Wednesday, December 10, 2014

Jaarittelua

Kaamoksen taas alettua tuntuu että energiatasot ovat pudonneet jonnekin miinuksen puolelle, töihin tulee raahauduttua puoliunessa ja illat kuluvat TV:n äärellä nuokkuessa. Tuntuu että mitään ei tapahdu, vai tapahtuuko sittenkin?

Töissä on ollut viime ajat niin hiljaista, että työaikana on ehtinyt tekemään jos jonkinnäköisiä verkko-ostoksia. Nettikaupoista on hieman liian helppo tilata kirjoja ja DVD-levyjä. Ebaystä on tullut tilattua suojia sekä perheen kännyköille että tableteille. Viime kesänä sopimuksen irti sanonut moottoripyörän GPS on saanut seuraajan, samoin löysin itselleni viimenkin sen kaipaamani aktiivisuusrannekkeen. Jo pelkästään näihin upposi sen verran pätäkkää että päätin lopettaa työaikana shoppailun ainakin toistaiseksi..

Työajan ulkopuolella löytyi vihdoin se keittiö senkki, ja sitten tuli vielä ostettua yleiskone keittiöön (kun tuli tilaa sen senkin myötä..)

Lauantaina olimme juhlistamassa itsenäisyyspäivää muiden suomalaisten kanssa hyvän ruoan merkeissä, ja saimme jopa nauttia suomalaisista lauluista norjalais-suomalaisen kuoron esittämänä. Kieltämättä keskellä kaamosta kuultu Finlandia aiheutti kylmiä väreitä ja hienoista herkistymistä. Jotenkin tuntuu että itsenäisyyspäivällä on suurempi merkitys nyt kun ei enää asu Suomessa.

Lauantaina tapahtui myös se, josta jokainen kotitöitä vieroksuva näkee painajaisia: tiskikone hajosi. Hyvin palvellut 14-vuotias kone päätti yhtäkkiä jäädä eläkkeelle. Vaikka meidän taloudessa asuu vain kaksi henkeä, tuntuu että tiskikone pyörii jatkuvasti. (Eikä vähiten sen takia että T ottaa joka ikistä vesilasillista varten uuden lasin..) Itsenäisyyspäivän juhlien venymisen aiheuttaman olotilan takia konetta alettiin tutkia tarkemmin vasta maanantaina. Tsekattiin että vesikytkennöissä olevat sihdit ovat auki jne. mutta ei auttanut. Koneen vesipumppu tai sen moottori oli ja pysyi kaput.

Eilen siis kurvasin töiden jälkeen astianpesukonekauppaan, ja illalla asennettiin uusi masiina paikoilleen. Oi onnea. Näiden kaikkien ostoksien jälkeen tilin saldo ei kyllä juurikaan hymyilytä. Seuraavaa tilipäivää odotellessa..

Sunday, November 16, 2014

Kva er kvarg?

Norjalaisia ihmetyttämään on kauppojen hyllyille tullut aivan uusi tuote - kvarg. Kukaan tuntemistani paikallisista alkuasukkaista ei ole tuntenut saatikka maistanut tuotetta, ja TV:ssä pyörivä mainos herättää hämmästystä. Useissa eri mainoksissa mies pyörii ympäriinsä kysellen: Mikä on kvarg? Löytyykö täältä kvarg?

Itse riensin kauppaan ostamaan purkillisen kvargia perjantaina, ja käytin sen eilen tehdessäni jälkiruokaa. Meillä vieraillut pariskunta hämmästyi kuullessaan mitä jälkiruoka sisälsi, ja uskaltautui maistamaan vasta kun T oli koemaistanut ja antanut jälkkärille hyväksynnän. Olivat kuulemma kotona mainoksen äärellä miettineet että mitäköhän kvarg mahtaa olla.

No mitä se kvarg sitten on?
Rahkaa.

(Rahkapiirakan ohje täältä. Ohjeessa tosin turhan pitkä paistoaikaa, onnistuin itse käräyttämään reunat noin 25 min kohdalla..)


Saturday, November 15, 2014

Valaskala

Valaat ovat tulleet Tromssaan. Joka vuosi ne tulevat sillien perässä Tromssan kupeessa olevan Kvaløyan (Valassaaren) vuonoihin herkuttelemaan. Tänä vuonna niitä on ollut uskomattoman paljon, tutkijat ovat laskeneet niitä olevan noin pari sataa. (!)
Kävin niitä viime viikonloppuna katselemassa, tosin vain rannalta käsin. Miekkavalaita näkyi paljon, ryhävalaat pysyttelivät kauempana joten niistä näkyi melkein pelkästään vesisuihkut. Valokuvat eivät onnistuneet, mutta toiset ovat olleet onnekkaampia. Veneistä otettuja kuvia ja videoita voitte ihailla mm. täältä ja täältä.

Valoisa aika lyhenee lyhenemistään. Tänään aurinko näkyy hieman yli neljä tuntia, ja alle kahden viikon päästä se ei nouse lainkaan - ennen tammikuun puolta väliä.. :( Päivän valosta on siis nautittava kun vielä voi. Arkipäivinä se ei enää töiden takia onnistu, joten siihen pitää keskittyä viikonloppuna. Näinä kahtena viimeisenä.

