Friday, February 24, 2012

Mitä enemmän ja isompaa, sitä parempi

Tässä vastikään ruokakaupassa tuli vastaan vanhasta tutusta tuotteesta uusi pakkaus. Joka ajan henkeen on tietysti ekstra-XL-kokoa. Piti oikein näpätä kännykällä kuva, kun jotenkin ei meinannut uskoa silmiään. Kyseinen tuotehan ei ole ollut kovinkaan montaa vuotta markkinoilla ja aika pian myynnin aloittamisen jälkeen firma lanseerasi XL-kokoisen tuotepaketin. Nyt, ehkä pari vuotta on kulunut ja tulee uusi, entistä suurempi säkki.

Aletaanpas hieman ajattelemaan lähemmin tätä asiaa. Eli suuntaus näissä jättipaketeissa ovat tietysti perheet, kun on monta syöjää niin on oltava reilusti namia. Eikö vain? Pienempi määrä aiheuttaa kinaa, itkua ja hammasten kiristystä. Lisäksi valmistajalle tämä on tietysti halvempi keino saada tuotetta markkinoille, sama määrä tuotetta saadaan kaupan hyllylle pienemmillä pakkauskustannuksilla. Mutta mutta. Mitäs jos onkin yksin asuva? Itse en ole, mutta koska useamman vuoden olen asunut yhden hengen kotitaloudessa niin kykenen edelleen samaistuvaan sinkkuihmiseen. Ainakin taloudelliselta kantilta :) Sekä Suomessa että Norjassa ovat yksihenkiset kotitaloudet lisääntymään päin. Suomessa luku on jossain 20 prosentin suuremmalla puolella, Norjassa tällä hetkellä hieman alle. Pitääkö siis sinkun alkaa ostamaan noita jättipakkauksia ihan vain sen takia että ei pienemmässä paketissa myydä? No joo, pakastinhan on tietysti keksitty, mutta ei sekään ole mukavaa syödä "jatkuvasti" pakastettua ruokaa, oli se sitten lihaa taikka leipää. Eikä yksineläjän taloudessa välttämättä ole sitä arkkupakastinta jonne voisi kaikki ylijäämät survoa.


Entäs sitten nämä herkut joita myydään nykyään melkein ainoastaan suurpusseissa? Sinkku päättää herkutella ja tahtoo ostaa jotain jolla herkutella illalla tv:n äärellä. Ostetaanpa se suurtalouspaketti ja voidaan loppuilta huonosti. Kun ei herkkuja voi jättää syömättä jos niitä on. Ei voi, mission impossible. Älkää edes yrittäkö väittää että loput voi jättää seuraavalle illalle, kokeiltu on mutta ei toimi.

Jos asuisin edelleen yksin, nousisin varmaan kohta asian vuoksi barrikaadeille. Mutta kun on tuo yksi sokerihirmu nurkissa, niin ennemmin pitää pitää huoli siitä että jää itsellekin jotain silloin kun sitä mussutettavaa ostetaan :)

1 comment:

  1. Olen niin samaa mieltä! Sinkkuna oli ongelma saada ostettua riittävän vähän, mutta nykyään tuo toinen puolisko tekee selvää siitä perhepakkauksen ylijäämästä. Jos sitä nyt sitten enää voi ylijäämäksi kutsua... ;)

    ReplyDelete