntoa, mutta "ulkopuolisen" ei kannata alkaa aukomaan päätään. Olenkin ottanut ennemmin hieman kyselevän tyylin, kun suoran kritisoinnin. Silloin norskit joutuvat miettimään itse asioita selittäessään tyhmälle ulkomaalaiselle miksi asiat ovat siten kuin ovat :) Valtion asioiden rankan kommentoinnin lisäksi kannattaa jättää kuningasperhe rauhaan. Vasta tehdyn tutkimuksen mukaan 70% norjalaisista uskoo prinsessan valehtelevan kyvystään puhua enkeleiden kanssa. Meikäläinen sai melkein perheriidan aikaan kun totesin prinsessan olevan enemmänkin pipipää kuin valehtelija.

Mutta palatakseni maailman parhaaseen terveydenhuoltoon... Minä, piikkikammoinen kävin eilen verikokeessa. Maailman parhaan terveydenhuoltokoulutuksen saanut maailman paras sairaanhoitaja sai aikaiseksi maailman suurimman mustelman. Ei täällä ainakaan piikkikammo parane.

Tuesday, September 11, 2012

Money money money

Tänään töistä kotiin tullessa minua odotti kirje Espanjasta. Kummastelin kovasti, sillä tunnen ko. maasta vain yhden henkilön eikä hän ollut maininnut lähettävänsä minulle mitään kirjettä. Kirjeen avattuani ja luettuani pääsi nauru. Kirje oli espanjalaiselta asianajajalta, joka ilmoitti kuolleesta Emil-miehestä jolta oli jäänyt huomattava perintö. Emilillä ei ollut kuollessaan sukulaisia, ja koska minulla on sama sukunimi kuin Emilillä asianajaja ehdotti että jaetaan perintö keskenämme. Kirjeessä pyydettiin vaitioloa asiasta, sillä ihan laillista homma ei kuitenkaan asianajajan mukaan olisi.

Sangen "hämmästyttävää" oli että firmaa ei löytynyt netistä. Kuten ei myöskään häiskää Espanjan asianajajaliiton luettelosta... :) Mietin jo että pitäisikö pyytää häntä ottamaan yhteyttä omaan asianajajaani. *tirsk* Toisaalta voisin vastata sähköpostitse anonyymiosoitteesta ja pyytää tarkempia tietoja ilman oman nimeni ilmoittamista. Taitaisi mennä pasmat sekaisin kun ei juippi tietäisi kuka huijattavista vastaa, ja minkä nimisestä vainajasta olikaan kyse.

Nämä huijarit ovat selkeästi edistyneet, virallisen näköinen oikeaan osoitteeseen tuleva kirje on huomattavasti aidomman oloinen kuin sähköpostin roskapostilaatikkoon kolahtava kerjuukirje. Ihmettelin kyllä kovasti että mistä ovat osoitetietoni saaneet, ja että kannattaako maksaa postimaksuja ties kuinka moneen huijauskirjeeseen. Tosin yksinkertaisiakin ihmisiä näyttää löytyvän. Luulenpa että itse satsaan äkkirikastumiskeinona edelleen lottoamiseen.

Friday, September 7, 2012

Työjuttuja

Kun aloitin tässä nykyisessä työssä, niin esimies sanoi sopimusta kirjoitettaessa että kolmen kuukauden koeajan jälkeen palkka nousee kymmenellä krunulla per tunti. No koeajan jälkeen kirjoitettiin sitten uutta sopimusta (työaikakin hieman piteni), ja uudessa sopparissa oli viiden kruunun palkankorotus... Kyselyistä huolimatta pomolta ei tullut kunnon vastausta tähän muutokseen, mutta höpisi jotain epämääräistä vuosittaisista bonuksista jotka kattavat sen puuttuvan viisi kruunua. Hieman pisti suututtamaan ja vaikkei suuresta summasta ollutkaan kyse niin työmoraali laski kyllä kieltämättä.

Tälläkään hetkellä mulle ei tule ihan täyttä päivää, joka siis täällä on 7,5 tuntia, mutta ensi viikon jälkeen saan lisää tunteja. Alkaa siis tulemaan jopa hieman tuon normaalin yli, mikä kieltämättä näkyy ihan mukavasti tilipussissa :)

Töissä sattui minulle ensimmäistä kertaa eilen aika hauska välikohtaus. Olin menossa asiakkaan luokse, pistin auton parkkiin ja siirryin sisätiloihin. Tullessani ulos hetken kuluttua ei autoa ollut missään! Pikaisen silmäyksen jälkeen näin auton laskettelevan itsekseen loivaa alamäkeä... Juoksuksihan se piti pistää, ja onneksi sain sen pysähtymään muutamaa metriä ennen edessä ollutta ojaa. Onneksi parkkipaikalla ei ollut muita autoja, eikä esimerkiksi betoniporsaita. Ensipelästyksen jälkeen tuli nauru, ja naureskelin tapahtuneelle itsekseni loppupäivän. Enköhän muista taas hetken käyttää käsijarrua :)

Sunday, September 2, 2012

Tervetuloa tänne!

Norjassa osoitteet eivät ole aina niin selkeitä kuin voisi olettaa. Jos Suomessa on osoitteena esimerkiksi Itsenäisyydenkatu 5, se löytyy siitä kolmosen ja seiskan välistä ja on kadun kolmas talo. Tai Tampereentie 350 on 3,5 kilometriä tien alkupisteestä. Täällä Kystgate 3:n sisäänkäynti saattaa olla sillä viereisellä kadulla tai katu risteää ja on molempiin suuntiin saman niminen. Kylttiä ei tietenkään välttämättä ole. Tai niinkun tänään etsimme erästä paikkaa (ikäänkuin paikallinen seurojentalo tms.) jonka osoite oli netissä tyyliin "Pispala, 33250 Tampere" Alue oli tietenkin hieman Pispalaa pienempi, ja ajattelimme lähempää löytyvän tienvarresta kyltin. Kylttiä ei ollut ja mikäli en olisi netistä nähnyt kuvaa talosta, olisi ollut ihan toivotonta löytää perille. Talon kyljessäkään ei ollut nimeä, ainoastaan ovessa pieni A4-kokoinen lappu.

Kyseisessä paikassa oli tarkoitus olla paikallisen jousiammuntakerhon harjoitukset, joihin T halusi käydä tutustumassa. T:llä on kova kuume ostaa itselleen oma jousi ja aloittaa uusi harrastus. Kuitenkin, paikalla aikamme odoteltuamme aloimme ymmärtämään ettei paikalle tule ketään. Netistä löytyikin siinä vaiheessa tieto, että harjoitukset ovat poikkeuksellisesti ulkoradalla. Vika oli vain siinä että tuon ulkoradan sijaintia ei oltu mainittu missään. Että tervetuloa vain uudet jäsenet...

Tänään käytiin katsomassa täällä kovasti mainostettu elokuva "Kon-Tiki". Täytyy sanoa etteivät turhaan ole mainostaneet, vaikkei tuo ehkä ihan omaan TOP-kymppiin yltänytkään. Mielenkiintoinen kaikesta huolimatta, ja tulihan siinä hieman historian oppituntiakin samalla. (Taisi muuten olla ensimmäinen isolta kankaalta katsottu kuva jossa puhuvat norjaa.) Laho pääni vain aiheutti sen, että kotiin tultuamme huomasin tuon aiemmin hehkuttamani Alt For Norgen ensimmäisen jakson olevan jo reilusti yli puolen välin.. Onneksi oli vasta ensimmäinen, ikään kuin tutustumisjakso jossa kukaan ei vielä edes pudonnut.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Sain noin viikko sitten vuokraemännältä vinkin siitä, missäpäin täällä kasvaa kanttarelleja. Koska meidän lähimetsän suppilovahverot ovat vielä kovasti pieniä, päätin eilen lähteä tutkimaan noita vinkatun alueen metsiä.

Otetaan tähän väliin pieni mielikuvaharjoittelu. Kuljet rauhassa metsässä kuunnellen lintujen viserrystä. Välillä löydät ryhmän sieniä joita kumarrut poimimaan. Ehkäpä sinulla on mukanasi termospullossa kahvia, jota pysähdyt nauttimaan mättäällä istuskellen ja metsän rauhasta nauttien. Parin tunnin kuljeksimisen jälkeen sinulla on mielestäsi tarpeeksi sieniä ja suuntaat askeleesi kohti kotia.

