Monday, November 21, 2011

Kotimatkalla

Mun työpaikkani, kuten varmaan olen maininnut, on viereisessä kaupungissa. Matkaa on noin kolmekymmentä kilometriä yhteen suuntaan, ja siitä valtaosan pääsee ajamaan "isolla tiellä". Täällä meidän päässä saa aamuisin varata hieman aikaa paikallisen tietyön takia, ja toisessa päässä saattaa olla ihan normaalista työmatkaliikenteestä aiheutuva ruuhkaa. Enimmillään matkaan kuluu puolisen tuntia, ilman ruuhkia reilut parikymmentä (ehkä 25) minuuttia.

Mun kimppakyytini toinen osapuoli on ajoittain aika kiivaassa mielentilassa noiden ruuhkien takia, kyllähän te tiedätte miten joskus ottaa päähän edessä hidastelevat törpöt.. Itse olen yrittänyt parhaani mukaan opetella norjalaista leppoista "hällä väliä"-asennetta myös noissa liikenteeseen liittyvissä stressitilanteissa. Tänään kuitenkin meinasi alkaa pipo kiristämään pitkästä aikaa. Kotimatka töistä kesti nimittäin tunnin. Olivat päättäneet täällä Grimstadin päässä sulkea tietyön takia toisen kaistan kokonaan, joten jono alkoi käytännössä jo sieltä parinkymmenen kilometrin päästä.

Jopa T oli hieman alkanut huolestua kun ei akkaa näkynyt kotona normaaliin aikaan, ei sentään vielä ehtinyt soittaa perään.

Taidan muuten olla tulossa vanhaksi. Eilen kävin pitkästä aikaa sellaisella kunnon reippaalla kävelylenkillä, matkaa kertyi kuutisen kilometriä, koko matka asfaltilla ja vähän oli jopa mäkiä matkan varrella. Tänään on sitten ollut perse ja reidet yllättävän kipeät. Kävelystä! (No joo myönnetään, lieviä jumpanoloisia nytkähtelyjä lenkin jälkeen kotona) Mutta hei silti. Jos ei meinaa saada persettä penkistä ylös ilman tuskanirvistystä niin kyllä joku on vikana. Ilmeisesti mun sohvatreenini ei olekaan vahvistanut vartalon tukilihaksistoa? Sangen kummallista. Taidanpa syventyä hetkeksi miettimään kyseistä probleemaa kera jäätelön :)

Sunday, November 13, 2011

Peltipoliisista päivää

T lensi torstaina Tromssaan, ja jätti meikäläisen tänne ihan keskenään viettämään viikonloppua. Ihan mukava olla välillä yksikseen, kun voi tehdä ihan mitä lystää ja sillä aikataululla kun sattuu huvittamaan. T tosin väittää että mä teen muutenkin ihan niinkun itse haluan.. :)

Eilen halusin lähteä käymään Kristiansandissa, joka on se vähän isompi kylä tuossa nurkan takana. Matkaa on 50 kilometriä, ja koko matka on moottoritietä joten sen hurauttaa puolessa tunnissa. Aiemmin en ollut siellä käynyt, joten ajattelin että nyt on hyvä sauma lähteä tutustumaan paikan putiikkeihin löysällä aikataululla. Tunnetusti Norjassa on paljon maantietunneleita, niin myös tuolla välillä, arviolta ehkä kymmenkunta. Viimeiseen tunneliin, joka oli käytännössä jo kaupunkialueella olivat sitten lykänneet peltipoliisin, ja sehän tietysti otti meikäläisestä valokuvan. Nopeurajoitus paikassa oli 60 km/h, eikä meikäläisellä ole pienintäkään hajua että mikä oli oma vauhti. Mä kun olen tottunut seuraavaan nopeuttani gepsin näytöltä, mutta eihän se tunnelissa päivity. Siinä vaiheessa kun hoksasin että olisi pitänyt katsoa auton mittarista se nopeus niin oli tietysti myöhäistä. Nyt sitten vaan odotellaan postia poliisilta.

Tuo valokuva otti päähän sen verran paljon, että kaikki shoppailuhalut katosivat sen siliän tien. Kyllä mä pari tuntia kiertelin ja katselin, mutta ei sieltä oikeastaan mitään tarttunut mukaan. Ei vaan huvittanut kun koko ajan ajatuksissa pyöri tulevan sakon suuruus. Kun se voi olla joko todella paljon, tai sitten vaan muutaman sata kruunua. Ei sitten yhtään tiedä.

