Terveisiä huopatossutehtaalta

Hiljaista on, niin blogissa kun meilläkin. Kuulumisia on hieman hankalaa kirjoittaa kun tuntuu ettei mitään tapahdu...

 Viime viikonloppuna käytiin kauden ensimmäisissä kokoontumisajoissa, joka onneksi oli vain lyhyen ajomatkan päässä. Kevään ensimmäinen reissu täyteen pakatulla pyörällä oli taasen hieman harjoittelua, varsinkin kun pienet mutkaiset tiet olivat vielä kovin hiekkaisia. Toisin sanottuna minä ajelin ylivarovasti totutellen taas ajamaan ja T oli (taas) heti pyörän päällä kuin kala vedessä ja joutui odottelemaan kun vaimoke köröttelee etanavauhtia. :) Mutta mielummin hitaasti perillä kun vauhdilla metsässä. Mukava oli nähdä myös motoristikavereita, joita on parin vuoden aikana tullut yllättävän paljon. Itse asiassa luulen että taidan tuntea enemmän norjalaisia motoristeja kuin suomalaisia!

 Vappuaattoa vietettiin norjalais-suomalaisen tuttavapariskunnan luona grillaten ja hieman viiniä maistellen, serpenttiinit kaulassa tottakai. Vapulla ei ole täällä sellaista asemaa kun Suomessa, johtuen todennäköisesti maaliskuulle sijoittuvasta kansallispäivästä. Ihmiset eivät siis juhli, serpenttiiniä piti etsiä krääsäkaupan takimmaisesta nurkasta (kansallispäivään kuuluvat norjanlippu-koristeet olivat toki heti sisääntulon vieressä), ruokaviinit sai vappuaattona hakea tyhjästä pitkäripaisesta ja kotiin tullessa taksikuski sanoi että on ollut kovin hiljainen ilta. Täällä vappu on ihan sama työväen juhla, ja jossainpäin ilmeisesti järjestetään jopa kulkueita mutta hyvinkin pienimuotoisesti.

 T taistelee lopputyönsä kanssa ja minä olen yrittänyt pysyä pois jaloista. Teen pitkiä päiviä töissä, mikäli mahdollista, ja kotona yritän olla häiritsemättä. Asunnon ovat täyttäneet lopputyöhön liittyvät paperit ja kirjat, ja tasaisin väliajoin tietokoneen takaa kuuluu kirosanatulva kun tietokoneohjelman kanssa tulee ongelmia.. (Nyt harmittaa hieman tämä meidän pieni asunto, kun täällä ei oikeastaan pääse pois silmistä jollei poistu asunnosta..)

 Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Kukkia on tienpientareet täynnä ja kotonakin tulppaanit ovat jo melkoisen kokoisia vaikka nuput eivät vielä ole auenneet. Lintujen laulu täyttää aamut ja pyykit kuivuvat auringonpaisteessa pikavauhtia. Vielä kun saataisiin puihin edes hiirenkorvat niin alkaisi näyttää hieman kesältä :)

(Sori kun ei ole laittaa kuvia, olen ollut kohtuullisen laiska sillä rintamalla. Asiaa ei auta sekään että vuoden vanha puhelin on alkanut temppuilemaan ja kuluttaa akun loppuun alle päivässä. Ja ei, 3G ei ole päällä ja sammutan käyttämäni appsit kunnolla. Mikä neuvoksi? Puhelin on ostettu Expertiltä Suomesta, päteekö takuu täällä jos sen voisi viedä huoltoon?)

Hangon keksi

Tänään haettiin mopot vihdoin talvisäilöstä, ja kurvailtiin pieni lenkki ennen kotiin paluuta. Kyllä on myönnettävä että suupielet oli korvissa vaikkei pitkää reissua tehtykään :) Eli se on nyt virallisesti kevät <3

Muuten onkin ollut kovin tapahtumaköyhää, T kävi pohjoisessa mummonsa hautajaisissa ja minä kyhjötin kotona ja kävin töissä. Nyt T:llä alkaa lopputyön teko ja minä yritän pysyä pois jaloista. Mahdollisesti tulee tehtyä pitkiä työpäiviä..

Meidän vuokranantajat on nyt myyneet tämän talon missä me asutaan. Meihin asian ei pitäisi vaikuttaa millään lailla, mutta se jää nähtäväksi. Uudet omistajat muuttavat yläkertaan toukokuun puolivälissä, joten mopoille saattaa tulla häätö autotallista. Toivottavasti saan kuitenkin käyttää tallia muuttolaatikoiden väliaikaisesta sijoituspaikkana niinkuin alunperin oli tarkoitus. Jos en, niin sitten asutaan niiden laatikoiden keskellä. *huoh*

Samaan aikaan toisaalla

Sillä välin kun me värjöteltiin Tromssassa tuulessa ja tuiskussa, oli aurinkoinen keli Grimstadissa tehnyt tehtävänsä: Kukkapenkkiin oli ilmestynyt krookuksia!