Ja palataanpas sitten todellisuuteen: Auto parkkiin ja ei kun metsään. Ensimmäisenä vastaan tulee vuoristopuro, jonka ylitse onneksi pääsi ilman suurempia ponnisteluja. Sitten se alkoi, meinaan ylämäki. Kohtalaisen tiheäkasvuista puustoa, joista puolet nurin. Siinäpä sitten taiteilet itseäsi sinne töppyrän laelle hirveässä ryteikössä. Puusto niin tiheäkasvuista ettei aluskasvillisuutta oikeastaan ole, eli pelkkää mutaa. No, jospa siellä ylempänä sitten olisi. Noin ikuisuuden kestäneen jyrkähkön ylämäen jälkeen alkaa näyttää jo oikealta metsältä, siis sammalta ja kaikkea. (Tässä vaiheessa meikäläinen puuskuttaa kun höyryveturi, eipä ainakaan tarvitse pelätä näkevänsä "villieläimiä") Onneksi muistin ottaa vesipullon mukaan, eli pienet huikat ja tetsaus jatkuu. Huomaan olevani kallion laella, jossa kasvaa pelkkää kanervaa. Ei siis sieniä, joten eteenpäin. Edessä  jyrkkä rotko, joten lievä koukkaus siihen suuntaan missä näyttäisi olevan sienille otollista kasvupaikkaa. Kaksi kanttarellia! Jee! Matka jatkuu, ja maasto edelleen kohtalaisen haasteellista. Koko ajan saa varoa puoliksi maatuneita puunrunkoja, ja väistellä peuran/hirvenläjiä. Suo. Ei kanttarelleja. Ylämäki, muutama suppilovahvero. Muistin isän kertoneen että kanttarellit kasvavat usein metsäojien varrella. Pienehkö rotko jonka pohjalla vettä, laskeudun sinne ja totean olevani ikivarjossa. Ei siis kanttarelleja. Puron yli, onneksi goretex-kengät toimivat sillä jalka muljahtaa mutalammikkoon. Toista reunaa ylös, muutama kanttarelli. Koska ämpärin pohja alkaa olla peittynyt ja jalkoja pakottaa, suuntaan autolle. Siis suuntaisin jos tietäisin missä päin se on. Kännykkä taskusta ja GPS päälle. Sijainti löytyy mutta sen jälkeen hukkaa yhteyden. Kiva. Partiotaidot käyttöön ja auringosta suunta, ja alamäkeen kulkemalla todennäköisesti päätyy oikeaan paikkaan. Mutaisessa rinteessä persluisua ja sitten poimitaan uudelleen ne jo kertaalleen poimitut sienet sieltä mudan seasta. Paluumatkalla muutama kanttarelli.

Eilinen reissuni oli siis kaukana idyllisestä metsäkävelystä, eikä saaliskaan ollut kummoinen. Taisin olla vinkistä huolimatta väärällä alueella :) Paikalliset ryteiköt ovat harvemmin sellaisia hoidettuja metsiä kuin Suomessa. Maasto tekee tietysti omat haasteensa, sillä metsäkoneilla ei valtaosaan paikoista pääse. Silti täällä näkee jatkuvasti niin tiheitä havumetsiä ihan teidenkin varsilla, ettei aluskasvillisuutta oikeastaan ole. Jos taas kasvaa lehtipuuta, niin sitten on sellaista ryteikköä ettei ilman viidakkoveistä ole asiaa. Nämä siis eivät oikein osaa hyödyntää metsävarojaan, tai sitten eivät viitsi. Koska öljy.

Thursday, August 30, 2012

Eilispäivän uutisia

Töissä tulee kuunneltua kohtalaisen paljon (koko päivä) radiota. Eilen kuulin kaksikin mielestäni hieman kummallista uutista, tosin paikkakuntien nimet tuntuvat aina vilahtavan korvieni ohi huomaamatta. Molemmat näistä koskivat kuitenkin mielestäni Norjaa.

Eilen oli erään paikkakunnan päiväkerhosta päätetty tehdä retki rannalle. Jonkin ajan kuluttua olivat havainneet että porukasta puuttuu 3-vuotias poika. Tietysti ensimmäiseksi ajatellaan sitä pahinta vaihtoehtoa, ja paikalle tulivat sukeltajat etsimään mahdollisesti veteen tipahtanutta poikaa. Aikansa etsittyään totesivat että se tenava ainakaan pohjassa ole. Koko ajan oli käsittääkseni etsitty myös ympäristöstä, ja muutaman tunnin kuluttua katoamisesta poika löytyikin (onneksi) hyvässä kunnossa lähistöltä. Uutinen herätti meikäläisessä lähinnä suuttumusta: Miksi hiivatissa pitää lähteä noinkin pienien ihmisten kanssa retkelle RANNALLE jos valvovia silmiä ei ole tarpeeksi. Ja kyllä, minä tiedän että natiaiset osaavat olla vilkkaita liikkeissään ja niiden kanssa pitää olla silmät selässäkin. Sehän se meikäläistä kummastutti entistä enemmän. Jos nimittäin minä, lapseton, tiedän tuon niin miksei sitten päiväkodin henkilökunta. Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu.

Toinen uutinen olikin vähän erikoisempi. Eräällä norjalaisella paikkakunnalla on ihmetelty joutsenten vähyyttä. Päivänä eräänä joku sattui näkemään kun joutsenta raahattiin autoon, oli ilmeisesti päätymässä illallispöytään. Epäilys oli, että jotkut maahanmuuttajat ovat tuoneet kotimaastaan joutsenreseptin ja nyt sitten toteuttavat sitä täällä. Ja joutsenethan ovat siis myös Norjassa rauhoitettuja ihan kuin Suomessakin.. Saahan siitä yhdestä linnusta ihan reilusti tietysti soppaa :)

Tuesday, August 28, 2012

Statistiikkaa

Joskus on hauska katsella että mitä kautta ja millä hakusanoilla blogiini tullaan. Valtaosa hauista liittyy jäämereen, prätkiin tai niiden yhdistelmiin. Välillä löytyy hauskoja hakusanoja tai niiden yhdistelmiä millä joku on löytänyt perille. Vai mitä sanotte hausta "haba naulakko". Melkein niinkun mä täällä treenaisin hauistani naulakossa leukaa vetämällä :)

Suurin osa käytetyistä linkeistä on muista blogeista, lähinnä tietysti muista norjansuomalaisista. Moni kun on tehnyt saman kuin minä, eli linkittänyt kohtalotoverinsa tuohon sivupalkkiin. Muutama omituisuuskin tuolta linkkilistalta löytyy. Tänään kun nimittäin testasin yhtä niin päädyin jollekin seuranhakusivustolle. Miten ihmeessä meikäläisen blogiin pääsee deittisivuilta? Osoite näytti olevan venäläinen, ja varmaan siitä johtuen mulla on jonkin verran käyntejä Venäjältä lukijoiden joukossa. Paitsi että jos ovat venäläisiä niin eivät varmaankaan juurikaan suomea lueskele. Eniten lukijoita on ymmärrettävästi Suomesta, Norja tulee hyvänä kakkosena. Sitten onkin kovasti vaihtelua, käyty on mm. Nigeriasta ja Ukrainasta. Lienevätkö niitä treffisivuston "uhreja"?

Tänään tv:tä toisella silmällä katsellessani näin mainoksen tulevasta ohjelmasta, Alt for Norge alkaa taas! Kyseessä on paikallinen tosi-tv-ohjelma, jossa kisailee lauma norjalaiset sukujuuret omaavia jenkkejä. Luonnollisesti he joutuvat tekemään kaikkea perinorjalaista, kuten hiihtämään ja syömään perinneruokia. Viime vuonna sarja pyöri käsittääkseni ensimmäistä kertaa, ja lopussa voittaja tapasi elossa olevat norjalaiset sukulaisensa. Tosin kaikki muutkin saivat pudotessaan sukulaistensa yhteystiedot, joten varsinaisia häviäjiä ohjelmassa ei tainnut olla. (Viime vuoden voittajan nimi oli muuten Matti..) Sarja oli kuitenkin todella mukavaa katsottavaa, kuvitelkaapa itse miten jenkkineidot suhtautuvat joutuessaan lapioimaan lehmänpaskaa. *Tirsk* Tänä vuonna porukassa on mukana nainen, joka on tatuoinut käsivarteensa norjalaisen sanan "trøste" (lohduttaa) luullen sen olevan norjalainen vastine sanalle "trust" (luottamus). Tästä tulee vielä hauskaa :)

Monday, August 27, 2012

Leikitään leluilla

No nyt kun on uutuuttaan kiiltelevä puhelin, niin pitäähän sitä tietysti testata blogin päivittämistä puhelimella :) Ja saa nähdä miten onnistuu kun yritetään laittaa pari kuvaakin.