Sain viime viikolla vihdoin valmiiksi ensimmäisen virkkausprojektini. Viime virkkauskerrasta olikin kulunut kolmisenkymmentä vuotta, joten apua piti hakea netistä. Onneksi YouTubesta löytyy kaikkea mahdollista, myös virkkausvideoita. Seuraava haaste oli ymmärtää norjalaista virkkausohjetta, mutta koska työkaverilta saamassani ohjeessa oli kuvat mukana ei siitä syntynyt sen suurempaa ongelmaa. Elämäni ensimmäinen (oikea) virkkuutyö oli siis kolmiohuivi (shaali?). Tyyli on ehkä hieman minua nuoremmille tarkoitettu, mutta minusta malli oli aika makee :) Vai mitä sanotte? :)



(Vielä huomautus otsikkoon viitaten: Kyllä minä tiedän ettei valas ole kala..)



Thursday, October 23, 2014

Senkin metsästystä

Meidän keittiössä, niinkuin varmaan monen muunkin, ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Tähän olen jo keksinyt ratkaisun, joka on senkki "tyhjälle" seinälle. Enää ei tarvitse kun löytää se sopivan kokoinen, värinen, materiaalinen ja hintainen.. Lähiviikkoina olen seurannut norjan suosituinta (ja ainoaa?) nettimyyntisivustoa, kun ensin olin selannut huonekaluliikkeiden mallit ja hinnat läpi. Meillä on tarkoituksena jollain aikavälillä (5-15 vuotta..? :) ) rempata hieman keittiötä(kin), ja sitä silmälläpitäen ei oikein huvittaisi maksaa montaa kymmentätuhatta kruunua senkistä. Keittiön nykyinen ruskea väri nimittäin tulee remontissa vaihtumaan..

Nettisivuille tulee huonekaluja myyntiin tasaiseen tahtiin, ja olen yhtä jopa ehtinyt käydä katsomassa. Ensimmäinen yksilö ei kuitenkaan lähemmän tarkastelun jälkeen kelvannut, koska laatikoissa ei ollut mitää mekanismia ja olivat tyhjänäkin hieman takertelevat avata. Senkin täytön jälkeen se tulee olemaan täynnä, eikä kauheasti kiinnosta tempoa painavia laatikoita puoliväkisin auki.. (Mikseivät ihmiset ota kuvia yksityiskohdista??)

Tänään koitan käydä katsomassa taas yhtä, jospa tällä kertaa tärppäisi. Meillä molemmilla alkaa mennä hermot tupaten täysiin keittiön kaappeihin ja tavaroita pursuilevaan keittiötasoon..
Tähän väliin voisin taas valittaa norjalaisesta suunnittelusta, mutta en jaksa. Kun ei se mitään auta :)

Se mitä menen katsomaan, on muuten tämä. Ei ihan täysin sellainen mitä etsin, mutta helpottaa varmaankin pahinta ryysistä kaapeissa.

Monday, October 20, 2014

I will never be a star

Muistanette varmaan norjalaisen maailmallakin hitiksi nousseen "What does the fox say" -kappaleen. Musiikkivideon tekijät, Ylvisåkerin veljekset Bård ja Vegard, ovat norjassa julkkiksia joilla on mm. oma tv-show. Lisäksi he ovat (niinkuin fox-musiikkivideokin kertoo) musiikillisesti lahjakkaita ja he täyttävät stadioneita konserteillaan.

Minulle tuli yllätyksenä että löytyy vielä kolmaskin Ylvisåker, nimittäin pikkuveli Bjarte. Eikä ole musiikkigeenit (saatika huumori) jakautuneet pelkästään isoveljille. Vai mitä sanotte tästä:



Sunday, October 19, 2014

Projektihommia

Taisin tuossa vähän lupailla kuvaa projektista, ja sitten muistui mieleeni etten vuosi sitten laittanut kuvaa kutomastani tunikasta. Parempi tänään kuin myöhään, joten täältä pesee:


 Tämä on siis perinorjalainen Marius-kuvio. Tunikasta tuli niin pitkä että se käy mekosta, ja lämminkin se on.

Seuraava projekti oli samaa sarjaa, mutta vähän pienemmälle tytölle tarkoitettu. 


Tämän sain vihdoin valmiiksi tänään, juuri ajoissa ettei tyttö kasva liian isoksi pukuun. Pitänee lähettää joululahja etuajassa :)

Viimeisen projektin innostuin aloittamaan pari viikkoa sitten korjattuani T:n työhousut. Kun vihdoin olin saanut kaivettua ompelukoneen esiin, niin pitihän sitä käyttää..


Tämäkin sai viimeisen silauksen tänä sunnuntaina.

Tämä maalla asuminen aiheuttaa näköjään neuloosin lisäksi muutakin käsityöllistymistä. Johtunee siitä että täällä pitää keksiä itselleen virikkeitä ettei mene pelkäksi telkkarin katseluksi. 

