Tuesday, June 30, 2015

Turisti

Oslon seudulla nyt pari kuukautta pyörineenä olen käynyt katsastamassa kaikki kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet. Ensimmäiset kävin paikallistamassa heti keväällä tänne tultuani, ja viimeiset turistikierrokset tein männäviikonloppuna.

Keskustasta löytyy monia näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja, ranskalaisen kondiittorin Pascalin kahviloista lähtien. (Ne macaron-leivokset!!) Tunnettuja turistinähtävyyksiä ovat Oopperatalo, Akerhusin linnake ja useat museot.

Linnan pihalla
Oopperatalon katolla kävin huhtikuussa. Oli muuten kylmä tuuli..

Viistokatto
Seuraavalla viikolla piti tsekata Vigelandsparkenin Sinnataggen ja kuninkaanlinna. Sisällä linnassa en käynyt, koska se on auki turisteille vain kesäkuukausina.

Sori huono valotus..
Oli vissiin kunkku kotona kun oli viiri salossa
Oslossa asuva ystäväni hoksasi Nationalgalleriassa olleen näyttelyn jonka kävimme katsomassa. Samalla reissulla piti tietysti käydä katsomassa samassa talossa oleva Huuto, yksi niistä kolmesta. (näyttely on nyt Ateneumissa nimellä Tarujen kansat)

Huuto
Oslossa tosin taidetta näkee kaduillakin :)

Patsaat elpyy
Väriä harrastuksiin
Miehen saavuttua viikonloppukylään kävimme tutustumassa Oslon lähellä sijaitsevaan huvipuistoon, Tusenfrydiin. Kohtalaisen mäkiseen maastoon rakennettu huvipuisto oli ihan hauska kokemus, vaikka laitteet olivatkin maaston takia aika kaukana toisistaan. 

Yksi niistä rauhallisemmista laitteista
 Toinen viikonlopun kohteista oli Holmenkollen. Hyppytornin juurella on hiihtomuseo, jossa on aika kattavasti hiihtämisen historiasta aina lumilautailuvideoihin asti. Yllätyin kun en nähnyt Nykäsen nimeä mäkiennätyslistassa. Tornista pääsee alas hissin lisäksi vaijeria pitkin joka vie aina mäkimontun toiselle laidalle. Vauhti oli melkoinen, matka kesti ehkä noin 15-20 sekuntia, ja lystistä olisi pitänyt maksaa noin 80 euroa. Emme kokeilleet :)

Huipulla
Tiikerin näin jo ensimmäisellä Oslon reissullani (vuonna 2005??), ja nyt näppäsin siitä jopa kuvan.

Minä ja tiikeri
Eli tässä teille Osloturismin lyhyt oppimäärä. Paljon on vielä näkemättä ja kokematta, mutta mikäs kiire tässä :)

Monday, June 22, 2015

Innosta piukeana

Minä olen joskus sellaista helposti innostuvaa sorttia, riippuen tietysti aiheesta. Mutta jos jokin vinkeen päähäni saan, se pitää luonnollisesti toteuttaa ja mieluiten mahdollisimman pian. Kollega vinkkasi viikko sitten sinisimpukoiden myrkyllisyydestä kertovasta sivustosta ja siksipä ennakkovalmistelin perjantaiaamun aikataulun laskuveden mukaan. Näin siis tuolta sivustolta että meidän nurkilla kasvavat simpukat ovat tällä hetkellä myrkyttömiä joten tokihan niitä piti lähteä poimimaan.

Varusteiksi poimimiseen riittävät saappaat, ämpäri ja harava. Harava siksi että saa meriheinät siirreltyä sivuun ilman että pitää "turhaan" kastella käsiään. Riemu oli suunnaton kun "takapihalta" löytyi kuin löytyikin simpukoita. Noin tunnin verran rannassa kuljeskeltuani olin saanut saaliiksi parisen kiloa noita sinisiä herkkuja, ja siirryin sisätiloihin niitä pesemään. Simpukoiden pesu suoritetaan kylmällä vedellä, ja tunnin verran hankailtuani olivat näpit lievästi sanottuna kohmeessa.. Innostukseni alkoi hieman laantua.