Eli kuvatarina viime viikonlopusta:

Ensin ajoin moponi metsään.


Sitten päätin lähteä rannalle.


Rannalla oli pelkkiä idiootteja.


Ja vanhuksia.


Pakenin siis vuorille.

Thursday, August 23, 2012

Sijaistoimintoja

Olin jo opiskeluaikana äärettömän hyvä keksimään muuta ajankulua silloin kun olisi pitänyt tehdä jotain hyödyllistä. Esimerkiksi kirjoituspöydän laatikoiden paperit sekä vaatekaappi kaipasivat yleensä kipeimmin järjestämistä juurikin silloin kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän tenttiin. Jos taas olisi pitänyt siivota saapuvia vieraita ajatellen, tuli tv:stä todennäköisesti kuukauden mielenkiintoisin jakso Kauniista ja Rohkeista. Ja sitä rataa.. Tällä hetkellä istun koneella ja kirjoitan uutta blogipäivitystä vaikka pitäisi pakata viikonlopun moporeissua varten. Huomenna lähdetään heti kun vain olen päässyt töistä ja ehtinyt suihkussa käymään. Siis jos olen siihen mennessä pakannut. Itseäni potkiakseni sovin jo kellonajan mukaan lähtevän kaverin kanssa milloin lähdetään tästä meidän pihasta, eli minulla on huomenna noin tunti aikaa saada itseni lähtökuntoon. Silti on persus pultattuna sohvaan.. *huoh*


Koska tässä nyt välttelen sitä pakkaamista, niin tein teille myös pienen kuvakollaasin Suomen reissulla käydystä Hakkapeliittatapahtumasta. Tapahtumassahan myydään jos jonkinnäköisiä käsitöitä, oli kyse sitten villasukista, saippuasta tai rautanaulakosta. Lisäksi sieltä löytyy ihmisiä jotka vanhanajan asuihin pukeutuneina näyttävät miten asiat ennenvanhaan tehtiin. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä katsomassa, ja kieltämättä mielenkiintoinen tapahtuma. Ensi kerralla pitää maistaa tuota varrassikaa, nyt jäi testaamatta.

Sunday, August 19, 2012

Ihan eksyksissä

Palataanpas vielä meidän lomareissun kotimatkan tunnelmiin. Sehän on kaikille tuttua että kun on reissussa ollut hiemankin pidempään ja kotimatka alkaa, niin ainoa toive on päästä nopeasti kotiin. Sitä suorinta reittiä ja ilman ylimääräisiä turistipysähdyksiä. Näin se oli meilläkin tarkoitus, eli Tukholmasta heti pitkin E18-valtatietä melkein Osloon asti, Mossista lautalla Oslonvuonon yli ja loppumatka taas E18:a ajellen.

Aiemmin jo mainitsinkin että mulla alkoi juurikin tuon kotimatkan aikana flunssa painamaan päälle, aamulla oli hieman kurkku karhea ja päivän mittaan olo vain paheni. Koska tuo E18 on "hieman" tylsä ajettava niin alkoi välillä jo hieman väsyttämään. T totesi että voin hänen ajovuorollaan ihan hyvin ottaa takapenkillä pieniä torkkuja, mitä en ollut oikeastaan koskaan pyörän kyydissä testannut. Päätin testata, ja hyvinhän siinä kyydissä sellaisia minitirsoja ottikin. Välillä vain raotteli hieman silmiä ja tarkisteli kellonaikaa. Yhdessä vaiheessa T sitten alkoi kyselemään että miksiköhän tuo tien numero on vaihtunut numeroksi E20. No mistäs minä sen tiesin kun olin nukkunut siellä takana. No, mopo toppiin ja sillä uutukaisella iPhonella kartasta katsomaan että missä ollaan. (GPS kun oli edelleen kotona pöydällä odottamassa mukaan pakkaamistaan...) Oltiin tosiaan menossa kohti Göteborgia.

Hieman kieltämättä ärsytti kun matka-aika piteni suunnitellusta noin tunnilla, mutta olin sen verran väsynyt etten jaksanut alkaa kiukuttelemaan. Eikä se siinä tilanteessa olisi edes auttanut. Tuota meikäläisen miestä ei ole siunattu kovin hyvällä suuntavaistolla ja/tai havainnointikyvyllä. Viimeksi eilen se meinasi Kristiansandista kotiin lähdettäessä lähteä moottoritietä kohti Stavangeria. :)

Parin viikon Suomen reissu aiheutti muuten myös sen, että totuin ihan kunnolla puhumaan taas suomea. Ainoat Suomessa tapaamani norjalaiset olivat pohjoisesta kotoisin, eli sekin vähä norjankieli mitä kuulin oli sitä pohjoisen murretta. Töihin palatessani minulla oli ihan oikeasti vaikeuksia ymmärtää esimieheni puhetta, samaten kuin täältä etelästä kotoisin olevan ystäväni Sørlandetin murretta. MamaE kyseli edellisen postauksen kommenteissa, että tiedänkö tunteen kun suomi kangertaa. En kovin hyvin tiedä, minulla kun se menee yleensä toisin päin :)

Friday, August 17, 2012

Viestitellään

Olen parin viime viikon aikana saanut pari viestiä suomalaiseen puhelinliittymääni oudosta numerosta. Kielenkäytostä päätellen lähettäjä on teini joka yrittää piirittää uutta ihastustaan, sukupuolesta ei ole tietoa sillä viestit ovat olleet aika neutraaleja. Tänään illalla tuli taas yksi, jossa kysyttiin vain ytimekkäästi että: Mis oot?? Tällä kertaa päätin vastata viestiin, ja tein sen norjaksi. Hetken kuluttua tuli uusi viesti jossa oli pelkkä kysymysmerkki. Vastasin uudelleen, ja tällä kertaa suomeksi. Viestini kuului kutakuinkin näin: "Ihan kuule olen mieheni kanssa kotona. Tuu käymään niin keitän vaikka kahvit. Käänny Oslon kohdalta etelään ja jatka reilu kolmesataa kilsaa niin alat olla perillä."

Se taisi suuttua kun ei enää vastannut. :)

Thursday, August 16, 2012

My phone, I phone

                                             
Äipän marjapiirakka, NAM!


Tästäpä saatte ihasteltavaksenne yhden ensimmäisistä uudella puhelimellani ottamistani kuvista. Suomeen saavuttuamme totesin monta vuotta palvelleen nokialaiseni olevan astetta heikommassa hapessa. Se ei nimittäin löytänyt kenttää huolimatta sammuttamisista ja uudelleen päälle laittamisista. Kokeilin jopa T:n SIM-kortilla mutta tulos oli aina sama: kentät saattoivat löytyä hetkeksi, mutta katosivat sitten taas. Oma korttini toimi kyllä äidin puhelimessa joten siinäkään ei vika voinut olla. (Soitin jopa entisen puhelinfirmani asiakaspalveluun varmistaakseni ettei luuri ole jostain syystä joutunut sulkulistalle..)