Kevät on siis tullut tänne etelään, tänään näin joutsenia, eilen bongasin ensimmäisen leskenlehden (sori, ei tullut kuvattua..), ja moottoripyöriä on tullut vastaan jo useita. Ehkäpä mekin haetaan aarteet viikonlopun aikana talvisäilöstä ja käydään kevään ensimmäisellä ajelulla :) Tai sitten on parempi suosiolla odottaa että pääsiäisen aikana iskenyt flunssa on mennyt ohi...

Tromssassa käydessä poikkesin juttelemassa myös tulevan esimieheni kanssa, ja kuulosti siltä että muutama ensimmäinen kuukausi kuluu opetellessa uusia hommia, tai paremminkin hommiin liittyvää teoriapuolta. Opiskeluni ei kuitenkaan ihan hukkaan ole mennyt, uusi ala liippaa kohtalaisen läheltä peruskoulutustani joskaan ei läheltäkään erikoistumisalaani. Opiskeluksi siis menee, ja minä olen jo nyt ihan innoissani! Ja vähän jännittääkin, ja jopa pelottaa hieman. Totaalisen uuteen (vaativaan) työhön kun olen mennyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten :)

Mukavaa viikonloppua, tämä taitaa väsätä hieman iltapalaa perjantai-illan ratoksi ja siirtyä sohvalle seuraamaan Idolsia :)

Pääsiäislomalla

Otin pari päivää töistä vapaata saadakseni ihan kunnon pääsiäisloman. T:llä on koulusta viikon mittainen pääsiäisloma, ja tuohan lennähti jo viime sunnuntaina pohjoiseen. Minä nautin vielä muutaman päivän hienoista keleistä etelässä ennenkuin lensin perässä Tromssaan. Täällä ei "pääsiäiskeleistä" ollut tietoakaan vaan lunta tuli, niinkuin täällä aina, vaakasuoraan. Lentokenttä oli kuulemma ollut välillä suljettuna kiitoradan auraustöiden takia.

Täällä on useita teitä suljettuna lumivyöryvaaran takia ja norjalaisten harmiksi vuorille menoa ei pääsiäisen aikaan suositeltu, päin vastoin kehotettiin olemaan kotona. Norskithan tyypillisesti menevät pääsiäiseksi mökeilleen ja ulkoilevat oikein urakalla eväinään appelsiineja ja kvikk lunsj-suklaata. Me uskottiin kehotuksia puoliksi, mentiin mökille mutta ei kiipeilty sen ylemmäksi. Appiukon kanssa tosin tehtiin mielikuvamatka ja syötiin suklaat sohvalla istuen :)

Mökillä tuli nautiskeltua olosta hieman enemmänkin, siellä kun on se sauna... Ja T:n veli lupautui kiirastorstaina tekemään poronkäristystä, joka pienen tauon jälkeen maistui taas oikein hyvältä. Veljen kokkaillessa keittiössä minä tietysti kohteliaana kysyin josko voisin jotenkin auttaa, ja veli huikkasi takaisin että jos viitsit kuoria perunat. No viitsinhän minä. Ystävällisyyteni alkoi harmittaa kun löysin mökin varustukseen kuuluvan kuorimaveitsen, ei ollut kätevää Fiskars-mallia, ei. Kiukuttaa alkoi siinä vaiheessa kun veljensä nosti perunapussin esiin; manteliperunoita! Siis niitä peukalon kokoisia pottuja kuorittavaksi muusiin! Ja koska syöjiä oli monta, niin kehoitti kuorimaan koko säkin... Kiitosta vain. Käsittääkseni muusia varten ostaa manteliperunoita vain ja ainoastaan mies jolla ei ole aikomustakaan kuoria niitä itse...

Ehti meillä olla mökillä hyvääkin säätä, todistusaineistoa pitkäperjantaiaamulta alapuolella. (Paistoi ainakin puoli tuntia ennenkuin lumisade jatkui jälleen:))

Pitkäperjantain pilkkikisoissakin tuli pieni tauko sateeseen, ihan vain valokuvausta varten. Pari kuvaa sain, ja siihen kisojen saalis jäikin. Jossei lasketa kahviossa nautittuja vohveleita. :)

Täällä nuo varoitukset kannattaa muuten ottaa tosissaan, Tromssan alueella on tänä talvena kuollut kuusi ihmistä lumivyöryissä, viimeisimpiä kolmea ei ole vielä saatu edes kaivettua esiin kun ovat hautautuneet sen verran syvälle ja alueella on edelleen lumivyöryn mahdollisuus. Aika surullista ja pelottavaa.

