Sunday, January 29, 2012

Kirveellä töitä

Nyt ottais ihan vaan vähän pannuun.

Eikös me voitais tehdä sellainen kansainvälinen sopimus, että jos joku omaa yhdistelmän piano + seinänaapurit (käsittää myös ylä/alakerrassa asuvat), niin se olisi velvoitettu seuraavaan: Mikäli asuntoon tulee yli kahdeksi tunniksi alle 10-vuotiaita lapsia, olisi asunnon omistaja/haltija velvollinen kustantamaan naapureille yön/viikonlopun (vierailun pituudesta riippuen) hotellissa. Mikäli pianon omistaja on vähävarainen, olisi mahdollista myös lukita pianon kansi ja luovuttaa avain naapureiden haltuun vierailun ajaksi. Laitonta olisi myös kaikenikäisille soittaa pianoa arkisin ennen klo 8.00 ja viikonloppuisin ennen klo 10.00.

Arvaatte varmaan että meidän yläkerrassa on ollut tämän viikonlopun vieraita. Talon omistajapariskunnan lapset jälkikasvuineen ovat olleen perjantaista asti kylässä, ja norjalaiset lapsirakkaina ilmeisesti kannustavat kovasti lastensa taiteellisuutta. Ainakin siitä päätellen että pianoa tuntuu joku jatkuvasti hakkaavan. Paino sanalla hakata, sillä minkäänlaista tunnistettavaa sävelkulkua ei vielä tähän mennessä ole pystynyt tunnistamaan. Tänä aamuna heräsin noihin sulosointuihin puoli yhdeksältä.. Tällaisesta siis ei ole kyse :)


Thursday, January 26, 2012

Hui hai!

Tänään jouduin olosuhteiden pakosta asioimaan paikallisessa verotoimistossa. Ja kuten Suomessakin, täälläkin on virastoissa jonoa. Istuin siis odottamaan vuoroani, ja koska odotustilassa ei ollut lehden lehteä (!) päädyin vain pällistelemään kanssaodottajia sekä ympäröivää tilaa.

Asiointitiski oli kirjaimellisesti tiski, ei sellaisia sermihässäköitä kun Suomen puolella esim. pankeissa. Tiskin takana kolme asiakaspalvelijaa ottivat vastaan asiakkaita, ja seinälle heidän taakseen oli ripustettu tauluja. En voinut olla hymyilemättä kun aloin ajattelemaan taulujen aiheiden takana olevaa symboliikkaa.

Vai mitä itsellenne tulee mieleen jos verotoimistossa roikkuu maalauksia pikkukaloja jahtaavista valtavista haista? :)

Monday, January 23, 2012

Kesäkuntoon

Me ollaan T:n kanssa liitytty paikallisen kuntosalin jäseniksi, T kun on jo syksystä valittanut niskaansa. Ajateltiin että jospa pikku treenaaminen auttaisi, ja käytiin tsekkaamassa isohkon ketjun sali. Minähän ihastuin paikkaan heti, enkä vähiten sen takia että siellä on ihan kohtalainen sauna! Nyt ollaan alkuinnostuksessa käyty siellä parin päivän välein, ja yritetään opetella niitä aikoja jolloin se ei olisi ihan tupaten täynnä. Tänään esimerkiksi ei ihan onnistunut, vaan piti hieman pujotella sekä pukuhuoneessa että salin puolella.