Mikään ei auttanut, joten töppöstä toisen eteen ja luurikauppaan. Kaverin tuntema Herra Kodinkonejumala sattui juuri olemaan töissä, ja niinpä päätimme käyttää hyväksi hänen asiantuntemustaan. Aikamme pohdiskeltuamme ja vaihtoehtoja tutkittuamme päädyin (ihan järkyttävän kalliiseen) iPhoneen. Samalla piti tietysti ottaa suomalainen sim-kortti, kyseiseen kapulaan kun pitää olla se uusi mikro-sim. Kotiin Norjaan palattuamme huomasin, että vanhassa norjalaisessa sim-kortissani onkin valmiina se uusi systeemi, eli taittamalla sim-korttia siitä irtosi pienempi pala jota juurikin tuoksi mikroksi kutsutaan. Uuteen luuriin siis "vanha" kortti sisään, ja testaamaan miten se pelittää. Toimi aivan hienosti, mutta hieman alkoi ihmetyttämään kun operaattorin nimeksi tupsahti jokin aivan outo firma. Netistä yritin katsoa mahdollisia yhteistyökumppaneita, mutta ei löytynyt. Päätin siis pienessä mielessäni soittaa lähipäivinä asiakaspalveluun ja kysäistä asiaa.

Ihan mielenkiinnosta kaiken tämän jälkeen kokeilin vanhaa suomalaista sim-korttiani siihen rikki menneeseen puhelimeeni. TADAA! Sehän toimi! Ei pienintäkään vikaa. Olin siis tuhlannut pienen omaisuuden uuteen puhelimeen rikkinäisen tilalle, joka siis ei ollut rikki. Tämän jälkeen olin varma että sinne asiakaspalveluun on asiaa.

Eilen töissä ollessani asia tuli mieleeni juurikin kun sattui olemaan sopivasti aikaa. Siispä uusi hieno puhelin kauniiseen käteen ja soittamaan. Perinteiseen tapaan automaattivastaaja alkoi kyselemään mitä asiaa tarkemmin ottaen halusin selvittää. Tiedättehän: Jos haluatte palvelua englanniksi, painakaa 1. (En tietenkään halunnut, melkein täysin jo norja hallussa) Jos asianne koskee laskua, painakaa 2. jne jne.. Jos haluatte kysyä liittymästänne, painakaa 5. (Kysyä = spørre) Siinähän se siis tuli, ja meitsi täräyttää vitosen ruutuun. Kysymyssarja jatkui, seuraavaksi piti painella puhelinnumero. Tätä ihmettelin hieman, mutta ajattelin sen asiakaspalvelijan näkevän valmiiksi millainen liittymä on kyseessä. Sitten kysyttiinkin jo syntymäpäivää. Tätä ihmettelin vielä hieman enemmän, mutta ajattelin sen varmistavan että tosiaan minä itse olen omasta liittymästäni kyselemässä ja mahdollisesti jotain muutoksia tekemässä. Tämän jälkeen automaatti kiitti yhteydenotosta, ilmoitti lähettäneensä minulle sähköpostia, ja lukinneensa liittymäni. (Lukita = sperre)

Jee. Mä ja mun kielipääni...

Tuesday, August 14, 2012

Lomatunnelmissa

Eilen palasimme Suomesta kotiin. Mopo laitettiin parkkiin hieman seitsemän jälkeen illalla, reilun 13 tunnin ajopäivän jälkeen. Takamus oli hellänä ja koko kroppaa pakotti. Silti huulilla oli (väsynyt) hymy.

Reilun parin viikon reissulla tuli tietysti nautittua sukulaisten ja ystävien seurasta, syötyä äidin ruokia, ja ajeltua suomalaisia teitä sinne sun tänne. Muuta ei voi todeta kuin että loma oli liian lyhyt. Ja että ikäpäivänä en enää yhdellä pyörällä noin pitkään reissuun lähde.

T:n mopokuumeen johdosta hänen kulkupelinsä seisoi lähtöpäivänä edelleen liikkeessä myynnissä, joten päätimme startata vain yhdellä (sillä meikäläisen) mopolla. Haastetta oli ensinnäkin pakkaamisessa, ennenhän olen saanut pakata oman pyöräni kyytiin omat tavarani, nyt puolet tilasta piti tietenkin jättää T:lle. Ja noin tarkemmin ajatellen, T taitaa yleensä kuskata esim. makuupussit omissa kamoissaan, eli mulla on normaalisti vielä enemmän tilaa..

Lisäksi ajomukavuutta heikensi se, että tuon uuden silmäteräni jousitus oli erittäin löysä. Tässä kyseisessä 4 senttiä madalletussa vermeessä se tahtoi sanoa sitä että 2 päällä täydessä lastissa siinä otti keskiseisontatuki asfalttiin jo yllättävän pienessä töyssyssä. Jatkuvasti piti siis olla silmä tarkkana ja tiirailla edessä olevan tien pomppupaikkoja.

Jos jotain positiivista pitää yhden pyörän reissusta sanoa, niin tietysti se oli se että oli vaihtokuski. Juurikaan kuskia ei TARVINNUT vaihtaa, mutta kilttinä ihmisenä tietysti annoin T:nkin ajaa, lopulta taidettiin mennä aika lailla 50-50.

Oikeasti tarpeeseen tuo vaihto tuli vasta aivan loppureissusta. Meikäläinen kun sai jonkun lenssupöpön joko laivalta tai aiemmin joltakulta tapaamaltamme henkilöltä. (Kiitokset siskolle ja sen miehelle..?) Eilen aamulla herätessä oli hieman kurkku karhea, ja päivän mittaan olo vain paheni. Lopulta tilanne meni siihen että yskin ja aivastelin lähes koko ajan, eikä ajamisesta oikein meinannut tulla mitään. Se kun hieman heikentää näkyvyyttä kun pärskäyttää alkulimat visiirin sisäpuolelle..

Tuesday, July 10, 2012

YYYYYH

Olen mahdollisesti aiemmin jo maininnut norjalaisen ja suomalaisen ääntämisen eroista. Tänään ongelma konkretisoitui jälleen kerran, kun sain postista tekstiviesti-ilmoituksen saapuneesta paketista. Hakukoodi oli luonnollisesti YJ20. Siellä tiskillä minä reppana sitten yritin tavata tädille sitä hakukoodia jota se ei meinannut tajuta lainkaan. Norjassahan U lausutaan Y:nä ja Y lausutaan sellaisena Y:n ja I:n välimuotona, jota en vielä tähän päivään mennessä ole oppinut. Eli kun sanoin tädille Y niin se kirjoitti U ja kun minä korjaamaan että ei-ei kun YI niin se kirjoitti I.. Ja taas meikäläinen korjaamaan että eieiei kun Y niin taas tuli U. Pakko oli kaivaa laukusta puhelin ja näyttää sille se tekstiviesti kun se ei tajunnut edes vaikka siihen tiskiin piirsin sormella Y-kirjaimen.. Lopulta siis sain kuin sainkin pakettini :)

T on nyt toista viikkoa pohjoisessa, ja minä alan huomaamaan että kämpän sekoittaminen sujuu näköjään ihan itsekseenkin. Huusholli ei tosin ole aivan yhtä räjahtäneessä tilassa kuin normaalisti, mutta kuitenkin.. Älkää kertoko T:lle että myönsin :)



Thursday, July 5, 2012

Ahtaaja saa paikan

Nyt kun T on siellä pohjoisessa, niin meikäläinen on heti lähdössä tyttöporukassa kokoontumisajoihin. Lähtö huomenna kunhan kaikki ovat kotiutuneet töistä, mikä tarkoittaa sitä että tänään on pakkauspäivä. Telttaa ei onneksi tarvitse ottaa mukaan, kun kaverin telttaan mahtuu. Tai norjalaisethan käyttävät sellaisia tiipiin mallisia telttoja, joita he kutsuvat laavuiksi...

Pakkaamisesta haasteellisen tekee se, että mulla ei ole vielä laukkutelineitä tuossa uudessa uljaassa Pojussa, joten kaikki on pakattava sellaiseen rullasuiseen säkkiin joka pitää sitoa takapenkille. Kun se tankkilaukkukin on edelleen Tampereella ja T oli ottanut mun selkärepun mukaansa... Kysymättä tietysti. 60 litran säkissä luulisi olevan tilaa, mutta makuupussi ja ilmapatja täyttävät sen jo melkein kokonaan. Sitten pitäisi vielä ottaa jotain vaihtovaatetta matkaan, ja varmaan siellä paikan päällä haluaa nauttia muutaman siiderinkin. (Täällä ei siis myydä sitä kuivaa omppusiideriä kaupoissa joten se on otettava kotoa mukaan.) Huoh. Mä todellakin odotan sitä että mä saan kiinteät laukut paikalleen.

