Laatuaikaa

Joskus on ihan älyttömän mukavaa olla yksin, piilevä introvertti minussa nauttii kaikin siemauksin kun saan tehdä ihan mitä haluan ihan koska haluan. Tai olla tekemättä.

T lähti tänään syyslomalle Tromssaan, ja saan puljailla keskenäni koko viikon. Olen jo alustavasti suunnitellut ensin siivoavani koko kämpän ja syöväni jossain välissä T:n inhoamaa sushia. :) Lisäksi taidan joku päivä lähteä (taas) saalistamaan sieniä. Viikkoon sisältynee myös hieman kutomista, tyttöelokuvien katsomista ja päivätorkkuja sohvalla.

Tänään näin liikenteessä mielestäni aika erikoisen näyn. Naisihminen ajeli autolla mukanaan kissa joka ei ollut kuljetushäkissä vaan istui naisen olkapäällä. Ajatelkaapas mitä tapahtuu jos tielle hyppää esimerkiksi kauris (joita on täällä paljon) ja kuljettaja joutuu tekemään voimakkaan äkkijarrutuksen. Siinä on helposti kissalla enää kahdeksan henkeä jäljellä, tuulilasi vaihtokunnossa ja katin reaktioajasta riippuen mahdollisesti kunnon kynnenjäljet olkapäässä.. Siis vaikkei siihen kauriiseen osuisikaan. Omapa on elukkansa. Vähän samaan tyyliin näin aikoinani Suomessa auton takapenkillä istumassa suuren koiran jolla ei ollut koirille tarkoitettua turvavyötä. Sen sijaan koiran hihna oli sidottu takapenkin oven yläpuolella olevaan kahvaan, ja kaulapanta oli ns. kuristusmallia. Ei tainnut kyseinen musti olla ihmisen paras ystävä...

Norjan telkkarissa pyörii ohjelma nimeltä Ylvis. Juontajapojat ovat asiaankuuluvasti hauskoja, ja viimeisimmissä jaksoissa ovat höynäyttäneet ihmisiä puheohjatulla hissillä. Alla linkki viimeisimpään hissiepisodiin (kieli sekä norjaa että englantia). Täytyy myöntää että kyseinen huumori uppoaa meikäläiseen, parissa kohtaa pääsi ihan kunnon röhönaurut :)