Simpukanpoimimisvarusteet

Olin jo torstaina käynyt ostamassa tarvikkeita keittoa varten ja mainostanut miehelle perjantain illallismenua. Simpukoiden siivouksen jälkeen minulla oli parisen kiloa simpukoita jotka laitoin netistä löytämieni ohjeiden mukaan jääpalapedille jääkaappiin odottamaan iltaa.

Saalista
Illalla nälän alkaessa hieman ilmoitella itsestään, aloin pilkkomaan keittoon tulevia ainesosia. Olin jo kaupassa päivitellyt itsekseni ohjeessa olevalle sahramimäärälle kertyvää hintaa, mutta ajatellut sen olevan sen arvoista. Olinhan aiemmin maistanut kyseisellä ohjeella tehtyä keittoa ja se oli HYVÄÄ. Kun olin nakannut keittoon 1,5 grammaa sahramia, totesin ohjeessa itse asiassa lukevan 0,25 grammaa sen väärin lukemani 2,5 gramman sijaan. Tässä vaiheessa innostukseni laantui jokusen pykälän lisää. Muistin kuitenkin laittaa leivät (sekä gluteenittomat että tavalliset) uuniin.

Oli kuitenkin aika lisätä simpukat keittoon, eli ne oli noudettava jääkaapista. Simpukoita jäiden päältä kauhoessani totesin alimpien olevan jäässä. Ja simpukoitahan ei siis saa pakastaa vaan niiden on tässä vaiheessa oltava vielä elossa.. (Jälleen lievää innostuksen laantumista havaittavissa.) Valtaosa simpukoista päätyi kuitenkin kattilaan ja tästä keitetystä osasta ehkä noin puolet avautui keittämisen aikana. Avautumattomat tietysti nakkasin pois, heitin loput ainesosat kattilaan ja karjaisin miehen syömään.

Ruoka näytti lautasella taivaalliselta, vaikkakin tuoksui reiluhkosti sahramilta. Kaverina lämmintä patonkia, aiolia ja viiniä, herkkua! Ensimmäinen simpukka sanoi suussa krunts. Kasvoilla paistavaa epäuskoa. Toinen yritys, sama lopputulos. Mies luovutti, minä kokeilin vielä kolmannen. Krunts. Hiekkaa.

Ruma sana.


Illalliseksi patonkia, aiolia ja viiniä.


(Mies lämmitti itselleen puolentoista tunnin päästä riisipuuroa.)

Wednesday, June 17, 2015

Ei hyvää päivää

Olen aina ajatellut että politiikon homma on aika vaikeaa. Pitää tehdä päätöksiä jotka koskevat satoja ellei tuhansia ihmisiä, ja siten kaikista asioista on hyvä olla kunnolla perillä ennen oman kantansa lukkoon lyömistä. Tärkeä luottamustehtävä, siis.

Mm. näistä syistä en ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta. Keskityn mielelläni yhteen alaan jonka tietämystä kasvatan, ja muista riittävät pintapuoliset tiedot. Päätöksien tekemistä en ole koskaan karsastanut, ja joskus on tietysti tullut tehtyä vääriäkin päätöksiä. Onni näissä on ollut se että ne eivät yleensä ole vaikuttaneet kovin moniin.

Mutta miksi minä kirjoitan politiikasta jossei se minua kiinnosta enkä siitä edes kovin paljoa tiedä?

No siksi että Tromssassa on otettu puheeksi erittäin tärkeä asia, josta todennäköisesti tullaan pitämään äänestys (eikä edes ensimmäistä kertaa vuosien saatossa), ja lopullisen päätöksen tulos vaikuttanee moniin tromssalaisiin tavalla tai toisella. Osaan jopa työllistävästi. Tämä tärkeä asia on tietysti se, kutsutaanko tietä nimellä VEG vai VEI... Esimerkiksi Lentokentäntie Flyplassvegen saattaa muuttua Flyplassveieniksi. Ja näillä kunnan asioista päättävillä einsteineilla ei siis näytä olevan parempaa tekemistä kun kinata tällaisesta asiasta. Ei hyvää päivää.

(Norjaa osaaville asiasta lehtiartikkeli täällä.)