Mukavampaa (vai onko se mukavempaa?) ajateltavaa saimme sunnuntaina, jolloin oli vihdoin T:n siskontytön ristiäiset. Tuli siis käytyä oikein kirkossa, ja alttarillakin kasteen aikana. Tällä kertaa kastaminen tapahtui ennen jumalanpalvelusta, ja sen perään ihan normi pääsiäismessu ehtoollisineen. Kastemalja oli esillä koko tilaisuuden ajan, joten sain näpättyä siitä (ja alttarista) kuvan jälkikäteen.

Enkä malttanut taaskaan olla kuvaamatta juhlien kakkupöytää, nam!

Kotimatkalla näppäsin kuvan myös ikävöimistäni "töppyröistä". Näitä on kyllä kiva katsella!

(Jostain syystä kuvien kokoa ei pysty iPadilla muuttamaan, joten fiksailen noita sitten jälkeenpäin mikäli muistan...)

Rauhallinen viikonloppu

Tälle viikonlopulle ei ollut kummoisempia suunnitelmia, pelkästään lauantain illalliselle olin kutsunut vieraita. Löysin vihdoin vasikan potkaa, ja olin päättänyt tehdä osso buccoa. Vieraiden tulo piti perua, koska T:n flunssa äityi pahaksi torstaina ja pelkäsimme tartuttavamme flunssan vieraisiin. Tästä huolimatta kokkailin lähes suunnitelmien mukaisesti, jätin vain alkuruoan (suunnitellun suppilovahverokeiton) tekemättä.

Ensin rehut palasiksi...

...sitten jauhoissa ja valkopippurissa pyöritetyt potkat pannulle paistumaan...

...ja koko sotku mausteiden kera pataan porisemaan.

Sapuska on valmista kun luut irtoavat lihoista. Valmiista annoksesta unohtui ottaa kuva, mutta se nautittiin riisin, rehujen, valkosipulipatongin ja punaviinin kera. T jopa santsasi vaikka väitti ettei makuaisti toimi, eli oli ilmeisesti kelvollista :)

Ohikulkiessa kuvattua

Jokaisella kylällä/kaupungilla kuuluu olla paloasema. Tässä näette kyseisen rakennuksen Kilesundista, penkoista päätellen ei ole ollut paloja talven aikana. Varustelutaso ei todennäköisesti päätä huimaa, joten parempi ehkä onkin ettei tuli pääse valloilleen...

  

Jollain on välähtänyt autoa maalatessa, tämä näky kieltämättä nostatti hymyn huulille. Kuvassa ei näy, mutta keulassa oli myös pinkki "turpa". Aivan loistava!

Motkotuspäivitys

Kiinnitin tänään huomiota kaupungissa ajellessani ilmiöön, joka on tuttu sekä Suomesta että Norjasta mutta jaksaa silti ihmetyttää. Lumien sulaessa kinosten alta paljastuu nimittäin aivan järkyttävä määrä törkyä. Tietysti ne ovat kerääntyneet koko talven ajan, mutta hei, silti.

Täällä on pienehkön ostoskeskuksen (ja McDonaldsin) edessä liikenneympyrä jossa kasvaa mitälie-pensaita. Luminen osaksi sulettua ei puskia tahdo erottaa roskien alta, vaikkeivät mitään pikkupensaita olekaan. Sekaan mahtuu juomatölkkejä, hampurilaispakkauksia ja muovipusseja. Läheisen hampurilaisravintolan edessä, sivulla ja parkkipaikan reunoilla on roskikset. Samoin kaupan pihassa, ja viereisellä huoltoasemalla. Monesti näkee ihmisten syövän sapuskoitaan autoissaan, ilmeisesti illallinen on noudettu drive-inn ikkunasta.

Onko tosiaan niin että ruokailun jälkeen roskat on pakko nakata ikkunasta pihalle? Eikö voi vaikka viedä kotiin ja siellä roskikseen? Tai jos ikuisen laihduttajan repsahdettua omatunto kolkuttaa niin että herkuilta tuoksuvat paperit pitää saada heti pois silmistä, eikö sitä p**settä voi oikeasti nostaa sen vertaa penkistä että raahaisi kuonat sinne minne kuuluu, eli siihen noin kahden metrin päässä olevaan astiaan? (Jonka viereen voi ajaa autolla jos se ahteri painaa liikaa...)

Mutta sama sen kai väliä, kyllä kaupungin työntekijät ne sieltä jossain vaiheessa siivoaa. "Onpahan niilläkin jotain tekemistä palkkansa eteen."