Nyt kun on saatu keskeneräiset projektit päätökseen, voinee keittää itselleen kupillisen kahvia ja istua hetkeksi sohvalle. (Samalla voikin kaivaa laukusta työkaverilta saadun virkkausohjeen. En ole virkannut noin kolmeenkymmeneen vuoteen joten mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee.. :) )

Wednesday, October 15, 2014

Joskus mä oon..

.. ja toisinaan taas en. Nimittäin energinen. Viime viikonlopun kummallinen energiapiikki hävisi kuin taikaiskusta maanantaina, ja tämä viikko on aloitettu normaalin nuutuneessa tilassa.

Lauantaina aloitin innostuksen huumassa uuden projektin, joka toppasi kuin seinään sunnuntaina johtuen materiaalien vähyydestä. Maanantaina kävin hakemassa täydennystä mutta innostus oli hävinnyt. Jatkan ehkä ensi viikonloppuna, ja laitan teille vaikka kuvaakin tästä salaperäisestä projektistani :)

Pari viikkoa sitten koin totaalisen selkä/hartiajumin. Pää ei kääntynyt ja hartioita jomotti. Pikaisesti aika kiropraktikolle joka aikansa väänneltyään, paineltuaan, rutisteltuaan ja ruksauteltuaan totesi (niinkuin jo itse kyllä tiesin) yläselkäni lihasten olevan täysin jumissa. Jo ensimmäinen käynti vei pahimmat oireet, ja nyt olen käynyt jo kahdesti sen jälkeen. Tuli ukaasi että pitäisi liikkua enemmän, töissäkin pitäisi välillä venytellä ja kävellä ympyrää.. Osan ongelmista ratkaisee sillä että nostaa pc-pöydän ylös ja työskentelee seisaaltaan. Tavoitteena on seistä joka aamupäivä lounaaseen asti, iltapäivällä voi sitten istahtaa. Tavoite on tähän mennessä saavutettu päivittäin.

Laiskuuden karkoittamiseksi olen suunnitellut myös toista keinoa, nimittäin activity trackeriä. (Onko se suomeksi aktiivisuusranneke vai mikä lie?) Ranneke on siis jatkuvasti ranteessa pidettävä "sykemittari", joka mittaa koko päivän aktiivisuustasoa. Siihen voi asettaa liikuntatavoitteen/päivä, ja se muistuttaa jos tavoite on jäänyt saanuttamatta. Ranneke tietää kuinka paljon istut päivän aikana, se tunnistaa kun kävelet, se laskee askelmäärän, kulutetut kalorit ja seuraa unen laatua. Kaikki nämä tiedot saa rannekkeesta esim. iPadille, josta voi seurata tilanteen kehittymistä.  Nyt olen yrittänyt etsiä tietoa netistä, kysellä käyttökokemuksia sellaisen jo ostaneilta jne. Vielä en ole päättänyt minkä noista lukuisista malleista ostaisin. Parhaat ovat ilmeisesti Polar Loop, Garmin Vivo sekä Fitbit. Tuo Fitbit oli saanut norjalaisessa testissä parhaat pisteet, mutta siinä ei ole näyttöä/kelloa samassa. Näytöllinen versio on kyllä tulossa mutta en tiedä jaksanko odottaa..

Jos jollakulla on hyviä/huonoja kokemuksia näistä malleista, kuulisin mielelläni.

(Edit: Tietääkö kukaan miksei blogi näy blogilistalla päivittyneenä, tarkistus väittää että ei ole päivitetty. Mielestäni kyllä tämän tekstin hetki sitten julkaisin..?)

Saturday, October 11, 2014

Ihan tavallinen lauantai

Tänne ei tänään(kään) kuulu mitään ihmeellistä, mutta ajattelin silti jakaa kanssanne muutaman hetken tavallisesta lauantai-aamupäivästä.

Kuten nykyään usein vapaapäivänä, heräsin jo puoli kahdeksan maissa. Aloitin aamun hitaasti kahvin ja Facebookin kera. En tiedä mistä johtui, mutta sain kummallisen energiapuuskan. Niitä ei nykyään kovin usein ole, joten se piti hyödyntää nopeasti. Aloitin korjaamalla T:n polvesta revenneet työhousut. Onko teillä tällaiset ompelumaisemat? :)


Päivä jatkui lainakoiran ulkoiluttamisella, omistajansa on sairaana eikä ole viime päivinä pystynyt lenkittämään koiraansa. Kävin siis hakemassa energiaa täynnä olevan hurtan ja suuntasimme kävelylle.


Täällä oikeasti paistaa aurinko, tuossa kuvassa mäentöppyrä luo varjoa.

Kotona meillä on uusi pätkä terassia valmis (ei, tätä en tehnyt tänään...), puuttuu vain päätyjen tasaus. Kevätaurinko voisi jo tulla, eteläpuolen "solvegg" odottaa auringosta nauttijoita.


Kesäkukat on vaihdettu hieman talvisempiin, callunat löysivät paikkansa ovenpielen amppeleista.


Nyt pitäisi vielä kehitellä lisää tekemistä, energiaa olisi vielä. Ja kuten sanoin, ulkona paistaa aurinko!




