Wednesday, October 8, 2014

Paperihommia

Kesällä tapahtuneen nimenmuutoksen takia oli edessä nimenmuutosrumba -uusi nimi piti saada vaihdettua kaikkiin lompakossa sijainneisiin kortteihin, puhumattakaan passista. Ajattelin hieman jakaa kokemuksia miten tämä kaikki sujui...

Hyvissä ajoin keväällä varasin ajan Suomeen poliisilaitokselle uuden passin hakua varten. Sinne kun on nykyään suotavaa varata aika ettei joudu tuntitolkulla odottamaan. Luonnollisesti merkkasin ajan iLuurini kalenteriin, ettei homma pääse unohtumaan kaiken häähumun keskellä.

Ennen passin hakemista piti varmistaa että uusi nimi on kirjattuna väestörekisteriin, mikä oli itse asiassa hyvinkin nopea suoritus. Häiden jälkeen kävelin täällä lippulappusten kanssa verotoimistoon (Jossa täällä hoidetaan väestörekisteriasiat), he ottivat kopiot ja kertoivat hommassa kuluvan noin pari-kolme viikkoa. Laput takaisin saatuani lähetin tarpeelliset dokumentit myös Suomen maistraattiin. Suomessa nimi oli rekisterissä kuudessa päivässä papereiden lähettämisestä, norjassa sain vahvistuskirjeen nimenmuutoksesta noin kolme ja puoli viikkoa asiointipäivän jälkeen...

Passianomuspäivän saapuessa olin poliisilaitoksella hyvissä ajoin, ja koska ovella vastaantulevassa lapussa neuvottiin ajan varanneita vain istumaan odottamaan, lösähdin penkille ja keskityin angry birdsiin. Varatun ajankohdan lähestyessä aloin keskittämään huomiotani asiakaspalvelijoiden kutsuhuutoihin ja odottamaan oman nimeni vuoroa. Ei tullut ensimmäisessä viidessä minuutissa, eikä seuraavassakaan. Kun varaamani aika oli mennyt ohi noin viidellätoista minuutilla, siirryin infotiskille tiedustelemaan aikavarausten mahdollista viivästystä. Kyseisellä tiskillä selvisi että aikani oli ollut noin tunti sitten.. Ihanainen omenapuhelimeni oli siirtänyt kalenterivarausta tunnilla eteenpäin aikavyöhykkeen vaihtuessa norjasta suomeen! Hillitsin haluni nakata mokoman keksinnön seinään, otin vuoronumeron ja jatkoin odottelua. Noin puolentoista-kahden tunnin päästä pääsin vihdoin tiskille ja sain hoidettua passiasian. Seuraava pettymys olikin kuulla että ajokortin haku pitää suorittaa vakituisessa asuinmaassa. :( Passi kuitenkin tuli luvatussa ajassa ja sain sen haettua vielä Suomessa ollessamme.

Tuo aiemmin mainitsemani vahvistuskirje nimenmuutoksesta oli kovasti paljon tärkeämpi paperi kuin aluksi luulin. Suomessa olevalle pankkitilille nimi oli muuttunut parissa viikossa väestörekisterin päivityksen jälkeen. Täällä piti mennä henkilökohtaisesti pankkiin (leimattu vahvistuskirje kainalossa) näyttämään pankin tädille että mikä se nimi nykyään on. Uuden pankkikortin sai tilattua samalla reissulle, ottivat uuden kuvan sekä allekirjoituksen. Ne kun on täällä pankkikortissa ihan vakiokamaa. Muuten ihan ok, mutta olivat onnistuneet jotenkin kämmäämään sen korttihaun. uudessa kortissa lukee nimittäin etupuolella uusi nimi, mutta allekirjoitus on se vanha.. Ja jotta sen saisi vaihdettua, pitäisi ottaa palkatonta vapaata että voi käydä henk.koht taas siellä pankissa. Taitaa jäädä käymättä..

Ajokortin hakemista varten lueskelin netistä vinkkejä, ja löysin maininnan että pitää pyytää Trafilta tiedot suomalaisesta ajokortista ennen norjalaisen hakemista. Tällöin voisi vain kävellä papereiden kanssa Statens Vegvesenille ja pistää anomuksen sisään. Ei toiminut kuin elokuvissa, oletettavasti koska saamistani papereista puuttui leimat. (Norjalaiset byrokraatit rakastavat leimoja!) Ottivat siis kyllä kopiot kaikista papereista, veivät suomalaisen ajokortin, antoivat väliaikaisen ajokortin tilalle ja käskivät odotella "noin kolme viikkoa" postissa tulevaa kirjettä. Tällöin olisivat saaneet Suomesta tiedot ajokortista (mitkä siis heillä oli jo, ilman leimoja), ja voisin mennä uudestaan paikan päälle. Tällä kertaa anomaan korttia. Näitä kahta asiaa ei siis voinut suorittaa samalla vierailulla, vaan piti mennä erikseen ottamaan koppivalokuva ja antamaan nimikirjoitus. Näin toimittuani sain ajokortin kotiin lähetettynä jo saman viikon aikana. (!)

Siinä se nyt on, uusi ajokortti. Uusia pitää 15 vuoden päästä.

Vakuutusyhtiöön, töihin, ja muutamaan bonuskorttipaikkaan riitti pelkkä sähköposti-ilmoitus. Tosin silloinkin piti olla mukana vahvistuskirje liitteenä.

Summa summarum:
-Norjassa ei tieto kulje eri viranomaisten tai laitosten välillä.
-Leimoja pitää olla, mielummin enemmän kuin vähemmän.
-Seuraava puhelimeni ei ole omena.
-En enää ikinä vaihda sukunimeä, sen verran ärsyttävää virastoramppaamista ja odotushuoneissa istuskelua oli... :)

2 comments:

  1. Kävin saman rumban läpi pari vuotta sitten ja jäin ihmettelemään (taas kerran), miten hitaasti mutta kuitenkin äärettömän kankeasti norjalaisen byrokratian pyörät pyörivät. Silloin myös joku verovirastossa onnistui kirjoittamaan etunimeni väärin, joten meinasi tulla etunimenvaihdos kaupan päälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se nyt olisikin puuttunut jos olisin ollut norskiviranomaisille Heena.. :)
      Täällä muuten hämmentää myös se fakta, että keskimmäinen nimi ei voi olla etunimi. Itselläni kun on myös tuo keskimmäinen nimi, niin se oli nimenmuutosvahvistuspaperissa sijoitettu etunimi-lokeroon tuon Hennan perään. Minä tietysti marssimaan verotoimistoon oikaisemaan erhettä, missä sain kuulla keskimmäisen nimen olevan sitä mahdollista toista sukunimeä varten. Eli Etunimi: Henna Elviira Auringonkukka (not), Keskimmäinen nimi: Nieminen (not)
      Sukunimi: Hansen (not)

      Kummallisia nämä norjalaiset.. :)

      Delete