Monday, November 4, 2013

Puhdistus

Tällä kertaa ei ole kyse Sofi Oksasen tunnetusta romaanista vaan ihan jatkoa meidän ullakon siivoamiselle. Viikonloppu meni raivaushommissa, tällä kertaa lajiteltiin vintiltä alas kannetut romut kahteen kasaan joista se kaatopaikkakasa on tällä hetkellä pakettiautossa odottamassa viimeistä matkaansa.. Yllätyin kovasti kuinka reilulla kädellä T nakkeli tavaraa menemään, tällä kertaa se olin minä jolla taisi kertyä enemmän sitä säilytettävää tavaraa. :)

Muuten viikonloppu kului rauhallisesti, lauantaina käytiin kaupungissa ja saatiin vihdoin tilausvahvistus meidän uudesta sohvasta! Noin 4-5 viikkoa ja se on meillä, vihdoinkin! Ne ketkä meillä ovat käyneet, muistanevat sen järkyttävän (osin rikkinäisen) vaaleanruskean nahkasohvan joka olohuonettamme hallitsee. Lopultakin näyttää siltä että pääsemme siitä eroon, sohvan valinta kun ei ollut maailman helpoin tehtävä. Tiedättekö että on mahdotonta löytää 3 metriä leveää mustaa nahkasohvaa jonka alta mahtuu imuroimaan, jossa on reilusti istuinsyvyyttä ja mukava istua. Jostain ominaisuudesta oli pakko tinkiä, sillä noita kaikkia ei samasta sohvasta löydy, vaatimuksista maksimissaan neljä oli mahdollista saavuttaa. Meille tulee siis istuinsyvyydeltään sellainen normaali sohva. :( Ihan vain tarkennuksena, että ei meillä kukaan koskaan sohvalla ISTU.
Seuraava urakka on löytää uusi sohvapöytä.

Se kuningasrapu muuten onnistui ihan loistavasti! Sain työkaverilta ohjeet miten se "kuuluu" valmistaa, ja jopa minä (!) sain siitä syömäkelpoista. Appiukko jopa kehui että oli parempaa kuin paikallisessa Scandic-hotellissa syömänsä.. Mikä kaipaatte vinkkiä niin täältä pesee:

Pätki kynnet nivelien kohdalta. Halkaise kuoret pitkittäin päälipuolelta ja taita auki. (Älä taita irti asti) Voitele valkosipulivoilla ja ripottele päälle juustoa. (Itse käytin hivenen parmesaania ja tavallista kermajuustoa) Paista uunissa 200-asteessa noin 5-8 minuuttia, sen verran että juusto sulaa ja saa vähän väriä. Tarjoile salaatin ja tuoreen patongin kera, juomaksi valkoviiniä tai olutta.


Noista pienistä pätkistä kaivelin vain lihat ulos, ja ne syötiin vaalean leivän päällä majoneesin ja sitruuna kera, ihan kuin katkaravut ikään. Valmiista annoksesta en tullut ottaneeksi kuvaa. Niinkuin aina yleensä, muistin koko homman vasta siinä vaiheessa kun pyyhin servietillä suupieliä..

No comments:

Post a Comment