Lepohetki on nyt ohi, tää lähtee painimaan sen säkin kanssa ja yrittää karsia mukaan otettavia kamoja. Mukavaa viikonloppua teillekin!

Tuesday, July 3, 2012

Vanha Eikka

Mulla on täällä ollut taas vieraita. Tai siis vieras, ei kaveria varmaan tartte teititellä :) Ja korostan sanaa minulla, ei siis meillä. T kun lähti perjantaiaamuna kohti Tromssaa. Tämänkertainen vieras saapui moottoripyörällä, joten ymmärrettävästi viikonloppuun kuului hieman mopoilla ajelua, näiden "normaalien" turistiohjelmien lisäksi.

Tällä kertaa yhdistimme aiemminkin mainitsemani geokätköilyn turistikierrokseen, ja sen ansiosta löytyi ihan uusia vierailunarvoisia paikkoja. Osa näistä uutuuksista oli tosin sellaisten tetsaamisten takana että olisi kumisaappaat olleet paikallaan. Esimerkiksi vanha tammi jonka läheisyyteen oli piilotettu yksi kätkö oli aikamoisen mutalammikon takana. Lisäksi matkan varrelle osui vielä mehiläiskennoja joiden asukkaat olivat kohtalaisen vihaisen oloisia.. Käytiin kuitenkin morjestamassa Eikkaa (vanha tammi = gamle eika) noista esteistä huolimatta. Ja löytyi se kätkökin :)


Lisäksi poikkesimme muutamalla kummulla katselemassa maisemia. Näitä Grimstadin maanmuotoja ei voi kutsua vuoriksi, eikä mielestäni edes töppyröiksi. Ehkä ne on vaan mäkiä? No tässä teille kuitenkin kuva Grimstadin keskustan välittömässä läheisyydessä olevalta Vardeheialta.


Tämä ilta on mennyt tv:tä tuijotellessa, vaikka oli tarkoitus siivota. T nimittäin oli sitten pakannut meidän imurin sinne Tromssaan menevien tavaroiden mukaan, joten mun pitänee käydä ostamassa joku pikkuinen leikki-imuri ennenkuin saan täällä siivottua kunnolla. En kuitenkaan pistä yhtään pahakseni yllättäin tullutta rentoutumisiltaa, käytän itse ja suosittelen. Mukavaa koossailua siis teillekin!

Wednesday, June 27, 2012

Hymy herkässä

Tänään tuli vastaan hauska näky. Tiedättehän ne mummojen potkukelkkamallit joissa on pyörät alla? Joissa voi seistä jalaksilla samalla tavalla kun normaalissa potkukelkassa? Tänään näin yhden mummon joka lasketteli pyörätiellä alamäkeä ihan kauheaa vauhtia alas. Hymyillen ja harmaa permanenttipehko tutisten :) Se oli vissiin sitä vauhdin hurmaa..

Töiden jälkeen piipahdin kaupassa ostamassa iltapalan aineksia, niinkuin moni muukin. Kassoille oli siis pitkät jonot, ja takanani jonotti keski-ikäinen pariskunta. Vaimo pyysi miestänsä menemään sinne hihnan toiseen päähän ja pakkaamaan heidän tavaransa samalla kun hän itse maksaa. Ainut vain että ne olivat minun ostokseni joista kassaneiti juurikin silloin otti hintoja koneelle. Mies alkoi pakkaamaan, kunnes huomasi että joukossa oli hieman erilaista jogurttia. Hölmistyneenä nosti päätään ja totesi ettei nämä tainneet heidän ostoksiaan olla. Aloin kassaneidin kanssa nauramaan ja sanoin vain että saat sinä toki pakata minunkin ostokseni. Ja mieshän pakkasi! Sain siis kaupassa tänään todella hyvää palvelua, ja tietenkin osasin myös kiittää tätä ystävällistä miestä. Hymyni kuulemma riitti korvaukseksi pakkauksesta :)

Wednesday, June 20, 2012

Kesä on tullut

Mulla alkoi kesä eilen. Toisin sanottuna prätkässä on nyt kilvet. :) Kaiken maanantaisen jälkeen T:n ei tarvinnut kun käydä Arendalissa ja se sai kilvet kouraan. Eilen töiden jälkeen kävin ensimmäisellä pienellä koeajolla, jonka jälkeen vaihdettiin öljyt ja suodatin. Molemmat renkaat lähti myös vaihtoon, ja Poju olikin pukeilla viime yön ilman renkaita. Tänään T laittoi uudet renkaat alle, ja oli myös käynyt "ajamassa ne sisään". Siis tahtoi vain käydä pienellä ajelulla. Itse kun pääsin töistä niin lähdettiin kurvailemaan ja oltiin yli neljä tuntia reissussa, tosin kahvitteluunkin kului aikaa.. :)

T:llä on ollut itsellä kaksi samanmallista prätkää aiemmin, ja nyt sille on tullut VFR-kuume. Se suunnittelee laittavansa oman pyörän myyntiin ja lähtevänsä uudestaan Saksaan moponhakumatkalle. Saapa nähdä onko se tosissaan.

Kaiken muun hyvän lisäksi sain pomolta tänään hyviä uutisia. T:hän on lähdössä ensi viikolla kuukaudeksi pohjoiseen (autolla), mikä siis tarkoittaa että mun työauton hakuni hankaloituvat huomattavasti. Mä kun palautan auton aina viikonlopuksi pomolle, se pesee ja tsekkaa kaiken tarvittavan viikonlopun aikana. Se tykkää että firman auton pitää olla puhdas ja kaikin puolin kunnossa. Pomo lupasi että mä saan pitää autoa koko T:n pohjoisessa olon ajan! Kunhan vaan vien sen pestäväksi kerran viikossa siihen firmaan jonka kanssa sillä on sopimus. Sanoi vielä että kyllä mä voin sillä täällä lähiseuduilla ajella kunhan en mitään Oslonturneeta ala suunnittelemaan. :)

Ensi viikonlopulle on suunnitteilla kokoontumisajoihin lähtö, tosin säätiedotus on luvannut rankkasadetta koko viikonlopulle. Tiedättekö että se ei haittaa yhtään. Mä pääsen jokatapauksessa mopolla reissuun!

Monday, June 18, 2012

Henna - Norja 0 - 1

Aarteen rekisteröintikamppailussa Norjan vegvesenin (tiehallinnon/katsastuskonttorin) viranomaiset johtavat toistaiseksi 1-0. T ajeli tänään ensi töikseen Kristiansandiin, missä piti käydä maksamassa mopon tullimaksu. Perjantaina kotiin tullessaan sitä ei voinut tehdä, kun oli ainoastaan mahdollisuus punaisella linjalla ilmoittaa tullattavasta ajoneuvosta. Sieltä sai sitten paperin mukaan, joiden kanssa piti käydä erikseen virastoaikana maksuhommissa. Vasta tuon tullauksen jälkeen oli mahdollista ajella Arendaliin jossa rekisteröinnin siis oli määrä tapahtua. Aika sinne oli varattuna klo 12, ja T:llä oli siis hyvää aikaa ajella tuo noin 70 kilometrin matka.

T oli ensin joutunut odottelemaan noin yhteen asti, että saivat tiedon maksetusta tullimaksusta. Kuittihan ei tietenkään käynyt, vaan he odottivat tietoa tullilta. Tuo tieto näin 2000-luvulla siirretään kaksi (!) kertaa päivässä, eli illalla ja klo 13. (Hei haloo, voisko joku suomalainen datanörtti käydä uusimassa näiden systemit...) Sitten kun tieto oli löytynyt niin virkailija/katsastusmies ei oikein ollut tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Lopulta joku kollega oli ilmeisesti neuvonut, ja T oli saanut loput laskut mukaansa. Näitä ajoneuvon ikään, kokoon ja hintaan liittyviä laskuja ei TIETENKÄÄN voinut maksaa siellä Arendalin katsastuskonttorilla, vaan ne piti käydä maksamassa tullikonttorilla. Joka siis sijaitsee siellä 70 kilometrin päässä Kristiansandissa. Tämän T vielä ehti tänään tekemään ennen virastoajan päättymistä, sillä seuraava siirto on mennä TAAS takaisin Arendalin katsastuskonttorille näyttämään ne maksetut laskut. Tämän jälkeen pitäisi vihdoin tipahtaa kouraan se rekisterikilpi..