Wednesday, October 8, 2014

Paperihommia

Kesällä tapahtuneen nimenmuutoksen takia oli edessä nimenmuutosrumba -uusi nimi piti saada vaihdettua kaikkiin lompakossa sijainneisiin kortteihin, puhumattakaan passista. Ajattelin hieman jakaa kokemuksia miten tämä kaikki sujui...

Hyvissä ajoin keväällä varasin ajan Suomeen poliisilaitokselle uuden passin hakua varten. Sinne kun on nykyään suotavaa varata aika ettei joudu tuntitolkulla odottamaan. Luonnollisesti merkkasin ajan iLuurini kalenteriin, ettei homma pääse unohtumaan kaiken häähumun keskellä.

Ennen passin hakemista piti varmistaa että uusi nimi on kirjattuna väestörekisteriin, mikä oli itse asiassa hyvinkin nopea suoritus. Häiden jälkeen kävelin täällä lippulappusten kanssa verotoimistoon (Jossa täällä hoidetaan väestörekisteriasiat), he ottivat kopiot ja kertoivat hommassa kuluvan noin pari-kolme viikkoa. Laput takaisin saatuani lähetin tarpeelliset dokumentit myös Suomen maistraattiin. Suomessa nimi oli rekisterissä kuudessa päivässä papereiden lähettämisestä, norjassa sain vahvistuskirjeen nimenmuutoksesta noin kolme ja puoli viikkoa asiointipäivän jälkeen...

Passianomuspäivän saapuessa olin poliisilaitoksella hyvissä ajoin, ja koska ovella vastaantulevassa lapussa neuvottiin ajan varanneita vain istumaan odottamaan, lösähdin penkille ja keskityin angry birdsiin. Varatun ajankohdan lähestyessä aloin keskittämään huomiotani asiakaspalvelijoiden kutsuhuutoihin ja odottamaan oman nimeni vuoroa. Ei tullut ensimmäisessä viidessä minuutissa, eikä seuraavassakaan. Kun varaamani aika oli mennyt ohi noin viidellätoista minuutilla, siirryin infotiskille tiedustelemaan aikavarausten mahdollista viivästystä. Kyseisellä tiskillä selvisi että aikani oli ollut noin tunti sitten.. Ihanainen omenapuhelimeni oli siirtänyt kalenterivarausta tunnilla eteenpäin aikavyöhykkeen vaihtuessa norjasta suomeen! Hillitsin haluni nakata mokoman keksinnön seinään, otin vuoronumeron ja jatkoin odottelua. Noin puolentoista-kahden tunnin päästä pääsin vihdoin tiskille ja sain hoidettua passiasian. Seuraava pettymys olikin kuulla että ajokortin haku pitää suorittaa vakituisessa asuinmaassa. :( Passi kuitenkin tuli luvatussa ajassa ja sain sen haettua vielä Suomessa ollessamme.

Tuo aiemmin mainitsemani vahvistuskirje nimenmuutoksesta oli kovasti paljon tärkeämpi paperi kuin aluksi luulin. Suomessa olevalle pankkitilille nimi oli muuttunut parissa viikossa väestörekisterin päivityksen jälkeen. Täällä piti mennä henkilökohtaisesti pankkiin (leimattu vahvistuskirje kainalossa) näyttämään pankin tädille että mikä se nimi nykyään on. Uuden pankkikortin sai tilattua samalla reissulle, ottivat uuden kuvan sekä allekirjoituksen. Ne kun on täällä pankkikortissa ihan vakiokamaa. Muuten ihan ok, mutta olivat onnistuneet jotenkin kämmäämään sen korttihaun. uudessa kortissa lukee nimittäin etupuolella uusi nimi, mutta allekirjoitus on se vanha.. Ja jotta sen saisi vaihdettua, pitäisi ottaa palkatonta vapaata että voi käydä henk.koht taas siellä pankissa. Taitaa jäädä käymättä..

Ajokortin hakemista varten lueskelin netistä vinkkejä, ja löysin maininnan että pitää pyytää Trafilta tiedot suomalaisesta ajokortista ennen norjalaisen hakemista. Tällöin voisi vain kävellä papereiden kanssa Statens Vegvesenille ja pistää anomuksen sisään. Ei toiminut kuin elokuvissa, oletettavasti koska saamistani papereista puuttui leimat. (Norjalaiset byrokraatit rakastavat leimoja!) Ottivat siis kyllä kopiot kaikista papereista, veivät suomalaisen ajokortin, antoivat väliaikaisen ajokortin tilalle ja käskivät odotella "noin kolme viikkoa" postissa tulevaa kirjettä. Tällöin olisivat saaneet Suomesta tiedot ajokortista (mitkä siis heillä oli jo, ilman leimoja), ja voisin mennä uudestaan paikan päälle. Tällä kertaa anomaan korttia. Näitä kahta asiaa ei siis voinut suorittaa samalla vierailulla, vaan piti mennä erikseen ottamaan koppivalokuva ja antamaan nimikirjoitus. Näin toimittuani sain ajokortin kotiin lähetettynä jo saman viikon aikana. (!)

Siinä se nyt on, uusi ajokortti. Uusia pitää 15 vuoden päästä.

Vakuutusyhtiöön, töihin, ja muutamaan bonuskorttipaikkaan riitti pelkkä sähköposti-ilmoitus. Tosin silloinkin piti olla mukana vahvistuskirje liitteenä.