Minä saan yleensä nauttia treenin jälkeisestä saunasta ihan keskenäni, miesten puolella kuuluu olevan hieman enemmän käyttäjiä. Sauna on ihan ok, vermeet näyttävät olevan ruotsalaisen Tylön valmistamat ihan niinkuin appiukon mökilläkin. (Jos/kun me rakennetaan Tromssaan sauna, niin voitte olla varmoja että kiuas tulee Suomesta..) Muutama pieni seikka kuntosalin saunassa kuitenkin ihmetyttää. Esimerkiksi saunan lasinen ovi on lähes lattiaan asti, rakoa on vain noin 2-3 senttiä. Oven puiset karmit menee ihan sinne alas asti. Eikös Suomessa siihen jätetä pienoinen väli, jottei karmit mätäne? (Niinkuin salilla on näyttänyt käyneen..) Toisen seikan huomasin kun ensimmäistä kertaa läväytin ahterini lauteille. Lauteissa on ruuvit päällipuolella, ja luonnollisesti siihen päälleistumisesta seurasi rivakahko nousu ylös kera pienen kirosanan. Suomalaisessa saunassa en ole tainnut koskaan nähdä ruuveja lauteissa, eli eikös ne koota sieltä alapuolelta? Onneksi ruuvirivistöt kuntosalin lauteissa ovat niin harvat että siihen väliin saa takamuksensa sovitettua.

Mutta annettakoon norskeille nämä pienet virheet anteeksi, hehän eivät varsinaisesti ole saunojakansaa joten ei voi olettaa saunanrakennustaidonkaan olevan huippua.

Tuolla saunassa istuessaan pistää merkille muitakin asioita, joista yksi liittyy norskien pesuhuonekäyttäytymiseen. Siinä kun suomalainen tallustelee ilkosillaan pyyhe hiuksissa ympäri pukuhuonetta, kuivaa norjalainen itsensä siellä suihkukopin seinien sisäpuolella ja kietoo pyyhkeen ympärilleen ennen pukuhuoneeseen siirtymistä. Siis niistä harvoista jotka salitreenin jälkeen suihkussa käyvät. Tänään sen parinkymmenen minuutin aikana jonka tuolla lauteilla istuin, kävi suihkussa neljä naista. Sali oli pullollaan väkeä ja kuulin jatkuvasti pukukaapien ovien käyvän. Eli ilmeisesti hikisenä kotiin suihkuun? Vai vain hikisenä kotiin?

Toinen asia on ihan yleinen huomio, eli ei liity pelkästään suihkutiloihin. Norskien naulakot ovat sellaisia äärettömän ärsyttäviä nuppi-naulakoita. Siis juuri niitä joihin ei mahdu kuin yksi pyyhe/takki/laukku per nuppi. Kunnollista (ja hyvännäköistä) tilavaa naulakkoa täältä ei oikein meinaa edes löytää, varsinkaan jos sen pitäisi olla yhteydessä hattuhyllyyn. Tässä meidän vuokra-asunnossa sekä Tromssan talossa on eteisessä juurikin nuo nupit. Yritä siinä nyt sitten laittaa käsilaukkuja naulakkoon roikkumaan kun sitten ei jää tilaa yhdellekään takille :) Läheskään kaikki ihmiset eivät muuten käytä takissa/pyyhkeessä olevaa ripustuslenkkiä. Salilla se lähinnä hymyilyttää kun tuo "tapa" aikaansaa sen että pyyhe tipahtaa nuppinaulakosta märän suihkutilan lattialle, siinäpäs oppivat käyttämään sitä lenkkiä. Kotona se aikaansaa enemmän ärsytystä kun T on ihan samanlainen...

(Eikös asiat ole silloin aika hyvin kun ei ole suurempia ärsytyksen aiheita?)

Friday, January 20, 2012

Shoppailua

T halusi tänään lähteä Arendaliin shoppailemaan, lähinnä etsimään itselleen uusia farkkuja. Oli kuulemma joulun jälkeen käynyt jossain putiikissa missä oli ollut just sellaiset sopivat, mutta oli jättänyt ne ostamatta. Mentiin sitten kyseiseen putiikkiin jossa myyjäneiti tuli kysymään notta tahdommeko palvelua ja/tai kahvia. Minähän yleensä vastaan tuohon kahvikysymykseen täällä kysymyksellä: Onko teillä maitoa? (Hyvin harva norski juo kahvinsa maidolla, KAIKKI juovat täällä mustana. Ainakin juhlissa joissa olen vieraillut on joutunut erikseen pyytämään kahvimaidon, ts. rippijuhlat, häät, ristiäiset.) Kysymykseeni myyjä kuitenkin vastasi itse kysymyksellä "Oletko Suomesta?", kysymys lausuttuna hoonolla soomella. Ilmeeni oli varmaankin sellainen piilokamerailme, näillä seuduilla kun ei kovin montaa suomea puhuvaa ole tullut vastaan. Tai siis on tullut kaikki yksi. Myyjä kertoi sitten äidillään olevat suomalaiset sukujuuret, ja pahoitteli unohtaneensa kielestä paljon. Sanoi että mummonsa oli ainoa joka hänelle puhui suomea.