Tuesday, June 16, 2015

Voihan vehnä

Arvatkaapas mikä saattaa ottaa hieman päähän? No se että on pakastin täynnä ruispaloja ja sitten mitä todennäköisimmin kehittää itselleen jonkinnäköisen yliherkkyyden vehnään.

Olen tässä kevään aikana ihmetellyt omituisia vatsaoireita, ja muutama viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi ostaa apteekista kotona tehtävän keliakiatestin. Testi näytti miinusta, mutta siitä huolimatta tai juurikin siitä johtuen aloitin vehnättömän ruokavalion. Ja hupsis! Oireet katosivat muutamassa päivässä eivätkä ole tulleet takaisin kun olen pysytellyt kaukana leivistä ja pastoista. Tätä testiä pitänee nyt jatkaa ainakin muutama kuukausi ja katsoa miten homma etenee ja miten pakki reagoi. Jos näin helpolla saa itselleen huomattavasti paremman olon, niin ei varmaan kannata niitä ruispaloja sieltä pakastimesta syödä. Ne kun mokomat sisältävät vehnäjauhoja. Silti hieman itkettää kun joudun hylkäämään sekä pizzat että pastat jotka molemmat ovat lemppariruokien joukossa..
(Vaikka testasin kyllä jo gluteenittoman pastan. Oli ihan ok, mutta aivan JÄRJETTÖMÄN kallista ainakin täällä)

Nyt taidan siis alkaa kauppaamaan muille Tromssansuomalaisille niitä leipiä. Sillä jos tilanne jossain vaiheessa paranee, niitä saa Kilpisjärveltä lisää.. Ja netistä löytää onneksi helposti erilaisia korvaavia ruokaohjeita, kuten esimerkiksi munakoisolasagne johon ei tule lainkaan pastaa. Ei se toki aivan samalta maistu, mutta menettelee. :)

Läväytän tähän loppuun vielä tilannepäivityskuvan naapurin purkutalosta. Aika ahkeria ovat viikossa olleet, vai mitä?

Lakoaa se

Monday, June 15, 2015

Turistipaatti

Taas on palattu viikonlopun jälkeen arkeen, aamun aikaisella koneella Osloon muutamaksi päiväksi. Viikonlopun sateisesta Tromssasta aurinkoiseen pääkaupunkiin. Tromssassa on satanut viimeiset pari viikkoa lähes tauotta. Puutarhaa en ole saanut kesäkuntoon, kukkia ei ole istutettu purkkeihin eikä edes jo reilusti kasvanutta nurmikkoa ole ajettu. Lämpötila nousee vaivoin plussan puolelle (tosin esimerkiksi torstai-iltana meillä näytti -0,3 celsiusta..), ja kaikesta tästä pääsevät nauttimaan itsensä kipeäksi maksaneet risteilyturistit. :)

Norjan ylpeys Hurtigruten saa nimittäin seurakseen kesäisin muitakin risteilijöitä jotka seilaavat Norjan rannikkoa pysähdellen kaupunkeihin turistikierroksia varten. Nämä kelluvat hotellit pysähtyvät muutamaksi tunniksi ja turistit kuskataan linja-autoilla paikallisiin nähtävyyksiin, eivätkä kaupungilla kesäisin kamerat kaulassa maleksivat turistilaumat ole harvinaisuus. Tänä sesonkina Tromssassa pysähtyy kaiken kaikkiaan 95 risteilijää joissa odotetaan olevan lähes 120 000 matkustajaa, suurimpana Panaman lipun alla seilaava jättimäinen Splendida (kuvassa). Toivottavasti edes osa matkustajista näkee kaupungin auringonpaisteessa.

Turistiraukat
Aurinkoisen Oslon suunnalla oleva asuntoni sijaitsee rakennustyömaalla. Työmatkaani noin puolella kilometrillä pidentävät kahden kerrostalon rakennustöiden pitäisi olla loppusuoralla syystalvella ja talojen rakennuksen takia siirtyvä pyörätie pitäisi aueta liikenteelle elokuussa. Näistä asioista selvää ottaessani ei minulla ollut hajuakaan että myös asuintaloni toisella puolella alkaa ryminä.. Vanhan toimistokolossin purku alkoi viime viikolla ja tilalle tulee kuulemma viisi (!) kerrostaloa. Saapa nähdä työskentelenkö täällä niin pitkään että näen nuo talot valmiina..