Summa summarum:
-Norjassa ei tieto kulje eri viranomaisten tai laitosten välillä.
-Leimoja pitää olla, mielummin enemmän kuin vähemmän.
-Seuraava puhelimeni ei ole omena.
-En enää ikinä vaihda sukunimeä, sen verran ärsyttävää virastoramppaamista ja odotushuoneissa istuskelua oli... :)

Friday, October 3, 2014

Winter is coming

Täällä on illat alkaneet pimentyä, ja aamullakin ylösnoustessa on vielä pimeää. Auringonnousua pääsee ihastelemaan niihin aikoihin kun on lähdössä ajelemaan töitä kohti. Kohta on taas pitkä ja pimeä talvi, ja tuikkuvarastot on jo täydennetty. Pian voikin taas viettää illat takkatulen loisteessa.

Auringonnousu 3.10.

Töissäkin on alkanut hiljenemään, enää ei hosuta tukka putkella hommia valmiiksi, vaan nyt on aikaa ottaa välillä kupillinen kahvia kollegoiden kanssa ja selata aamulehdestä päivän uutiset.
Viimepäivien kahvikeskusteluissa on ollut aika hyvin esillä Norjan olympiaisännyyden hakeminen vuodelle 2022. Tai, kuten suurimpien huojennukseksi kävi, hakematta jättäminen. Lehdet ovat pullistelleet kisojen hinta-arvioita ja olympiakomitean etuvaatimuksia kisojen ajaksi.

Olivat nimittäin vaatineet esimerkiksi omaa ajokaistaa kaikille kisapaikoille, joita muilla ei ole lupa käyttää. Aika huvittava oli myös vaatimus brunssista kuninkaan kanssa, jonka kuninkaan olisi tietysti pitänyt kustantaa. Jopa minä suomalaisena - ei niin hyvin kuninkaallisista asioista perillä olevana - ymmärrän ettei kuninkaan luokse voi itseään kutsua. Kutsu tulee jos on tullakseen, ja kuningas tarjoaa alkoholipitoista juotavaa mikäli niin tahtoo.


Wednesday, June 11, 2014

Hiljainen rouva

Blogissa on ollut enemmän kuin hiljaista viime aikoina, ja annankin teille heti yhden pätevän syyn siihen. Viime perjantaina kävimme paikallisella raatihuoneella sanomassa tahdon. Nyt siis täällä kirjoittelee blogia ihan rouvashenkilö :)

Juhlien järjestelyihin ja muihin panikointeihin kului sen verran energiaa, etten edes yrittänyt miettiä tänne kirjoittelua. Nyt kun (ensimmäiset) juhlat on juhlittu, voi hieman hengähtää. Seuraavat pirskeet pidetään kesälomalla Suomen puolella. Emme siis olleet niin ilkeitä että olisimme velvoittaneet (kummankaan) sukulaisia reissaamaan maasta toiseen. Itse kun olemme jokatapauksessa menossa lomalla Suomeen, niin siinä samallahan siinä voi hieman kekkeröidä.

Moni norjalainen on kummaksunut päätöstäni ottaa miehen sukunimi. Itse olen ehkä hieman vanhanaikainen (tai romanttinen), mutta se oli melkein itsestäänselvyys. Eikä sekään haittaa että se mitä todennäköisimmin helpottaa arkielämääni täällä. Tosin nyt kun töissä on alkanut pikkuhiljaa nimi vaihtua sähköposteihin sun muihin, se tuntuu hieman oudolta nähdä "jonkun muun" nimi ruudun yläreunassa...

Reissuhommat loppuvat tai ainakin jäävät tauolle ensi viikon jälkeen. Sitten onkin vuorossa neljän viikon kesäloma (oi onnea!!), jonka vietämme luonnollisesti huristellen moottoripyörillä ympäriinsä. Tänä kesänä tosin noista yllämainituista juhlista johtuen päristelyt jäävät vain pohjoismaihin. Mutta on sitä siinäkin, ja neljä viikkoa lomaa putkeen ei voi haitata. Mukavia lomakelejä myös teille!!

Friday, May 9, 2014

Stressin lisäystä potenssiin X

Meillä kun ei noita keskeneräisiä projekteja juurikaan ole, niin siitä innostuneina käytiin ostamassa tänään talomaalit. Siis ulkoseiniin. Tämä projektihan on ollut pari vuotta jäissä Grimstadin keikan takia, mutta pitäisi nyt saattaa loppuun. Siksipä olikin hyvä käydä ostamassa litratolkulla maalia eteisen nurkkaan muistuttamaan itsestään ja odottamaan yöpakkasten loppua.

Ja koska talo (kuulemma?) pitää pestä ennen maalausta, niin ostettiin siinä samalla painepesurikin. T ilmoitti myös katon ja räystäiden olevan pesun tarpeessa, ja luonnollisesti ne pitää pestä ennen seiniä. Nyt mielenkiinnolla odotan että koska talo on maalausvalmiina. Minä kun en ajatellut siihen painepesuriin koskea muulloin kun moponpesutarkoituksessa. Tätähän ei tietenkään isännälle ole kerrottu, mutta jotenkin luulen että se on arvannut. :) Näiden urakoiden jälkeen on tietysti edessä ikkunoiden pesu, ja veikkaisin että siihen hommaan minä en tule saamaan apuja..

