Reilun parin viikon reissulla tuli tietysti nautittua sukulaisten ja ystävien seurasta, syötyä äidin ruokia, ja ajeltua suomalaisia teitä sinne sun tänne. Muuta ei voi todeta kuin että loma oli liian lyhyt. Ja että ikäpäivänä en enää yhdellä pyörällä noin pitkään reissuun lähde.
T:n mopokuumeen johdosta hänen kulkupelinsä seisoi lähtöpäivänä edelleen liikkeessä myynnissä, joten päätimme startata vain yhdellä (sillä meikäläisen) mopolla. Haastetta oli ensinnäkin pakkaamisessa, ennenhän olen saanut pakata oman pyöräni kyytiin omat tavarani, nyt puolet tilasta piti tietenkin jättää T:lle. Ja noin tarkemmin ajatellen, T taitaa yleensä kuskata esim. makuupussit omissa kamoissaan, eli mulla on normaalisti vielä enemmän tilaa..
Lisäksi ajomukavuutta heikensi se, että tuon uuden silmäteräni jousitus oli erittäin löysä. Tässä kyseisessä 4 senttiä madalletussa vermeessä se tahtoi sanoa sitä että 2 päällä täydessä lastissa siinä otti keskiseisontatuki asfalttiin jo yllättävän pienessä töyssyssä. Jatkuvasti piti siis olla silmä tarkkana ja tiirailla edessä olevan tien pomppupaikkoja.
Jos jotain positiivista pitää yhden pyörän reissusta sanoa, niin tietysti se oli se että oli vaihtokuski. Juurikaan kuskia ei TARVINNUT vaihtaa, mutta kilttinä ihmisenä tietysti annoin T:nkin ajaa, lopulta taidettiin mennä aika lailla 50-50.
Oikeasti tarpeeseen tuo vaihto tuli vasta aivan loppureissusta. Meikäläinen kun sai jonkun lenssupöpön joko laivalta tai aiemmin joltakulta tapaamaltamme henkilöltä. (Kiitokset siskolle ja sen miehelle..?) Eilen aamulla herätessä oli hieman kurkku karhea, ja päivän mittaan olo vain paheni. Lopulta tilanne meni siihen että yskin ja aivastelin lähes koko ajan, eikä ajamisesta oikein meinannut tulla mitään. Se kun hieman heikentää näkyvyyttä kun pärskäyttää alkulimat visiirin sisäpuolelle..
Sorry pöpöstä. On, perkele, sitkeää sorttia.
ReplyDeleteMukava kun kävitte!!
ReplyDelete