Luontoilua

Tänään tuli vastaan enemmän metsäneläimiä kun yleensä monessa viikossa. Ensin aamulla vilisti kettu tien ylitse. Myöhemmin päivällä singahti kauris tien reunasta (onneksi) takaisin kohti metsää. Iltapäivällä näkyi vielä joutsenpariskunta lipumassa järvellä.

Elukoiden innoittamana aloin oikein pistämään merkille että missä vaiheessa se syksy täällä oikein onkaan menossa. Lehtipuut alkavat pikkuhiljaa olla kaljuja, melkein ainoastaan tammet yrittävät vielä pitää kiinni jo ruskeista lehdistään. Nurmikoilla vielä vihertää, väri on tosin jo hieman kellastunutta. Tälle syksylle olen aamulla raaputtanut lasin jäästä peräti kahdesti, tosin meidän parkkipaikka on aika suojassa metsän reunassa puiden alla. Naapureiden menopeleissä on jäätä ollut laseissa monen monta kertaa.

Tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa kiropraktikolla. Syynä tähän jäykät niskat ja häntäluun kipeytyminen. Aikoinani olen häntäluuni murtanut, mutta siitä on jo vuosia eikä se ole juurikaan oireillut murtuman parantumisen jälkeen. Kiropraktikko väänteli ja käänteli, niksautteli ja naksautteli. Löysi istumalihaksistani tiukalla olevan jänteen jonka toinen pää kiinnittyy juurikin häntäluuhun. Sitä sitten painamalla venytti, samalla kun meikäläinen yritti kivusta huolimatta pidätellä naurua. Mielessä kun oli vain ajatus että tässä sitä maataan sormi per***ssä. :)

( Toim. huom. Oikeasti siis pakarassa. )