Aikamoista rallia... Jos olisi tajunnut niin olisi tilannut sen katsastuskonttoriajan myös Kristiansandiin. Arendal kun on kuitenkin meitä lähempänä, niin tuli otettua se aika sieltä. Onneksi tuo mies on kesälomalla niin sillä on aikaa :)

Friday, June 15, 2012

Vipinää kinttuun

Sovittiin eilen kaverin kanssa, että se poikkeaa iltasella meillä kahvilla. Aikataulukin oli töiden jälkeen löysähkö, joten en ottanut tuosta tulevasta vierailusta mitään paniikkia vaikka totesinkin että viikon siivousvälin kyllä huomaa. Tänään tuli samaiselta kaverilta viesti, että mitäs jos mentäisiinkin ulos syömään jotain ja ehkä sipaisemaan oluet. Meikäläinenhän oli heti juonessa mukana, kun kuskikin oli jo katsottu valmiiksi :)

Olin töistä kotona hieman jälkeen neljän, jonka jälkeen siivosin huushollin (eli järjestelyn lisäksi imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä). Sitten suihkuun ja suihkun jälkeen vaatteet päälle. Tämän jälkeen katsoin kelloa ja totesin sen olevan viisi. Siis VIISI! Ihmettelin itsekin että miten ihmeessä saatoin suoriutua tuosta kaikesta alle tunnissa. Aloin miettimään että mikä oli erilailla kun normaalisti, ja ekana tuli mieleen että tällä kertaa siivosin yksin kun T on siellä reissussa. Mutta miten ihmeessä yksi ihminen siivoaa nopeammin kun kaksi? Sitten hoksasin että eihän se ole täällä ollut sotkemassakaan muutamaan päivään eli ainakin järjestelyosuus sujui normaalia nopeammin. (T:ltä jää useammin kuin useasti tavarat juuri siihen missä niitä on tarvittu.. :)) Sitten mietin että olinko muka sinkkuna yhtä nopea, ja totesin että kylläpä vain taisin olla. Mutta jos laitetaan vaakakuppiin siistihkö ja nopeasti siivoutuva sinkkuasunto ja mies joka lähtee ihan asiakseen hakemaan minulle toisesta maasta moottoripyörää niin eiköhän tämä asia ollut tällä selvä.. :)


Thursday, June 14, 2012

Uusi mussukka

Noniin, nyt on T matkalla kohti kotia kyydissään uusi silmäteräni! Kaupat tuli juurikin sellaisesta moposta jonka kuvan liitin aiempaan postaukseen. Nyt mä odottelen innoissani että mun murut saapuu! Jes!

Enää on murheenkryyninä vermeen rekisteröinti Norjaan. Täällä ei nimittäin noin vain kävellä katsastuskonttorille ja sanota että tää on nyt mun. Täällä varataan ensin aika, ja aikaa varattaessa pitää tietää ajoneuvon runkonumero. Eli etukäteen sitä ei voi tehdä. Ennen rekisteröintiä pitää ottaa mopolle vakuutus, minkä onnistuneesti tein tänään puhelinpalvelussa. (!) Sitten pitää olla mapillinen eri papereita mukana, ja ajoneuvon painon verran kultaa jolla maksetaan kaikki ylimääräiset maksut ennenkuin antavat norjalaiset kilvet. Mappi on jo melkein täynnä prosessoitua puuta ja kullaksi olen muuttanut kaiken irtoavan, joten toivomme parasta :)

Sillä välin kun T on saanut iloita saksalaisesta liikenteestä, mä olen yrittänyt totutella yksinoloon. Ihan pian kun tulee se hetki että täällä pitää olla kuukauden päivät yksin. Suunnitteilla on ainakin muutama moporeissu kaverin kanssa, mutta ei mitään sen kummoisempia vielä. Vieraita on pari ilmoittautunut, mutta enemmänkin vastaanotetaan. *vinks vinks*

Sunday, June 10, 2012

Valintoja, valintoja..

Tämä päivä on kulunut melkein kokonaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Me ollaan nimittäin yhdessä etsitty mulle sitä "uutta" mopoa saksalaisilta pyörämyyntisivustoilta. Vertailtu hintoja ja mittarin kilometrejä, ja pähkäilty vuosimallia. Ja surffattu norjalaisilla sivustoilla joilla neuvotaan mitä papereita sillä mopolla pitää olla että sen saa rekisteröityä täällä. Ja lähetelty sähköpostia niille myyjille joilla on meitä kiinnostavaa myytävää. Sitten piti vielä lisäksi alkaa etsimään mitä Saksassa maksaa laukkutelineet pyörään. (Joo, on yllättäen halvempia kun täällä..)

T lähtee ensi viikolla ajamaan Saksaan, kunhan vaan ensin saadaan vastaukset niihin sähköposteihin. (Yhden puhelun sain jo, ja mopo odottaa että T käy sitä katsomassa) Pari aika vahvaa ehdokasta on, ja se mun tuleva silmäteräni on siis tällainen:

Kuva: http://classifieds.justlanded.com
Ykkösvaihtoehto on juurikin tuo punainen, mikäli sitä ei onnistuta saamaan / siinä on jotain vikaa niin sitten varmaan harmaa. Vähän jo alkaa jännittämään :)

Saturday, June 9, 2012

Työ vai työ?

Kävin tällä viikolla työhaastattelussa paikassa jonne lähetin hakemuksen joulukuussa. Kyseessä oli "oman alan" paikka, tosin tarjottu työ ei ollut koulukseni tasoinen. Sain viikon aikaa miettiä tahdonko ottaa työn vastaan vaiko en. Nyt on sitten listattu uudesta ja nykyisestä hommasta plussia ja miinuksia. Ensiksi tietysti palkka, tarjotussa työssä se on hieman parempi mutta pitää ottaa huomioon että se on vuorotyötä. Tahdonko siis sekoittaa vuorokausirytmini muutaman ekstrakruunun takia? Nykyisessä työssäni minulla on auto käytössä viikot, ja palautan sen pomolle vain viikonlopuiksi. Uudessa työssä olisin riippuvainen meidän omasta autosta, joita meillä siis on vain yksi. Itse työ ei ole vaikeaa eikä stressaavaa, mitä nykyinen työni saattaa välillä olla.
Olen ajatellut myös sitä, että ystäväni suositteli minua nykyiseen työhöni johon siis haettiin hieman pidempiaikaista työntekijää. "Petänkö" ystäväni jos nyt lopetan hänen minulle hankkimansa työn? Lisäksi T on vakaasti sitä mieltä että palaamme Tromssaan ensi lukuvuoden jälkeen. Onko siis järkeä vaihtaa tässä vaiheessa työtä, kun sen kestoksi tulee kuitenkin vajaa vuosi?

Olen pikkuhiljaa valitsemassa nykyisen työni. Ehkä eniten sen vuorotyön takia. Olen ennenkin tehnyt jatkuvaa kolmivuoroa, mutta Suomessa oli yövuoron jälkeen useampi lepopäivä. Nyt on kyseessä katkeava kolmivuoro, eli toipumiseen olisi aikaa vain viikonloppu. Eikä se palkka tosiaan ole NIIN paljon suurempi..

Ensimmäistä kertaa täällä Norjassa olen tilanteessa jossa on useampi työ tarjolla, ja kevään kotona istumisen jälkeen se tuntuu itse asiassa ihan kivalta :)

T:llä muuten oli viimeinen tentti tällä viikolla, ja kesäloma on siis alkanut. Pari viimeistä iltaa on mennyt selatessa netistä Saksassa myytäviä prätkiä, jos tuo mies vaikka ensi viikolla lähtisi lupauksensa mukaisesti hakemaan minulle pyörän... Sen jälkeen T lähteekin pohjoiseen, joten minusta tulee kesäleski. Ainakin kuukaudeksi. Tulee olemaan outoa kun pitää asua yksin, vaikka asuinhan viime syksynä Tromssassakin noin kuukauden kun T muutti edeltäkäsin tänne. Siellä vain oli enemmän ystäviä ja (T:n) sukua ympärillä, täältä en tunne läheskään niin paljoa porukkaa. Jännäksi käy!