T ei löytänyt farkkuja, mutta minä sain mukavan juttutuokion tuon melkein suomalaisen kanssa. Harmi että kyseessä oli pelkästään miehille vaatteita myyvä liike, muuten varmaan asioisin tuolla useammin. Löysin jokatapauksessa alennusmyynnistä itselleni uudet kengät, joten meikäläisen kannalta kauppareissu oli suorastaan loistava :)


Kotiin päästyämme olinkin kovin onnekkaassa asemassa, T nimittäin alkoi kokkailemaan ja minä saatoin istahtaa sohvalle surfailemaan kera viinilasin. Siinä toisella silmällä tv:tä tuijottaessa alkoi oikeasti ottaa päähän tämän puoliksi kalustetun vuokra-asunnon tv-taso. Se kun ei ole pelkästään ruma, vaan myös epäkäytännöllinen. Dvd-soitin ei mahdu hyllyyn joten se tönöttää lattialla. Siivotessa suorastaan riemastuttavaa.. 

Meninpä sitten paikalliseen huuto.nettiin eli osoitteeseen finn.no katselemaan josko jotakin löytyisi. Ja löytyihän sieltä! Jo Tromssassa ollessamme suunnittelimme tämän ja tämän ostamista, mutta jäi ostamatta kun oli Haaparannalta Tromssaan matkatessa niin täysi auto. Soitin myyjälle, ja huomenna käymme hakemassa kalusteet uuteen kotiin, ja vain murto-osalla uusien hinnasta! Myyjä vakuutti niiden olevan uuden veroiset, ilman naarmuja tms. Nämä päätyvät luonnollisesti myös kotiin Tromssaan siinä vaiheessa kun sinne palaamme. Ostettavaksi jää vain toinen vastaava seinähylly, mies kun on kohtalaisen pöheli ostelemaan dvd-levyjä :)

Sunday, January 15, 2012

Pålegg

Olen tainnut jo aiemmin mainita, että norjalaiset syövät uskomattoman paljon leipää. Valtaosa myytävästä leivästä on kokonaisia vuokaleipiä, jonkun verran löytyy myös sämpylöitä tai pienempiin paketteihin pakattuja siivuja. Yleensä kuitenkin kaupan hyllyt notkuvat noita kokonaisia leipiä, ja hyllyjen vierestä löytyy joka kaupasta viipalointikone. Eli siis sellainen että saat mötkylän muovattua paketilliseksi paahtoleipää. Kunnon ruisleipää täältä ei löydy vaan kaikki leipä on enemmän tai vähemmän vaaleaa, terveellisenä leipänä täällä näytettäisiin markkinoivan kokojyväleipää. "Ruisleipä" on käytännössä ihan sitä tavallista leipää johon on lisätty hieman ruisjauhoja. Ei kuitenkaan niin paljoa että se värissä näkyisi. :) Karppauskuume on täälläkin saanut kauppoihin myös karppaajan leipää, jota näyttäisi olevan jokaisessa putiikissa.

(Kuva: rosenberg-spiseforretning.no)

Tuo leivän suuri kulutus on ilmeisesti johtanut myös siihen, että sitä käytetään myös makeana välipalana vaihtamalla vain päälliset. Eikä välttämättä edes välipalana... Tänä aamuna olin laittamassa itselleni aamiaista kun mies kömpi makuuhuoneesta. Tietysti kysyin että laitanko aamiaisen samalla myös hänelle. Vastaus oli että joo, kaksi siivua voilla voideltua leipää johon mansikkahilloa päälle. Siis aamiaiseksi. Ne sitten nautittiin maitolasillisen kera. :) Olen mä kyllä nähnyt banaaniakin syötävän leivän päällä.

