Ihan eksyksissä

Palataanpas vielä meidän lomareissun kotimatkan tunnelmiin. Sehän on kaikille tuttua että kun on reissussa ollut hiemankin pidempään ja kotimatka alkaa, niin ainoa toive on päästä nopeasti kotiin. Sitä suorinta reittiä ja ilman ylimääräisiä turistipysähdyksiä. Näin se oli meilläkin tarkoitus, eli Tukholmasta heti pitkin E18-valtatietä melkein Osloon asti, Mossista lautalla Oslonvuonon yli ja loppumatka taas E18:a ajellen.

Aiemmin jo mainitsinkin että mulla alkoi juurikin tuon kotimatkan aikana flunssa painamaan päälle, aamulla oli hieman kurkku karhea ja päivän mittaan olo vain paheni. Koska tuo E18 on "hieman" tylsä ajettava niin alkoi välillä jo hieman väsyttämään. T totesi että voin hänen ajovuorollaan ihan hyvin ottaa takapenkillä pieniä torkkuja, mitä en ollut oikeastaan koskaan pyörän kyydissä testannut. Päätin testata, ja hyvinhän siinä kyydissä sellaisia minitirsoja ottikin. Välillä vain raotteli hieman silmiä ja tarkisteli kellonaikaa. Yhdessä vaiheessa T sitten alkoi kyselemään että miksiköhän tuo tien numero on vaihtunut numeroksi E20. No mistäs minä sen tiesin kun olin nukkunut siellä takana. No, mopo toppiin ja sillä uutukaisella iPhonella kartasta katsomaan että missä ollaan. (GPS kun oli edelleen kotona pöydällä odottamassa mukaan pakkaamistaan...) Oltiin tosiaan menossa kohti Göteborgia.

Hieman kieltämättä ärsytti kun matka-aika piteni suunnitellusta noin tunnilla, mutta olin sen verran väsynyt etten jaksanut alkaa kiukuttelemaan. Eikä se siinä tilanteessa olisi edes auttanut. Tuota meikäläisen miestä ei ole siunattu kovin hyvällä suuntavaistolla ja/tai havainnointikyvyllä. Viimeksi eilen se meinasi Kristiansandista kotiin lähdettäessä lähteä moottoritietä kohti Stavangeria. :)

Parin viikon Suomen reissu aiheutti muuten myös sen, että totuin ihan kunnolla puhumaan taas suomea. Ainoat Suomessa tapaamani norjalaiset olivat pohjoisesta kotoisin, eli sekin vähä norjankieli mitä kuulin oli sitä pohjoisen murretta. Töihin palatessani minulla oli ihan oikeasti vaikeuksia ymmärtää esimieheni puhetta, samaten kuin täältä etelästä kotoisin olevan ystäväni Sørlandetin murretta. MamaE kyseli edellisen postauksen kommenteissa, että tiedänkö tunteen kun suomi kangertaa. En kovin hyvin tiedä, minulla kun se menee yleensä toisin päin :)