Kaupunkireissun jälkeen ukko siirtyi sohvalle (josta nyt kuuluu kuorsaus), ja minä siirryin erään toisen ikuisuusprojektin kimppuun. Jo silloin kun tähän taloon aikoinaan tuli suomalainen vaimoke, oli wc:n isompi huuhtelu rikki. Siitä muutamaan kertaan puhuttiin ja T sanoi ettei tiedä niistä systeemeistä mitään. Minä sitä joskus yritin katsoa, mutta kun ei itsellekään moisista juuri kokemusta ollut niin pytty jäi entiselleen. Jokin aika sitten mies väläytti sellaista vaihtoehtoa että ostettaisiin kokonaan uusi, ja minä en oikein asialle lämmennyt. Koska eihän siinä muuta vikaa ole kun se toinen huuhtelu. Tällä viikolla otin lopulta asiakseni etsiä internetin syövereistä huuhtelusysteemin räjäytyskuvat ja toimintaperiaatteet, ja tänään hyökkäsin vihdoin sen pytyn kimppuun ne paperit toisessa kädessä. Vika löytyi kun löytyikin, pieni murtuma muovissa joka pitää huuhtelusysteemin paikallaan nappia painaessa. Nippusiteellä kiristys ja avot! -pytty toimii kuin uusi! Kyllä nyt kelpaa huuhdella :)

Olenko muuten maininnut että kesäkuussa on ihan liian vähän päiviä, tai itse asiassa viikonloppuja. Tässä kun tulevaa kesää yrittää suunnitella kalenteriin, niin ei viikonloput riitä. Alkukesä on jo ihan buukattu, loppukesällä on vielä vapaita viikonloppuja. (Niin ihan vinks vinks vaan niille jotka on ajatellut Norjan reissua kesällä. Loppukesästä, kiitos!)


Wednesday, April 23, 2014

Ollutta pääsiäistä

Edit: Video korjattu

Niinpä se taas pääsiäinen mennä viuhahti ohitse nopeammin kuin uskoikaan. Eilen oli jo raahauduttava kustannuspaikalle, vaikkei olisi yhtään huvittanutkaan, enkä muuten ollut kollegoiden kommenteista päätellen ainoa. Tämä viikko on kuitenkin niin sanottua pehmeää laskua eli töitä täällä pohjoisen konttorilla, etelään lennähdän vasta ensi viikolla mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Oli mukava tulla pitkästä aikaa tänne "omalle" työpisteelle, täällä Tromssassa oleva konttori kun on ihan minikokoinen verrattuna siihen Stavangerin toimistokolossiin. Työpaikan henki on sen mukainen kun kaikki enemmän tai vähemmän tuntevat toisensa. Työkaverit kyselivät kuulumisia ja kuulinpa tuon norjalaisittain tyypillisen fraasin "Takk for sist" (Kiitos viimeisestä) todella moneen kertaan päivän aikana. Täällä kun tuota on tapana toistella varsinkin jos viime näkemisestä on mennyt hetki. Sainpa jopa entiseltä serminaapurilta halauksen! Etelästä otin jo ennen pääsiäistä sen verran hommia mukaan että työpäivät ovat kuluneet joutuisasti, siis niiden kuulumisten vaihtamisten lomassa :)

Itse pääsiäinen kului meidän tapauksessa laiskasti. Kelit eivät suosineet vaikka muutamana päivänä aurinko yritti hieman jossain vaiheessa pilkistää pilvien välissä. Melkein koko pääsiäisen täällä siis satoi vettä tahi räntää. Tästä syystä ei siis ollut aivan niin huono omatunto sohvalla lukiessa ja herkkuja syödessä :)
Tästä videosta näkee millainen yhdistelmä syntyy sopivan märästä lumesta ja reilusta tuulesta:



Tokihan me käytiiin myös mökillä pääsiäisenä, niinkuin kaikki "kunnon" norjalaiset tekee. Niinkuin tiedätte niin meikäläistä sinne vetää lähinnä sauna. :)

No okei, on niitä mökkinaapureitakin ihan kiva nähdä..

Friday, April 18, 2014

Pöytä koreaksi

Meillä on ollut hienoinen ongelma sen jälkeen kun vihdoin saatiin hankittua uusi sohva. Nimittäin se kamala, vanha ja kolho sohvapöytä jota ei yksin saanut siirrettyä. Eilen aamulla T katseli aikansa kuluksi finn.no:sta (norjalainen huuto.net paitsi että nopeet syö hitaat) sohvapöytiä ja löysi meille sopivan. Ei muuta kun soitto myyjälle, ja meikäläinen kurvasi kohti kaupunkia katsomaan pöytää luonnossa. Muutama pikku kolhu pöydässä oli mutta sain puhuttua hinnan ilmoitettua alemmaksi ja niin pöytä vaihtoi omistajaa.