Voihan ärrrrrsytys!

Auts

Miten voikin olla ihmisellä huono muisti, niin huono että tekisi mieli potkaista itseään jos se vain olisi mahdollista...

Tänään täällä paistoi aurinko, ja kylmästä tuulesta huolimatta päätin lähteä pienelle kävelylenkille. Itseäni ulos varustaessani mietin että mitkä kengät laittaisin jalkaan; vaelluskengät ehkä jo hieman turhaa ylivarustelua, lenkkarit mahdollisesti turhan heppoiset. Sitten hokasin, minähän ostin viime vuonna goretex-lenkkarit joita ei tullut juurikaan käytettyä, eli ne siis jalkaan!

Ja ihan niinkuin viime kerralla, alkoivat puolessa välissä lenkkiä hankaamaan kantapäitä. Nyt on sitten molemmissa rakot. En sitten muistanut....

Säätietoja

Tänään innostuin katselemaan tulevaa säätä yr.no-sivustolta, josta monesti tulee kyseisiä tietoja katseltua. Vaikka olen ko. sivustoa käyttänyt lähes koko Norjassa oleskeluaikani, huomasin tänään aivan uuden ominaisuuden. Sivuston kielen pystyy yläkulmasta vaihtamaan kveeniksi! Kveenithän ovat aikoinaan Norjaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä, ja kveenillä on Norjassa myös virallinen vähemmistökielen asema. Kokeilkaapa itse, ymmärtänette tuota vanhalta suomelta kuullostavaa kieltä :)

Tähän väliin detalji:
T:n isoäidin äidin äiti (jos oikein muistan) on ollut suomalainen. Meillä siis asuu kveeni!

Suomenkielestä on mahdollisesti hyötyä myös tulevaisuuden puhelinkeskusteluissa; sain eilen ensimmäisen soiton puhelinmyyjältä. Tällä kertaa vastassa oli jonkin sortin automaatti joka pyysi vastaamaan kyselyyn näppäimiä painelemalla. Eroon siis pääsi helposti painamalla punaista luuria. T neuvoi puhumaan pelkästään suomea kun seuraavan kerran joku soittaa :) Numeroni on siis päätynyt telemarkkinoijien käsiin, vaikka olenkin sitä yrittänyt varjella.. Lieneekö syynä ensimmäinen lehtitilaukseni, jonka tein netissä vajaa kuukausi sitten. Sivuilla kuitenkin väittivät, etteivät tilauslomakkeeseen täytettävät tiedot välity eteenpäin. Jepjep, uskokoon ken tahtoo.

Havahduin tänään myös siihen miten paljon päivä on pidentynyt. Aamulla alkaa valkenemaan suunnilleen puoli seitsemän kieppeillä, ja iltasella samoihin aikoihin alkaa hämärä pikkuhiljaa laskeutua. Kevätpäiväntasaukseen on vielä aikaa, mutta silti valoisaa on jo puolet päivästä. Kesä tulee!

Vielä naistenpäivän toivotukset kaikille, toivottavasti päivänne on sujunut hienosti :)

Potkiva onni

Joskus sitä vain käy säkä ja sitä tuntee itsensä ihan tuurihaukaksi :) Kerronpa hieman tarkemmin..

Meidän vuokranantaja on myymässä tätä taloa jonka alakerrassa asumme. Meihin myynti ei vaikuta, sillä vuokrasopimuksemme loppuu joka tapauksessa kesä- heinäkuun vaihteessa. Omistaja alkaa rakentamaan uutta taloa ja aikoo asua rakennusajan vuokralla. Vuokrakämpän kokoa en tiedä, mutta tuntuvat olevan kovin innokkaita pääsemään joistain tavaroistaan eroon.

Viime viikolla aikaisin töihin noustessani luulin T:n puhuvan (taas) unissaan, käski nimittäin minun katsoa autotallin edessä olevaa kirstua. Myöntelin vain ja unohdin homman melkein heti. Kunnes muistin asian töihin lähtiessäni: autotallin edessä seisoi vanha puinen kirstu! Hetken aamuhämärissä ehdin sitä tutkailemaan, ja totesin että taidan ostaa sen itselleni mikäli päivänvalo ei paljasta suuria vikoja. Kotiin palattuani selvisi, että vuokranantajamme tahtoo niin kovasti siitä eroon ettei se maksa mitään!

Tällä hetkellä kyseinen kapistus seisoo siis jo valmiiksi tupaten täydessä vierashuoneessamme, ja odottaa pääsyään Tromssan kodin olohuoneeseen. Luulisin että sopii kohtalaisen hyvin yhteen vanhan renginkaappini kanssa :)

Jee!