Mä aloitin tekemään sitä neulettakin, josta aiemmin kirjotin. Saa nähdä miten tässä käy, luulisin että toistaiseksi olen osannut tehdä oikein. Täällä kun ei ole oikein ketään keneltä kysyä, kun ne ohjeet on tosiaan norjaksi :)

Meidän vuokranantaja, joka siis asuu tuossa yläkerrassa, on kanta-astuja. Tai sitten rouvansa on, en ole ihan varma. Jokatapauksessa jompikumpi niistä tömistelee siihen malliin että kattokruunu helisisi jos sellainen olisi. Mä jopa yksi yö heräsin siihen kun se meni vessaan. Minusta se on jo ehkä hieman liikaa.. Oli muuten tuo yläkerran setä silloin vuokrausvaiheessa kehunut T:lle että on oikein ylimääräiset äänieristeet ettei mitään kuulu tänne alas. Tai heille sinne ylös. Ei ole tainnut kaveri olla täällä alakerran asunnossa sillon kun joku on ollut tuolla ylhäällä.. Täällä on tuo äänieristys muutenkin aika lapsenkengissä, ja välillä tuntuu että koko rakentaminen on. Mikä on sinänsä aika kummallista, kun kyseessä on kuitenkin pohjoismaa. Mutta siitä ehkä joskus enemmän. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että sinä päivänä kun voitetaan lotossa, tulee meidän Tromssan taloon täysremontti. Sisältäen mm. saunan rakennuksen kellariin. Ja sen remontin työnjohtaja on suomalainen :)

Nyt kun tässä kotosalla on tullut oltua, on tv ollut auki koko ajan. Että on vähän elämää, ja ettei nuo yläkerran töminät kiinnitä niin kovasti huomiota.. Urheiluhullun kansakunnan valtakunnan kanavilta tulee luonnollisesti hiihdon maailmancupin avauskisoja ruotsista. Se vaan vähän ihmettää kun suorien lähetysten väliin on laitettu uusintoja hiihdon mm-kisoista Oslosta keväältä 2011? Oikeasti? Ketä kiinnostaa puoli vuotta vanhat hiihtokilpailut? Vastaus ilmeisesti on että norjalaisia. Ihme porukkaa.

Täällä pyörii muutama aika hyvä mainos. Yksi ehdottomista suosikeista on Jarlsberg-juuston, jossa nainen ostaa aina vain jotain muuta juustoa kuin tuota Jarlsbergia: "Sama asia, juusto on juustoa", ja miehellä on vastaus valmiina.. Linkit mainoksiin tässä ja tässä ja tässä :) Ja kyllä se blondikin lopulta oppii.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, tuli sen verran nälkä noista mainoksien katseluista notta taidan tehdä itselleni jotain sapuskaa. (Ja näin yksin ollessa, juurikin jotain sellaista mitä itsellä huvittaa syödä just nyt.)

Vielä oikein hyvää Isänpäivää kaikille isukeille!

Monday, November 7, 2011

Nörttilandian sumuiset vuoret

Täällä on tänään ollut aivan käsittämätön sumu. Monestikin täällä on aamusta hieman usvaa, mutta tänään töihin ajaessa huomasi että oli hieman normaalia enemmän. Päivä oli aika viileä, eikä sumu hävinnyt päivän aikana minnekään joten sai ajella kotiinkin hernerokassa.

Nyt se on tainnut käydä viimeistään selväksi, että tuo meillä asuva mies on nörtti. Useimmat (normaalit?) ihmiset jotka ostavat tietokonetta, käsittääkseni kävelevät tietokonekauppaan ja latelevat tiskiin ominaisuudet joita koneeltaan tahtovat. Ja sitten ne kävelee seuraavaan putiikkin ja kysyy sieltäkin tarjouksen. Ja jos oikein näkevät vaivaa niin surffaavat vielä netistäkin jokusen paikan. Tämä meikäläisen kaksilahkeinen puolestaan surffaili noin pari viikkoa netissä, tilasi yhden osan sieltä ja toisen täältä. Tietysti Sulo Viléninä sieltä mistä halvimmalla sai. Tänään kotimatkalla hain viimeiset paketit ja nyt se istuu onnesta soikeana pöydän ääressä ja survoo mustaan laatikkoon kaiken maailman prosessoreita ja muita hilavitkuttimia. Toivotaan vaan että se on näppärä nörtti, ettei ala kuulua rumia sanoja siinä vaiheessa kun painaa ensimmäistä kertaa starttinappulaa. Minä kun en kykene moisissa asioissa auttamaan, itselläkin on ollut pikkubroidin auttava puhelin joka kerta kun kone on tökkinyt. Ei onneksi kovin montaa kertaa :) Hyvä puoli tässä on se, että jos siitä laatikosta alkaa nousta savu kun siihen kytkee sähköt niin meillä on eteisessä jauhesammutin. Ei siis pala koko mökki.