Sunday, June 3, 2012

Aarretta etsimässä

Muistin eilen piiiitkästä aikaa että sellainenkin ajankulu kun geokätköily on olemassa. Kävin katsomassa alan nettisivuilta josko tässä meidän lähellä olisi kätköjä, ja löytyihän niitä. Lähdin siis pienelle aamukävelylle GPS:n kanssa ja etsin kaksi lähintä kätköä. Mukavaa hommaa reilun tauon jälkeen, ja heti tänään pitikin etsiä jo lisää kätköjä. T lähti mukaan kun ei ole ennen moista harrastanut ja tykkäsi sekin :)

Niille, jotka eivät ole harrastuksesta ennen kuulleet voin kertoa että geokätköily on tavallaan aarteenetsinnän nykyaikainen versio. Netistä löytyy kätköjen koordinaatit jotka voi syöttää gepsiin ja sitten vain etsimään. "Aarre" on yleensä pienehkö muovilaatikko josta löytyy kynä ja vihko johon merkitään päivämäärä ja kätkön löytäjän nimimerkki. Kätkön löytymisestä tehdään merkintä myös nettisivuille, ja sinne voi myös laittaa kommentteja. Joskus laatikossa on lisäksi vaihtotavaroita jotka ovat yleensä pieniä leluja. Monet etsivät kätköjä koko perheen voimin, ja pienimmät ovat varmasti innoissaan saadessaan vaihdella pikkuisia leikkikaluja. Homma vaatii rekisteröitymisen sivuille, mutta se ei suuri homma ole.

Tänään kätköjä etsiessämme vastaan käveli sorsaperhe joka ei pelännyt meitä yhtään, lähimmillään taapersivat noin metrin päästä :) Ihan älyttömän suloisia!



Friday, June 1, 2012

Haastellaan

Meinasin ihan unohtaa kertoa kuinka sain MamaE:ltä ihanan tunnustuksen. Suurkiitos!


Tämän tunnustuksen saajan on linkitettävä tunnustuksen antaja omaan blogiinsa, ja jaettava tunnustusta eteenpäin viidelle (alle 200 lukijan) blogille, sekä tietysti informoida tunnustuksen saajia.

Alkaa olla jo hieman vaikeaa laittaa näitä eteenpäin, minulla kun tulee melkein aina luettua samoja (norjansuomalaisia) blogeja tai sitten sellaisia vanhoja tuttavuuksia joilla on reilusti enemmän kuin tuo 200 lukijaa. Mutta yritetän nyt valita sellaisia joille en ole ennen mitään haastetta/tunnustusta jakanut...

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

Pallon matkassa
Vuonon kimallus
Elämää Vihreällä Saarella

Mikäli olette tämän tunnustuksen aiemmin saaneet niin ei sillä varmaan suurta väliä ole. Tiedättepä ainakin että teillä on oikeasti kiva blogi!

Leikin nyt laskutaidotonta, ja totean täyttäneeni tunnustuksen asettamat velvollisuudet :)

Kesäkuu

No jopas on tullutkin pitkä tauko blogiin, piti oikein itsekin lukea viimeisin postaus että mitä ja koska on viimeksi tullut kirjoitettua. Puolitoista viikkoa näkyy kuluneen ihan hujauksessa, enkä oikein edes muista mitä on tullut sinä aikana touhuttua.

Paitsi että sukulaisia kävi meitä ilahduttamassa viime viikonloppuna, oli oikein mukava saada vieraita pitkästä aikaa. Kävimme mm. tutkailemassa maisemia näkötornista, ihastelemassa vanhaa kirkkoa, ihmettelemässä sodan aikaista natsien konekivääriasemaa ja pällistelemässä vanhaa tammea. (Sori, linkit norjaksi) Kelit totisesti suosivat, ja oli mukava kierrellä kaupunkia ja nähtävyyksiä katselemassa +27 asteen lämmössä. Hienoinen tuuli viilensi mukavasti jottei tullut liian hiki. Lisäksi viikonloppuun mahtui hyvää ruokaa, jokunen drinksu ja kovasti höpötystä ja naurua. Kiitokset vielä kerran vierailijoille!

Tällä viikolla esimies otti puheeksi kesäloman. Kuullostaa siltä että näin vasta aloittaneena saan peräti kaksi viikkoa lomaa, mutta valitettavasti ne eivät osu peräkkäin.. Toinen viikko lomaillaan heinäkuussa ja toinen elokuussa. Ajattelin josko heinäkuussa suuntaisin Pohjois-Norjaan ja elokuussa Suomeen. Viikon aikana ei ihan hirveästi ehdi kiertelemään, joten toteankin jo nyt etten taida suomenreissullani kyläillä juuri missään. Tarkoitus kun on lähteä reissuun prätkällä, ja jo matkustukseen kuluu siitä viikosta useampi päivä. Ja vanhempia täytyy luonnollisesti käydä morjestamassa jotteivat vedä ikiherneitä nenään... Kavereille siis tiedoksi että jos haluatte meikäläistä nähdä niin tulkaa tänne.  :)

Monday, May 21, 2012

Kukkia!!


Tässäpä tulee aiemmin lupaamani lähempi otos vaaleanpunaisen puun kukista. Samalla saatte näytteen surkeista kuvaajanlahjoistani, sekä ikivanhan nokialaisen kuvanlaadusta.. Mikäköhän tämä siis on? Koristeomena? Päärynä? Ei mitään hajua..


Lisää kukkia löytyi kovin yllättävästä paikasta, nimittäin autonrenkaasta johon sattumalta kohdistin toissapäivänä katseeni. Minusta aika hauska, nämä olivat jotkut ekorenkaat, eli ilmeisesti kierrätyskumista valmistettu (tai jotain). Enpä ennen ole mielessäni yhdistänyt autonrenkaita ja kukkasia :)


Mielelläni lisäisin vielä kuvan viikonlopun runsaasta korvasienisaaliista, mutta ei tullut sellaista räpsäistyä. Kahtena päivänä suunnattiin auton nokka kohti hiekkaisempia metsämaita silmät hakkuuaukeita tiiraillen (korvasieni kasvaa siellä missä maapohjassa on selluloosaa), lauantaina reissu suuntautui noin parin-kolmenkymmenen kilometrin päähän kohti sisämaata ja sunnuntaina vielä hieman pidemmälle. Olin nimittäin netistä etukäteen etsinyt että missä täällä on metsissä hiekkapohja josta korvasieni nimenomaan tykkää, ja niille suunnille tuli sitten ajeltua. Korvasieni kasvaa noiden edellisten lisäksi juuri sellaisissa kohdissa joissa maanpinta on rikkoontunut esim. metsäkoneiden jäljiltä. Tuo oli hieman haasteellisempi tehtävä sillä täällä on nuo metsät hieman jyrkemmissä paikoissa joihin ei ihan helpolla motolla kurvaista. Mutta etsivä löytää, eli loppujen lopuksi me kiipeiltiin hakatulla metsäaukealla jossa oli hiekkapohja, sekä jälkiä jonkin isomman koneen käytöstä. Eikä korvasieniä. Ei siis yhden yhtä. Kerran jo luulin löytäneeni yhden kuivaneen (kun se oli aika pieni ja musta), mutta sitten totesin sen jonkun elukan paskaksi. Jee. 

Tuesday, May 15, 2012

Viimeisen viikon aikana olen...

... melkein ajanut kolarin koska yhtäkkiä kaistalleni ilmestyi auto. Väistin täpärästi, onneksi vauhti ei ollut kova. Tämä siis ihan normaalileveällä tiellä nopeusrajoituksen ollessa 50. Sellaista pikkuista Peugeotia kun ei näköjään saa risteyksestä kääntymään käyttämällä pelkästään omaa kaistaa..

... kauhistellut kukkapenkissä asuvaa hirmuista etanaa. Pitänee pyytää T:tä hävittämään se, itse en ajatellut koskea moiseen.


... yrittänyt olla nauramatta kun kuntosalin saunaan tuli parikymppinen norjalaisneito joka alkoi paketoimaan itseään elmukelmulla. Kertoi hankkiutuvansa siten selluliitista eroon.