Äidiltä saatu pöytäliina löysi paikkansa, ja ainakin toistaiseksi pöytä vaikuttaa ihan passelilta. Vai mitä?:


Huomatkaa pöydällä oleva pääsiäiskoriste täynnä herkkuja, se on T:n mulle ostama pääsiäismuna jonka se täyttää joka vuosi karkeilla. :)

Noin viikko sitten ilmestyi etujoukko Svalbardia kohti matkaavista hanhista meidän pellolle. Ensin niitä oli vain neljä, eilen laskin jo 12. Kelit täällä tosin on heitelleet ihanasta auringonpaisteesta ja asfaltille sulaineista teistä lumimyräkkään lähes päivittäin. En siis usko hanhiporukan ihan heti jatkavan matkaa pohjoisemmaksi, vaikka yleensä ne viipyvät vain viikon tai pari.

Me suunnataan todennäköisesti tänään mökille pääsiäisen viettoon, mikäli keli sallii. Tällä hetkellä tulee lunta, mutta jospa se iltapäivälle hellittäisi. 

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Thursday, April 10, 2014

Ottaa päähän..

Nyt harmittaa.. Kirjoitin pitkät pätkät uutta postausta, ja sitten iPad teki temput. Eli hävitti koko roskan. Nyt ei kiinnosta enää yhtään. Saatte siis odotella uutta tilannepäivitystä siihen asti että saan inspiraation takaisin. 

Ärrinpurri ja ruma sana!

Saturday, April 5, 2014

Uusia haasteita

Viime joulukuussa, kun nämä reissuhommat alkoivat, vaihdoin töitä töissä. Minut siis oli alunperin palkattu tiettyyn tehtävään mutta koska niitä hommia ei ollut tarpeeksi koko osaston porukalle, niin kysyivät kiinnostaisiko uusien hommien opettelu. Tokihan se kiinnosti, kun alanvaihto ei kuitenkaan ollut kyseessä ja niinpä aloin reissaamaan Stavangeriin opettelemaan näitä uusia tehtäviä. Täytyy sanoa, että eipä tyttö tiennyt mihin päänsä pisti.. Nyt olen reissannut nelisen kuukautta lähes joka viikko ja työskennellyt erittäin osaavien ihmisten kanssa, eli saanut opetusta firman parhailta. Osaamista ja ymmärrystä uusiin tehtäviin on kertynyt reilusti, mutta edelleen tulee päivittäin uusia asioita. Lyhyesti sanottuna tehtäväkenttä laajeni kertaheitolla. Uudet haasteet sekä kiinnostavat, jännittävät että pelottavat samaan aikaan. :) 

Torstaina Stavangerista lähtiessäni siellä paistoi aurinko, ja Tromssaan päästyäni jouduin keskelle lumimyräkkää. Koko eilisen päivän tuuli ja satoi lunta, mutta tänään olemme saaneet nauttia jopa auringonpaisteesta! "Pääsin" tänään kokeilemaan lumilinkoa, ja koska lumen luonti lingon kanssa ei oikein työstä käy, kävimme naapurin kanssa vielä pienellä kävelylenkillä. Mikäs näissä maisemissa on tarpoessa...


Olkkarin ikkunastakin näkee taas pitkälle, perjantaina näkyi juuri ja juuri majakka..


Lenkin jälkeen piti tietenkin juoda kahvit, ja syödä vähän juustokakkua ettei ulkona huhkiminen vaan päästä laihtumaan :)


Haaste se oli tämäkin, myönnettävä on etten ollut koskaan aiemmin tehnyt juustokakkua, mutta ihan hyvin se näytti onnistuvan. Kakku on pähkinäpohjalle tehty Baileys-juustokakku mansikkahyytelöllä. Pohjan ohjeen sain norjalaiselta ystävältä, juusto-osan ohje on kähvelletty Irmelin blogista. Näytti muuten kakku kelpaavan naapurillekin. 



Tuesday, April 1, 2014

Kohti kesää?

Satuinpas huomaamaan että taas on pari viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä, joten otetaanpa pikainen kuulumisten kertaus.

Eteinen on valmis!! Katsokaa vaikka:





Hattuhylly on suomalais-norjalaisen yhteistyön tulos: eli minä ihan ite suunnitteluohjelmalla piirsin ja T sen sitten väsäsi. Alle pitäisi varmaan tehdä samaa sarjaa oleva kenkäteline..

Stavangerissa alkaa olla kevät jo pitkällä, viime viikolla tein pienen kävelylenkin joka kulki erään asuinalueen lävitse ja niin siellä oli narsissit ja krookukset jo kukassa. Tromssassa taasen tuli viikonloppuna lunta, ja tuulikin ihan vanhaan malliin. Siellä ei kohta käsillä olevaa huhtikuuta voi vielä sanoa kevätkuukaudeksi, vaan usein juuri huhtikuussa tulee eniten lunta :)

Ai niin, näyttää siltä että meikäläisen reissuhommat jatkunee vuoden loppuun. Onneksi on uusi ja kätevä lentolaukku, ja jos lisää hyviä puolia haetaan niin kertyypähän lentopisteitä..
Tottapuhuen kyllä se mielekkäämpää on reissata töihin kun pyöritellä kotitoimistolla peukaloitaan, meillä kun ei ole omalla konttorilla ihan hirveitä kiireitä tällä hetkellä. Voin siis lukea itseni siihen onnekkaiden kastiin joilla on tekemistä.