Lauantaisesta leffakeikasta vielä sen verran, että täällä tuo 3D-leffojen katsominen vaatii pienen investoinnin leffalippujen lisäksi. Suomessa, ainakin pari vuotta sitten, 3D-lasit olivat salin etuosassa josta jokainen noukki omansa ennen elokuvan alkua, ja palautti ne samaan koriin elokuvan loputtua. Täällä lasit pitää ostaa omaksi. Ei niiden hinta ole mikään päätä huimaava, noin 2,5 euroa, mutta silti. Tuon Tintti-elokuva nimittäin oli 3D. Enkä minä tietenkään sitä huomannut siinä vaiheessa kun katsottavaa elokuvaa netistä valkkasin. Enkä siinä vaiheessa kun niitä lippuja varasin. Enkä siinä vaiheessa kun sain lippuvarausvahvistuksen. Siinä vaiheessa alkoi joku kello päässä raksuttaa kun lippuja leffateatterissa lunastaessani huomasin että puolella porukasta oli rillit kourassa. No elokuvateatterin setä vahvisti luuloni, ja nehän piti sitten ostaa. Taas. Kun ne vanhat oli kotona. Että ihan vaan teille tiedoksi, että kun tulette kylään niin voidaan mennä leffaan katsomaan ihan 3D:tä. Meillä on nyt neljät lasit. Mikäli itseäni yhtään tunnen niin jonkun ajan päästä niitä on kuudet.. tai kahdeksat..tai.. Sit mä taidan mennä leffateatterin ovelle myymään niitä kahdella egellä :)

Sunday, November 6, 2011

Laiska sunnuntai

Heräsin tänään ensimmäistä kertaa noin kahdeksalta, mutta päätin jatkaa vielä unia. Ihan vaan sunnuntain kunniaksi. Kymmenen kieppeillä nousin ylös, ja T jäi vielä koisimaan. Tein itselleni aamiaista, minkä jälkeen siirryin sohvalle seuraamaan typeriä jenkkisarjoja sukkakutimeni kanssa.

Tälle syksylle olen saanut aikaiseksi neljät villasukat, ja viidennet on teon alla. Olen jo alkanut hieman kyllästyä noihin sukkatekeleisiin, ja pari viikkoa sitten kävinkin paikallisessa käsityöliikkeessä etsimässä hieman inspiraatiota. Löysin kohtalaisen yksinkertaisen näköisen villatakin ohjeen, ja tilasin siihen myös langat. Vielä eivät ole langat saapuneet(?), tai ainakaan liikkeestä ei ole minulle soitettu että ne saisi noutaa. Ja lupasivat soittaa kun näin voi tehdä. Jännittää jo hieman etukäteen miten onnistuu noiden kutomisohjeiden lukeminen norjaksi.. :) Valkkasin kuitenkin tuollaisen ohjeen, jossa selviää pelkillä oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Mitkään palmikkoneuleet kun ei näillä taidoilla todellakaan (vielä) onnistu..

Eilen käytiin peräti toisen kerran täälläoloaikana Ikeassa. Kuten normaalia niin siitä tuli melkein koko päivän reissu, kun piti vielä lisäksi poiketa muihinkin paikalliseen kauppakeskittymän, eli Sørlandsparkenin, liikkeisiin. Hirveästi ei tullut osteltua, mutta kieltämättä ihastuin isompaan laavuun. Nykyinen laavu joka meillä on reissuissa mukana, on 4-6 hengelle, ja se käy vähän pieneksi kun sinne levittää kahden hengen parin viikon reissukamat.. Tuo linkitetty versio oli tarjouksessa ja pystytettynä liikkeessä, joten sinne pääsi sisälle fiilistelemään ja tsekkaamaan koon. T kyllä väitti että nykyinen passaa meille varsin mainiosti, mutta ainahan sitä saa haaveilla uudemmasta, suuremmasta ja hienommasta. Oli kyse sitten asunnosta, autosta, moposta tai ihan mistä vaan. Vaikka siitä laavusta.

Illalla poikettiin vielä katsomassa uusi elokuva. Filmi oli tekstitetty, ja lontoon kielisillä äänillä. Mä en ihan vielä uskalla lähteä katsomaan pelkästään norskileffoja, kun en ole satavarma ymmärränkö kaiken. Mutta nuo tekstitetyt on ihan jees. Kyseisessä leffassa ihmetytti ainoastaan se, että Miloun nimi oli käännetty Terryksi. Kaikki muut nimet oli kuitenkin niinkuin alkuperäisessä sarjakuvassa.. ? Nää on näitä paikallisia kummallisuuksia :)

Nyt me lähdetään vaihtamaan kulkupeliin talvirenkaat. Vielä täällä ei ole talvikelit, mutta ajateltiin vaihtaa varuiksi nyt jo. Jos joku aamu onkin pikku pakkanen ja tiet jäässä. Tällä kertaa mä ajattelin olla enemmän työnjohtajana, kun kaksi edellistä kertaa olen saanut tuon homman tehdä ihan keskenäni.

Mukavan laiskaa sunnuntaita teillekin!