Purkuhommia

Thursday, June 11, 2015

Reissuelämää

Eilen ja mainitsin että nykyään tulee lennettyä joka viikko Osloon.  Mitkäs sitten ovat tällaisen reissuelämän hyvät ja huonot puolet?

Huonoja puolia ovat tietysti ne itsestäänselvät: ero perheestä (eli miehestä), rankka matkustaminen (heräätkö itse maanantaisin aamuneljältä jos työt alkavat kahdeksalta?) ja yksinäiset viikot. Sekä se, etteivät pelkät viikonloput tunnu riittävän niiden askareiden tekoon jotka pitäisi tehdä. Kun viikonloppuna pitäisi muistaa myös levätä. Lisäksi on hieman ongelmallista sovittaa niihin muutamaan päivään kaikki muukin. Miehen kanssa pitää viettää laatuaikaa. Ystäviä pitää tavata. Miehen sukulaisetkin vaativat huomiota...

Hyviäkin puolia löytyy: mielenkiintoinen työ, sekä se fakta että minut olisi todennäköisesti lomautettu jos en olisi suostunut lähtemään reissuhommiin. Asunto lähellä työpaikkaa, eli hotellielämästä ei tarvitse kärsiä. Reissata voi ilman matkalaukkua kun asunnosta löytyy vaihtovaatteet ja tarvittavat naama- ja hiustökötit. Aavistuksen parempi palkka, eli reissuhommissa saa pienen lisäkorvauksen päivärahojen lisäksi. Sen verran on tullut jo reissattua, että taskussa on lentoyhtiön kultakortti. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä että loungeen pääsee odottamaan koneen lähtöä, ja siellä on tarjoilut ilmaisia. Tänään tarjoilivat hodareita. 

Ja kaiken tämän jokainen kokee omalla tavallaan. Itse olisin varmasti tyytyväisin sellaiseen puolitettuun ratkaisuun,  välillä reissussa, valtaosa kotona. Toistaiseksi kuitenkin mennään näin.  Minä aloitin viikonlopun jo tänään, joten mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Reissueväät: kirja ja vesipullo

Tuesday, June 9, 2015

Kuulumisia

Johan on blogi jäänyt niin unholaan ettei enää muista potea edes huonoa omatuntoa kirjoittamisen unohtamisesta. Jos nyt kuitenkin hieman kuulumisia:

Minä olen Oslossa, koti edelleen Tromssassa. Reissuhommat siis jatkuvat, ja tällä hetkellä projektin pääpaikka on Oslo. Tämänkertaisen homman pitäisi jatkua niin pitkään että firma vuokrasi minulle kalustetun asunnon. Nyt minulla on siis koti (Tromssassa), koti-koti (missä edelleen asuvat isä ja äiti) sekä työkoti. Onneksi tavarat eivät sentään ole ripoteltuina kaikkiin kolmeen :) Sukkuloin siis viikottain Tromssan ja Oslon väliä, teen Oslossa pitkiä työpäiviä ja olen torstai-iltana kotona. Jossain vaiheessa reissaaminen alkaa taas maistua puulta, tiedän sen jo etukäteen Stavangerissa vietettyjen kuukausien takia mutta josko hotellielämän puuttuminen auttaisi asiaa.


Tämä pendelöinti (pendle=matkustaa työhön toiselle paikkakunnalle säännöllisesti) aiheuttaa tietysti sen ettei kotona tapahdu mitään kovin rivakalla aikataululla. Esimerkiksi moottoripyörä ei ole vielä käynyt tallin ulkopuolella talven jälkeen. Tosin kelejäkään ei Tromssan leveysasteilla ole juuri ollut, mutta eniten asiaan on vaikuttanut talven aikana pilalle mennyt akku. Jota siis en ole "muistanut" käydä ostamassa.


Oslossa on sentään jo kesä kuten kuvista näkyy (kuvat kylläkin Bærumista), onneksi. Sillä pohjoisessa tulee vettä, on tullut jo viikon ja tulee vielä ainakin toisen moisen lisää.