Tähän lopuksi vielä mainos: F-securen FreeDome-ohjelma löytyy nyt myös Apple Storesta. Sillä voi siis muuttaa IP-osoitteensa Suomeen, ja sen jälkeen voi katsoa suomalaisia tv-ohjelmia. Ensimmäinen koeviikko on maksuton, sen jälkeen maksaa 209kr/vuosi.
Käytän itse ja suosittelen :)

Monday, March 17, 2014

Voihan elämä

Niinhän siinä on näköjään käynyt että kun "oikeisiin" töihin pääsi niin aika ei tahdo riittää mihinkään, esimerkiksi bloggaamiseen. Viikosta neljä päivää kuluu tätä nykyä Stavangerissa töiden merkeissä, ja kolmen päivän viikonlopun vietän kotona Tromssassa. Voitte kuvitella ettei lentokentissä ja hotelleissa ole enää edes sitä vähää hohtoa mitä ennen. Matkalaukkuelämää viikosta toiseen. Tätä jatkunee ainakin kesälomiin asti, mahdollisesti pidempäänkin.

Viikonloput kuluvatkin sitten remontin keskellä, ja me ollaan pätevinä onnistuttu aloittamaan useampikin projekti samaan aikaan. Kun meillä molemmilla pitää tietysti olla oma :) 



Meikäläisen projektin ennen-kuva. Eli eteinen saa vihdoin valkoisen värin. Tässä vaiheessa on seiniltä purettu jo kaikki ylimääräinen kuten esimerkiksi hattuhylly ja avainkaappi.. Jälkeen-kuva saanette sitten kun tämä on vihdoin valmis. Maalit ehtii takuulla kuivaa näillä maalausväleillä.



T:n projekti on jo pidemmällä mitä kuva antaa ymmärtää. Toisen kerroksen ja vintin välinen katto purettiin käytävän osalta jotta se saatiin korotettua. Välikatto on jo paikoillaan, ja katossa uusi vintin luukku. Se sellainen josta tulee portaat alas kun sen avaa, pääsin siis eroon niistä rumista ja kolhoista puurappusista. Tarkoitus on laittaa eristeet vintille, ja sitten uusi lattia jotta vinttiä voi taas käyttää varastona. Tämänhetkistä tilannetta en itseasiassa edes tiedä, kun en ole kysynyt/käynyt itse katsomassa :) Makuuhuoneiden ovet menevät myös vaihtoon, ja käytävän päähän tulee jollain aikataululla vessa.

Näinä hektisiä aikoina sitä kaipaa välillä kesää, joka onneksi on jo melkein nurkan takana. Paitsi Tromssassa jossa lumikuukaudet ovat vielä edessä.. Välillä tulee muisteltua kesälomareissua, ja varsinkin lämmintä Kroatiaa. Alla kuva meidän vuokraamaan asunnon parvekkeelta Vis-nimiseltä saarelta. Jossa muuten asunnon naapurit meitä pari päivää tervehdittyään kutsuivat maistamaan oman tilansa viiniä. Mukavaa porukkaa joiden seurassa kului pari iltaa, isäntä halusi ystäväksemme Facebookissa ja kotiin palattuamme tajusimme että hän on ilmeisesti jonkin tason julkkis maassaan. Ainakin YouTubesta löytyy muutama musiikkivideo.


Joulun vietimme viime vuonna Suomessa, kun mulle on aikanaan luvattu suomijoulut. Tosin aloin jo hieman antamaan joustoa tuosta lupauksesta, syynä lähinnä pohjois-Norjan pitkät ja pimeät talvet. Elikkäs tästä lähtien me vietetään joka toinen joulu jossain lämpimässä. Tuskin hullumpaa sekään vaikkei äipän kinkulle pääsekään. Norjalaiset tuttavat kyselevät ahkerasti joulun aikaan suomalaisista joulusapuskoista. Hieman alkoi viime vuonna kyllästyttää samaan kysymykseen toistuvasti vastaaminen, joten päätin ottaa joulupöydästä kuvan: 




Joulun jälkeen oli huomattavasti helpompi vastat tuohon kysymykseen, kaivoi vain puhelimen taskusta ja näytti kuvan!

Opin tällä viikolla taas jotain uutta, nimittäin sen että Norjassa on eräs huippusuosittu teini-idoli joka saa 10-18 vuotiaat tytöt ihan villeiksi. Uutta hommassa oli myöskin se, että kaveri on suomalainen. (Nyt te kaikki tietysti jo tiedätte kenestä on kyse..) Piti käydä oikein YouTubesta katsomassa sällin musiikkivideo, ja olinhan minä ainakin tuon yhden biisin jossain kuullut. En todellakaan kuulu kohdeyleisöön kun meikäläisellä ei ollut mitään hajua kyseisen artistin olemassaolosta, saatikka suosion suuruudesta.  Mutta hyvä että tyyppi pärjää, ja onhan tuo poju ihan söpö, vai mitä? :)