Saturday, September 29, 2012

Metsästys jatkuu

Täällä on ollut viime päivät kohtalaisen sateista, mistä syystä jätimme syksyn viimeisen kokoontumisajonkin väliin. Tänään päivällä kuitenkin aurinko paistoi pilvien välistä, joten päätin lähteä katsomaan josko viimeviikkoiset pikkusuppikset olisivat kasvaneet poimittaviin mittoihin. Löytyihän niitä taas, noin parin litran verran. Koska viimeviikkoinen marinadi ei ollut mikään suuri yleisön suosikki, etsin uuden ohjeen vastapoimituille sienille. Keittelin puolet sienistä tämän ohjeen mukaan ja loput laitoin sienikuivaajaan.

Marinadin aineksia ostellessa ostin myös sisäfileen jotta pääsemme maistamaan hilloketta saman tien. Sapuskan ollessa valmista, kaivoin yhden purkeista jääkaapista valmistautuen henkisesti herkutteluhetkeen. Ja - mitä ihmettä, hilloke ei ollut jähmettynyt yhtään! Koska kaupasta ei löytynyt hillosokeria (eivät ilmeisesti käytä täällä Norjassa moista!), sokeroin hillokkeen ruokosokerilla. Ja tietysti unohdin ostaa (ja käyttää) jotain hyydyttävää. Hmph. No, tekevälle sattuu, ja seuraavaan satsiin muistan varmasti laittaa agaria, liivatetta tai jotain muuta vastaavaa... Maku nimittäin oli lihan kanssa makuhermoja hivelevä. Uskon helposti ohjeessakin mainitun vinkin tämän hillokkeen käytöstä riistan kanssa..

T sai aikamoisen hekotuskohtauksen tänään ennen ruokaa. Minä ihmettelen ääneen että mikä ihme ääni meidän keittiöstä kuuluu, ja suuntaan tutkimaan äänen lähdettä. Se oli tietysti se itse päälle laittamani sienikuivuri...

1 comment:

  1. Tuo hilloke on muuten juustojen kera ihan mahtavaa. Kokeile!

    ReplyDelete