Toinen vaihtoehto tuolle makealle versiolle on maapähkinävoi. Sen alle ei käsittääkseni laiteta tavallista voita, mutta voin toki olla väärässäkin. Tuo leivänsyönti on täällä niin yleistä, että ovat lanseeranneet makrillia tomaattikastikkeessa niin pienessä purkissa että se sopii juuri yhdelle leivälle. Ja sitä mainostetaan juuri näillä sanoilla.

Eniten minusta selventää aihetta kuitenkin se, että norjan kielessä on oma sana joka tarkoittaa leivän päällistä. Vähän kun eskimoilla on parikymmentä sanaa lumelle, joita suomessakin on tietysti useita (lumi, sohjo, räntä, loska jne..) Norjalaisille tuo leipä-aihe on niin yleinen että sille on oma sana. Suomen kielessähän puhutaan vain jostain joka tulee leivän päälle. Jos täällä tarkoitat juustoa, kinkkua, tomaattia, kurkkua sitä mansikkahilloa tai maapähkinävoita niin sanot vaan pålegg :)

Tuesday, January 10, 2012

Maritin haba

Viikonloppuna täällä Norjassa vietettiin gaalailtaa, jossa palkittiin viime vuonna kunnostautuneita norjalaisia. Vuoden 2011 naisurheilijaksi valittiin Marit Bjørgen, joka lähetti Italiasta kiitosvideon gaalaan, koska ei päässyt itse paikalle. Kohun herätti hiihtäjäkuningattaren yläkroppa, joka kieltämättä on kohtalaisen lihaksikas.

Itselläni huomiota herätti suomalaisen lehdistön tapa kirjoittaa Bjørgenin nimi suomalaisittain Björgen. (Tuohon hesarin juttuun nimeä muutettiin parin tunnin jälkeen, lieneekö joku huomauttanut asiasta..) Esimerkiksi Iltasanomissa nimi on edelleen kirjoitettu väärin. Vähän sama asia, jos Norjassa lehdistö nimeäisi suomalaisen ampumahiihtäjän uudestaan. Miltä teidän mielestänne näyttäisi Kaisa Mækæræinen?

Saturday, January 7, 2012

Hjerteslag

Tänään säikähdin niin paljon, etten sitten ikinä. Kerronpa teille ihan koko tarinan taustatietoineen.

Eli olen tämän viikon nautiskellut lomautuksestani. Nautiskeluun kuluu tietysti pitkään valvomista, joululahjakirjojen lukemista ja suomentuliaisten (dvd:n muodossa) katsominen. Nämä kaikki kun yhdistetään keskenään, tulee tulokseksi se ettei meikäläinen saa itseään aamulla sängystä ylös kovinkaan aikaisin. Tänään kävin hereillä T:n lähtiessä kouluun, mutta jatkoin tyytyväisenä uniani. T tulee kotiin joskus kolmen-neljän kieppeillä joten unia ei häiritse mikään. Tänään heräilin joskus yhdentoista maissa, ja aikani pyöriskeltyäni ja ihmeteltyäni päätin alkaa touhuilemaan kunhan vain saisin ensin käytyä suihkussa.

No, tuumasta toimeen, ja eikun suihkuun. En ehtinyt vielä laittaa edes shampoota hiuksiin kun suihkuverhon toiselta puolelta kuuluu miehen ääni ja siinä samassa sieltä suihkuverhon sisäpuolelta karmiva rääkäisy. Oli sitten T:llä loppunut koulu aikaisemmin ja se kotiin tultuaan oli kuullut suihkun äänen ja päätti tulla kylppäriin ilmoittamaan kotiintulostaan. Juippi ei vissiin ole koskaan nähnyt Psychoa.

En muista koskaan pelästyneeni niin paljoa, että olisin huutanut. Polvet tutisi varmaan vielä puolen tunnin päästäkin.