... miettinyt mikä puu kukkii vaalenapunaisia kukkia työmatkallani. Kirsikka? Eikös omenalla ole valkoiset kukat?


... ollut onnellinen ystäväni puolesta. Joskus hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.

... nauttinut ensimmäisestä uuden työni tilipäivästä! Harmi että maksettu tili oli vain kahdelta viikolta, mutta se voittaa silti lomautetun päivärahat :)

... opettanut T:lle niin hyvin matematiikkaa että kokeesta tuli paras mahdollinen arvosana!

... maistanut ensimmäistä kertaa hyvää norjalaista makkaraa.

Siinäpä pikaisesti viimeisimpiä tapahtumia, muistakaahan kommentoida edelliseen postaukseen muutkin kuin Pätkä :)

Monday, May 14, 2012

Haastava tilanne

Heli Norjalaisesta päiväkirjasta nakkasi haasteella jossa vastataan ensin yhteentoista kysymykseen, ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä eteenpäin haastettavaksi. Katsotaanpas siis mitä Heli tahtoo tietää:

1. Luetko muutakin kuin blogeja? Mitä?
-Luen toki, kaunokirjallisuutta aika ajoin paljonkin. Lemppareita on fantasiakirjat, esim. Taru Sormusten Herrasta tulee luettua lähes joka vuosi. Eddingsin Belgarion-sarja on myös yksi suosikeista, ja sen olen lukenut myös norjaksi. Norjaa tulee treenattua myös lukemalla Jo Nesbøn Harry Hole-sarjaa sekä Anne Holtin rikosromaaneja.

2. Maa, jossa olet käynyt (tai haluaisit käydä), mutta jota ET valitsisi asuinpaikaksesi, jos sinun pitäisi nyt muuttaa mihin tahansa toiseen maahan? Miksi?
-Tää on Ranska. Olen prätkäreissulla ajanut pidemmänkin siivun ko. maassa ja yöpynyt sekä etelässä että pohjoisempana. Muuten kaunis ja hieno maa, mutta englannilla ei oikein meinaa tulla toimeen. Ranskankielettömälle siis aika mahdoton ajatus asua..

3. Kerro yksi asia, jossa olet todella hyvä. Tämä voi olla ihan mitä tahansa ;)
-Palapelit tai muut kokoamista kaipaavat asiat. Vaikka Ikean hyllyt taikka taiteltavat pahvikotelot. Tykkään väsätä ja T:kin jo tajuaa olla tunkematta väliin. :) Joskus kokosin 1000 palan palapelin vuorokaudessa, se tosin oli erittäin helppo. Vaikeutta palapeleihin saa ostamalla niitä mustavalkoisia.

4. Mitä teit viisi vuotta sitten?
-Öh.. Siis vuonna 2007. Mikäli oikein muistan niin aloin etsimään uutta työpaikkaa (joka löytyi seuraavana vuonna Porista), kävin ensimmäistä kertaa FIM-rallissa (kansainvälinen matkamotoristien kokoontumisajo, järjestettiin tuolloin Italiassa ja on muuten tulossa 2014 Suomeen) ja remontoin asuntoni keittiön.

5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä?
-Kaapissani ei juurikaan käyttämättömiä ole, mutta varastoituna on edelleen ylioppilasmekkoni. Enkä tiedä miksen ole hankkiutunut siitä eroon, kai sillä on jotain tunnearvoa.

6. Mitä sinulla on liikaa? Omasta tai toisten mielestä.
-Kenkiä ja käsilaukkuja jos T:ltä kysytään. Omasta mielestä niitä ei koskaan voi olla liikaa.

7. Oletko kätevä vai pitääkö sinun pyytää kaveri apuun lyömään naulaa seinään taulunripustusta varten?
-Omistan porakoneen jolla olen myös porannut reikää betoniseinään. Renkaiden vaihto autoon sujuu, ja ensimmäisestä moottoripyörästäni säädin itse venttiilit. En siis ihan "käsi".

8. Mikä on (ei niin salainen) paheesi?
-Perunalastut, varsinkin Taffelin perinteiset poimulastut. Norjasta en (onneksi) ole löytänyt vastaavaa herkkua joten sipsien syönti on jäänyt vähemmälle. Laihdutusta ajatellen tosi hyvä juttu.

9. Millä kielillä pystyt tekemään itsesi ymmärrettäväksi?
-Suomi, englanti ja norja. Ruotsikin sujuu joten kuten, tosin nykyään taitaa sekaan pukata aika paljon norjaa.

10. Mitä kieliä voit kokeilla lisäksi, jos on hätätilanne?
-Ekstroihin taitaa jäädä saksa, jota ei tosiaan yritetä kuin suurimmassa hädässä.

11. Mikä piirre toisissa ihmisissä ärsyttää sinua yli kaiken?
-Kaksikin piirrettä joista en tiedä kumpi on pahempi: maiskuttaen syöminen ja toisen ihmisen puheen keskeyttäminen, varsinkin jos se toistuu jatkuvasti.

Siinäpä niitä vastauksia, tässä kysymyksiä eteenpäin:

1. Lapsuutesi toiveammatti, ja päädyitkö siihen. Jos et niin mikä muutti mielen?
2. Mitä suomalaista viet tuliaisiksi jos kyläilet ei-suomalaisen luona?
3. Miksi bloggaat ja jos aloittaisit nyt niin mitä tekisit toisin?
4. Omistatko lempivaatteen? Miksi juuri se on lemppari?
5. Mihin maahan tahdot matkustaa ja miksi?
6. Mitä kautta saat päivittäisen uutisantisi?
7. Seuraatko politiikkaa?
8. Poltatko helposti päreesi?
9. Kissa vai koira?
10. Miten rentoudut?
11. Mikä tekee elämästä ihanaa?

Luulen että lähes kaikki seuraamani blogit on jo haastettu, joten haasteen saa poimia kuka vaan. Lisäksi haastan teidät kaikki vastaamaan kysymyksiin kommenttiboksiin! Vastatkaa yhteen kysymykseen taikka vaikka kaikkiin, voitte valita itse :)

Saturday, May 12, 2012

Tonttulaaksossa

Tänään ajeltiin T:n kanssa Nissedaliin kyläilemään, mopolla tietysti. Keli suosi ja minäkin ajelin osan matkasta T:n istuessa kyydissä. Oli aika outoa ajaa ensimmäistä kertaa talven jälkeen matka-ajoa ihan oudolla mopolla, ja vielä kyyditettävän kanssa. Vaikka a-kortti on ollutkin taskussa kohta kymmenen vuotta niin kyytiläisiä en ole juurikaan huolinut. T:n mopolla olen ajanut kerran aiemmin, se kun on sen verran korkea että juuri ottaa varpaat maahan kun sen nostaa seisontatuelta pystyyn. Oli aika mielenkiintoista pitää sitä pystyssä kun kahdeksankymmentä (ja rapiat) kiloa könyää takapenkille... Reissu sujui kuitenkin hienosti ja maisemat olivat perillä sangen komeat, en aiemmin tiennytkään että vain sadan kilometrin päästä meiltä löytyy vuoria. Jopa lumihuippuja näkyi! Tämä ihan eteläinen Norja kun on aika lättänää verrattuna pohjoiseen.

Nissedalissa näytti olevan useampikin leirintäalue, ja me poikettiin pikaisesti katsomassa maisemia yhden leirintäalueen rannalta. Ranta olikin oikea hiekkaranta, ja ainakin sata metriä leveä. Järvi on nimeltään Nisser, ja kertoivat syvyydeksi 250 metriä. (Minusta aika syvä...) Mielenkiintoista minusta oli sekin että Nissedal sijaitsee 250 metriä merenpinnan yläpuolella, eli järven pohja on siis merenpinnan tasolla.

 

Kotimatkalla leikittiin sen verran turistia, että ajeltiin Nisserin yli vaijerivetoisella lautalla. Lautta oli todella pieni, kyytiin mahtui kerralla kolme autoa ja yksi mopo :) Varmasti Norjan pienin, ja mahdollisesti ainoa vaijerivetoinen.


Huumoria paikallisilla tuntui ainakin olevan, lautan vieressä olevan kioskin seinään oli niitattuTax Free- lippu :)